5. viikko täynnä ja lepoa, lepoa, lepoa

Lepopäiviä. Niitä oon tässä nyt maanantain jälkeen viettänyt. Kurssijuttuja oon hoitanut, mutta en juuri muuta. Ehkä oon ollut liian paljon menossa viime päivinä, koska tänään ei taas oo aamulla särkenyt yhtään. Tosin mä oon ollut hereillä 1½ tuntia, että ei oo vielä ollut paljoa aikaa särkeäkään ;).

Kävin eilen kuitenkin koittamassa, joskos 70D-liivit olis paremmat, ja olihan ne. Ärsyttää, että en tajunnut kokeilla niitä aiemmalla keikalla. Tosin en usko, että turha ostos olivat, koska kupeissa on turvotusta. Vähän toivonkin, että se koko tästä vielä kutistuisi sinne 70C:hen, koska 70D ei loppujen lopuksi ole niin pieni. Rinnat kasvavat aina syystä tai toisesta, iän myötä, lasten myötä, lihomisen myötä. Jos äitiä ja siskoa on katsominen, niin jos kun mä joskus lapset hankin, niin mun rintavarustus tulee taas kasvamaan. Silloin olis hirvittävän kiva, jos ei tarttis palata samaan kokoluokkaan ku mitä aiemmin on ollu...

Ei tässä muuta. Yritän ottaa lepopäivistä nyt ilon irti, koska on tulossa aika rankka viikonloppu. Huomenna parin tunnin ajomatka, lauantai ja varmaan puolet sunnuntaistakin kuluu kävellessä ja kameraa kanniskellessa, ja sitten sunnuntaina vielä sama ajomatka takaisin.

Lepopäivä

Eilinen kauppareissu venähti paljon pidemmäksi kuin ajattelin. Klo 11 kävin hakemassa kaverin kyytiin, about 17.30 olin takaisin kotona. 6½ tuntia liikkeessä oli todellakin enemmän, kuin mihin kuvittelin pystyväni. Illalla ja tänään on kyllä sitten särkenytkin jo vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan järjettömästi. Vähän sama, kuin venähtäneellä nilkalla lähtee uudelleen liikkeelle, niin onhan se aina turvonneempi ja jomottavampi seuraavana päivänä. Tänään ei tarvitsekaan sitten tehdä mitään eikä mennä minnekään, joten käytän ajan hyödyksi ja lepään. Noh, gradun tekemistä ei lasketa, sillä se ei erityisen fyysistä ole. Mistä tulikin mieleeni, että pöydällä istuminen ja töiden tekeminen ei ole tuntunut hyvältä. Sen sijaan sohvalla tietokone sylissä istumienn tuntuu paremmalta. Niskalle se ei tee hyvää, mutta kädet saavat vapaasti levätä eivätkä nojaa mihinkään, työpöydän edessä istuessa taas tulee liian helposti nojattua käsillä pöytään ja rinnat kipeytyy.

Itse asiassa oon verrannut paljon tätä paranemisprosessia venähtäneeseen nilkkaan. Se voi kuulostaa hassulta, mutta omalla kohdallani oon todennut, että se menee vähän samalla tavalla, hitaammin vain. Ja tietenkin sillä erotuksella, että venähtäneen nilkan kanssa ei tarvitse varoa leikkaushaavoja ja muutakaan. Mutta samalla tavalla kudosparanemista siinäkin on. Jomottaa ja turvottaa kun tekee liikaa, mustelma vaihtaa väriä ja paikkaa, ja hyvin pikkuhiljaa silläkin lähdetään liikkeelle. Mulla on pariinkin kertaan siis mennyt nilkka niin, että keppien kanssa on menty, joten siksi vertaan siihen. Johonkin tuttuun vertaaminen muutenkin helpottaa oloani. Jotain tuttua kaiken tämän uuden ja pelottavan keskellä.

Kauppareissulta löysin kahdet kengät, mutta en niitä, joita kaikkein kipeiten tarvitsisin. Joten täytyy tehdä toinen reissu ja käydä läpi vielä pari jäljelle jäänyttä urheiluliikettä. Yritin etsiä bleiseriä, mutta todettava oli, että ei kannata tehdä sitä ennen kuin saa normaalit liivit päälle. Kaikki näyttivät siltä, että ne kaipaavat täytettä! Ei mikään ihme, sill yllä oli Shock Absorberit ja ne kyllä litistävät isommatkin rinnat pienemmiksi. Mutta yllätys oli aikamoinen, kun jokainen ylleni kokeilema yläosa oli kokoa 34/36... Aiemmin yläosa saattoi olla kokoa 40 sen vuoksi, että rintavarustus mahtuu mukaan. Ei enää! Kokeilin myös Gina Tricot:ssa perus kaarituellisia liivejä kokoa 70D, joka oli juuri sopiva! Okei, kupeissa on vielä turvotusta, joten tuo on varmaan vielä iso, mutta ehkä se johonkin 70C::n nurkille tasaantuu. Oikein hyvältä kokoluokalta kuulostaa. Ostin aivan ihanan vihreän maksimekon, jollaista en olisi voinut kuvitellakaan pistäväni aiemmin päälle. Ensinnäkin rintavarustus ei olisi mahtunut siihen, toiseksi en olisi löytänyt siihen liivejä koska ilman liivejä isoilla rinnoilla ei juuri liikuskella, kolmanneksi se olisi näyttänyt ylläni siltä, että olen raskaana.

Tulee varmasti kuvia myöhemmin, mutta nyt en jaksa vaivautua x). Pohdiskelin tänään sitä, että onkohan liian pienien liivien pitämisestä haittaa tässä vaiheessa? En nyt sanoisi, että nämä ostamani Shock Absorberit olis liian pienet, mutta onhan ne todella jämäkät ja mietin taas, että teinkö virhepäätöksen koon suhteen. Olisiko yhtä kokoa suurempi kuppi sopinut paremmin? Mutta toisaalta pelkään, että tuki lähtee, jos lähden hakemaan kuppia suurempaa kokoa... Vinkkinä muille, kun menette ostamaan liivejä, niin ottakaa mukaan hyllystä iso valikoima kokoja. Ei käy kuten mulle, että kopissa joku koko tuntuu ihan hyvältä ja vaikka käy mielessä, että toista kokoa voisi kokeilla, niin ei jaksa sitä tehdä, koska leikattujen tissien kanssa ylimääräinen vaatteiden pois ottaminen, kaupassa edestakaisin ravaaminen ja sovittaminen ei ole erityisen mukavaa.

Ällökuvavaroitus!

Noh. Ei nyt niin ällökuva. Ei siinä oo ku vesirakkula. Vois olla reilusti ällöttävämpikin. Mutta koska toiset on herkempiä kuin toiset, niin vähän pitää kuitenkin varoittaa. Pistetään tämä viimeiseksi.

Shoppailemaan tänään! En tiedä, miten paljon jaksan, mutta yritettävä on. Ostoslistalla ovat ainakin kengät, kaikki muu on pelkkää plussaa. Liivejä en aio mennä vieläkään ostamaan, vasta sitten, kun pääsen eroon sporttiliiveistä. Tai no, voishan sitä käydä jotkut kaarituettomat ostamassa. Haavapolin täti suositteli imetysliivejä x). Eilisen kävelyn jälkeen on vähän kipeämpänä paikat kuin normaalisti aamuisin, mutta ei nyt erityisesti kuitenkaan. Sen oon huomannut, että lihakset kainaloiden seudulla alkaa nyt jäykistellä ja kipeytyä, ne on tähän saakka olleet hyvin auki ja kivuttomat. Kai tämä tarkottaa vain paranemisprosessin etenemistä, joten siinähän kipeytyvät. Muutenkin tuo kipuileva alue aina liikkuu ties minne. Kun nyt tuo sisäsyrjä vain paranisi... 

Sitten se kuva. Oon alusta asti ollut sitä mieltä, että tässä blogissa ei paljasta tissipintaa tulla näkemään. Näette nyt kuitenkin vähän. Tosin hyvin vähän. Mun ihoni ei pidä teippailusta, ja tässä todiste siitä. Mähän sain oikeaan ulkosyrjään peukalonpään kokoisen vesirakkulan sen jälkeen, kun tuli repeämä ja se piti kursia uudelleen. Teipit olivat kiristäneet ihoa niin, että se oli venyttänyt sinne rakkulan. Nyt mulla on samalla tavalla tullut vesirakkula tuonne sisäsyrjään, tosin onneksi hyvin pienessä koossa, mutta teippiä irrottaessani se puhkesi. Kuvasta näkyy myös ihon punaisuus, sekä rakko että punaisuus (ja kutina) ovat normi Micropore-teipin (jonka paketin kyljessä muuten lukee "Herkälle iholle") aikaansaannosta. Ai että, miten kivaa mulla oliskaan ollut, jos teipit olis vaihdettu terveysasemalla normi Microporeen... Mulla ehti olla yksi päivä pieni pala tuota normiteippiä, ja tässä on lopputulos.

Pakkohan tuohonkin oli sitten jonkinlainen laastari laittaa, etteivät liivit hankaa. Katsotaan, mitä sen liimapinta tekee jo valmiiksi ärtyneelle iholle. 

Ei jomotusta!

Ensimmäinen aamu, kun sängystä ylös seisomaan noustessa ei tunnu jomotusta ja painetta! Woohoo! Eilen illalla ei myöskään sisäsyrjä ollut niin kipeä kuin nyt muutamana aiempana iltana on ollut. Selkeästi sisäsyrjän teippaus ja vaihto tukevampiin liiveihin on auttanut kipujen suhteen. Tällä hetkellä on päällä ne 70B-liivit, jotka on todella napakat edelleen, mutta elän siinä toivossa, että ne hieman venyisivät. Erityisen mukavathan ne eivät ole, puristavat joka paikkaa eivätkä tee erityisen hyvää oikealle olkapäälle, joka muutaman vuoden takaisen tulehduksen jäljiltä kipuilee aina välillä. Mutta ehkä se on nyt vain nieltävä ja kestettävä.

Oon tänään kävellyt aika paljon! Ehkä viitisen kilometriä yhteensä kahdes eräs. Toivotaan, että huomenna ei kostaudu, koska kyllähän se sisäsyrjässä tuntuu... Perse leviää ja maha kasvaa samalla ku ukko tulee joltain 2 h pitkältä pyörälenkiltä ja hakee kaupasta ensi töikseen karkkia. Täääänks. 

Mutta kyllä mua silti vähän stressaa...

Sisänurkka. Vasemman rinnan sisänurkka. Se kipeytyy päivän mittaan siihen pisteeseen, että illalla sitä jo kunnolla särkee. Ja syön kuitenkin Burana 600 kolmesti päivässä. Ei auta. Se on juuri se kohta, jota yritän teippailla. Ehkä teippasin sen eilen vain liian löysälle? Se kyllä näytti pahasti siltä, että olisi kaivannut tukevampaa teippausta. Teippasin nyt aamulla uudelleen tiukemmalle.Oma veikkaus ilman minkäänlaista lääketieteellistä taustaa on, että siellä on leikkaushaavan pää (täsmennän vielä, että siis sisäinen, koska poikittaishaavaa minulle ei ulkoisesti leikattu), joka ei tahdo parantua. Tämä koneella istuminenkaan ei tee erityisen hyvää, ja seuraavat 3-4 päivää tulen kuitenkin istumaan tässä suht tiiviisti, sillä gradun väliraportti pitää saada valmiiksi. Puh.

Muuten näyttää hyvältä. Olin katsovinani, että turvotus on vasemmasta hieman helpottanut ja se näytti jo paremmalta suhteessa oikeaan. Ainut murheenaiheeni on tuo sisänurkka, joka turvottaa vielä reilusti. Tänään pitää käydä hakemassa uudet sporttiliivit, koska nämä 75B-liivit ovat liian isot. Tai eivät liian isot, mutta turvotuksen laskeminen ja liivien venyminen ovat tehneet sen, että ne eivät ole enää niin tukevat kuin saisivat olla. Muutoinhan ne ovat kyllä mukavat, että ehkä tulevaisuudessa niitä voin silti käyttää kun oikein mukavia liivejä kaipaan päälleni. Ja sitten taas ne aiemmat Odlon sporttiliivit, jotka ensimmäisenä ostin, ovat edelleen liian tiukat ja epämukavat. Jää nähtäväksi teinkö virheostoksen ja ostin liivit, jotka ovat liian pienet tulevaisuudessakin.

Päivitys, kävin hakemassa liivit. Yritin etsiä liivejä, jotka selkeästi tukisivat myös sisäsyrjästä, mutta törmäsin kahteen ongelmaan. Ensinnäkin en millään tahtonut löytää sellaisia, jotka tukevat myös sisäsyrjän alaosasta. Toisekseen en tahtonut millään löytää sporttiliivejä ympäryksellä 70! Älkää nyt viitsikö, onko 70 oikeasti niin kapea? Jos mun ympärysmittani kutistuu takaisin siihen 65:een, niin mähän olen taas pulassa. Kuvittelin, että liivien etsiminen olisi helpompaa. No ei, oli se helpompaa, koska ne liivit löytyivät. Aiemmin niitä ei olisi löytynyt ollenkaan x). Swegmarkeja en enää halunnut, koska nuo tuntuivat venähtäneen joka paikasta ja muistelin sitten aiemminkin sen valmistajan liiveistä todenneeni saman. Sen sijaan Shock Absorberit on aina pitäneet hyvin kokonsa, joten päädyin ostamaan sieltä mallin, joka oli edestä kiinnitettävä. Vetoketju näytti vähän pilipalilta, mutta mielestäni tukivat parhaiten ja olivat helpoimmat kiinnittää. Koko oli 70C, hinta reilu 55 €. 

Voi taas hetken olla rauhassa

Kävin haavapolilla. Totesivat, että hienot, symmetriset tissit. Nestettä ei oo niin paljon, että pitäisi punktoida. Vaihtoivat teipit ja toivottivat hyvää kesää. Kirurgikin totesi, että näyttää ja kuulostaa normaalilta kudosparanemiselta. Erikokoisuus johtuu kuulemma siitä, että toinen on rakenteeltaan kapeampi kuin toinen. Kyllähän mä sen järjessäni tiesin, että kaikki on kunnossa, mutta ei voi uskoa ennenkuin ammattilainen ääneen sanoo. Noilla sanoilla pääsee nyt taas viikon pari eteenpäin, paitsi jos tulee enemmän särkyjä. Sitten alan taas murehtimaan. Kärsivällisyys, onko se jotain syötävää?

Katsoin, että teippasivat tällä kertaa aivan eri tavalla. Ympyräarvissakin teippejä pidetään nyt sitten kuitenkin vielä pidempään. Alunperin sanoi, että kuukauden kuluttua leikkauksesta voidaan harkita niiden poisottamista, mutta haavat nähtyään kuitenkin sanoi, että pidetään vielä toinenkin kuukausi. Joten pidetään sitten vielä toinen kuukausi. Arvista se jotain puhui, joten luulen miehen pyrkivän lopputulokseen, jossa on mahdollisimman vähän arpikudosta. Teippejä ei tarvitse vaihtaa 10 päivän välein vaan saa vaihtaa myöhemminkin, joten tässä kuukauden aikana vaihdan ne ehkä kerran, mikäli eivät ala näyttämään vaihtokunnossa olevilta. Aiemmin teippaukset tosiaan peittivät suurimman osan alarinnoista ja jatkuivat vielä rintakehälläkin alaspäin, eli teipattiin poikittaissuunnassa leveästi ja aika alas asti. Nyt olivat laittaneet kapeammat teippisuikaleet vain sinne, missä haavaa on, ja leveä poikittaisteippaus rintojen alle rintakehää vasten sinne, missä haava loppuu ja jossa on ihopussi. Tikkarimetodilla leikatessa iho siis rypytetään tuonne rinnan alle, joka saatetaan joutua leikkaamaan sitten vielä myöhemmin toisessa leikkauksessa pois. Mulla vasemman rinnan leikkaus oli niin paljon pienimuotoisempi, että siellä ilmeisesti ihopussi on nyt jo alkanut tasaantumaan ja häipymään, mutta oikean rinnan kohdalla sille joudutaan jotain ehkä tekemään. Kirurgi tosin puhui, että tuskin joudutaan leikkaamaan, todennäköisesti paikallispuudutuksessa voidaan tehdä sinne pieni rasvaimu. Tiedä sitten. Selviää myöhemmin.

Mutta tuo teippien väheneminen. Ilmankos tuntui erilaiselta, kun sieltä haavapolilta lähti. Painavammalta. Mietinkin tässä itsekseni, että voinko tulevaisuudessa siis pistää Microporeteippiä tissien tueksi, jos ei huvita liivejä pistää päälle x). Tai mahtaako tällaisia tissejä sitten tarvita edes sen suuremmin tukea millään, jos ilman liivejä haluaa esimerkiksi illanviettoon lähteä. Voiko illanviettoon lähteä ilman liivejä? Onko se mahdollista? Vaikka ei sillä, oli todettava, että ihoni ärtyy tuosta perinteisestä Microporeteipistä, joten hyvä, ettei terveysasemalla vaihdettu teippejä siihen normaaliin teippiin. 

Täytyy kyllä sanoa, että oon ollut kovasti positiivisesti yllättynyt sairaalan henkilökunnan mukavuudesta tässä. En oikeastaan edes tiedä, mitä odotin, mutta etenkin haavapolin tädit on olleet todella mukavia ja sympaattisia. Ehkä sitä pelkää aina, että saa vähättelyä omista tuntemuksista tai ei tule kuulluksi hädässään, mutta kertaakaan ei ole tällaista tullut. Ai niin, paitsi se päivystyksessä yöllä ollut kirurgi, joka kuulosti juuri siltä, että mun ei olisi häntä saanut häiritä vuotavalla tissilläni.

Ai niin, unohdin kertoa, paljonko operaatio on tähän mennessä kustantanut. Pääsin siis Kelan tukemaan leikkaukseen, joten kustannukset eivät ole erityisen suuret. Sairaanhoitopiiriltä on tullut kaksi laskua, joiden kokonaissumma on noin 170 €. Tässä ei ole vielä mukana viimeisintä haavapolikäyntiä eikä kuukauden kuluttua olevaa kontrolliaikaa. Liivit, lääkkeet ja teipit mukaan otettuna kokonaishinta tullee siis olemaan reilut 300 €.

Ja liiveistäkin piti sanoa. Monesta blogista olen lukenut, että ihmiset on lähteneet liiviostoksille jo jopa parin viikon jälkeen leikkauksesta ja ostelleet kaarituellisiakin liivejä. Sitä en tiedä, milloin ovat alkaneet käyttää, ja varmaan se riippuu käytetystä leikkaustekniikastakin. Itse voin kuitenkin sanoa, että neljä viikkoa on nyt täynnä, mutta liivikaupasta olen käynyt hakemassa sporttiliivit. Siinä se. Tänään haavapolilla kirurgi sanoi, että kaarituellisia liivejä ei saa käyttää vielä kuukauteen ja kehotti jatkamaan sporttiliivien/tukiliivien käyttämistä.