Tulin juuri dreeniä poistamasta, ja on pakko oikein jakaa kokemus tännekin. Oli harvinaisen positiivinen terveysasemakäynti. Ehkä se johtuu siitä, että menin sinne kauhusta kankeana.
Makaan hoitopöydällä leikatut, turvonneet tissini kohti kattoa ja odotan hermostuneena, koska hoitaja ryhtyy kiskomaan letkua ulos. Jotain se siellä tekee, mutta en tietenkään näe mitä. Tissin toiselta puolelta kuuluu juttelua, joka alkaa jo rentouttaakin olotilaani. Sitten, yhtäkkiä "nyt mä vedän tämän" ja putki kiskaistaan ulos. Aikaa siihen meni ehkä kaksi sekuntia ja irvistin koko ajan ajatellen "sattuu sattuu sattuu". Ja sitten ei mitään. Ei sattunut. Ei kirpaisuakaan. Inhottavaltahan se tuntuu, kun joku kiemurtelee ihon alla. Mutta edellisellä kerralla toisen dreenin poisto kirpaisi hieman, toinen taas sattui jo jonkun verran, kun oli jumahtanut kiinni. Ihmettelin tätä hoitajalle, joka vain totesi, että se on tekniikkalaji. Sitä pitää pyöräyttää pienesti ja varovaisesti ennen ulos vetämistä. Hän on niin monta vetänyt ulos ja itselläänkin on sellainen ollut, että tietää tekniikat.
Ja sitten vielä kaikessa rauhassa neuvoi minua lappujen ja suihkutteluiden kanssa, vaihtoi parit haavalaput ja oli niin kovin inhimillinen. Vitsit. Ihana täti. Näitä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti