Pitäiskö mun vain kärsiä?

Kinesioteippaamisesta on ollut mun mielestä vähän hyötyä. Oon teipannut kyljestä kylkeen heti rintojen alapuolelta niin, että vähän nostavat rintoja. Sen lisäksi olen vetänyt teipinpalan tuohon vasemman rinnan etusyrjään. Mun mielestäni se on helpottanut oloa. Vasen nännikään ei sinerrä enää samalla tavalla kuin vielä kuukausi sitten, ja suppuuntumisreaktio toimii paremmin. En kylläkään uskalla ottaa teippejä vielä kokonaan pois, vaikka iho selkeästi ei yhtään nauti tästä tilanteesta. Jos sen kiskoo etenkin päistä liian tiukalle, se kiskoo ihoa ja tekee samantien vesikellot. Oli aika kammottavan näköinen tuo toinen kylki, kun olin laittanut liian tiukalle ja teippiä irrottaessa se veti samalla ihon pois vesikellojen päältä. Auts!

Mutta mä nyt tässä mietin, että pitäiskö mun oikeasti vain kärsiä. Kun kyse on kuitenkin enemmän lähinnä epämukavasta olosta. Ja tiedän, että oon aika herkkä epämukavalle ololle. Pikkusen jos jostain tuntuu pahalta, niin maailma päättyy ihan justiinsa. Tällä hetkellä kaarituelliset liivit tuntuvat antavan parhaimman tuen, mutta samalla mietin sitä, että rinnat eivät ikinä saa olla niille luonnollisessa asennossa. Siis mietin sitä, että onko kipuilussa sitten kuitenkin kyse enemmän siitä, että rinnat aristelevat "normikäyttöä", koska niitä on suojeltu niin tarkasti?

Perustan tämän näkemyksen siihen, että revähtänyt nilkkakaan ei parane ilman, että sitä ryhtyy käyttämään. Joten olisiko tässäkin kyse vähän samanlaisesta asiasta? Kirurgi oli kuitenkin sitä mieltä, että ei siellä enää mikään pahemmaksi voi muuttua. Tai niin ainakin käsitin.

Edelliseen postaukseen vielä viitaten, Lyricaa en aloittanut. Kaikki ne kokemukset riittivät vakuuttamaan minut siitä, että jos ikinä aloitan sen lääkityksen käyttämisen, sille on oltava pirun hyvä syy. Ja tämä ei vielä riitä siihen. Btw, jonkun piti soittaa sairaalasta 2-4 viikon päästä lääkityksen aloittamisesta, että miltä on tuntunut. Ei ole kukaan soitellut.

7 kuukautta täynnä!

Ja yksi päivä päälle, näköjään.

Silloin, kun etsin itse tietoa leikkauksesta ja tutkin blogeja, ihmettelin ja vähän harmittelinkin sitä, että tyypit ei enää kirjoittele erityisen paljoa niiden ensimmäisten kuukausien jälkeen. Nyt ymmärrän miksi. Kun ei ole mitään kerrottavaa!

Setä sanoi, että tissit muotoutuu 6-12 kk leikkauksesta. Ja ne on kyllä todella muokkautuneet tässä kuluneen kuukaudenkin aikana. Toi toinen on ollut vähän leveämpi, se, jota ei tarvinnut kursia uudelleen kokoon. Olettasin tämän johtuvan siitä. Mutta sekin on nyt vähän kuitenkin kaventunut ja alkanut laskeutumaan, kuten tuo toinen on jo tehnyt. Laskeutumisella en nyt tarkoita mitään kynä pysyy ryntään alla -tyyliä, vaan ihan luonnollisen näköiseksi rinnaksi laskeutumista. Leikkauksen jälkeen nännin yläosa pullottaa, ja pikkuhiljaa muoto alkaa laskeutua niin, että nänni on enemmän rinnan päällä. Vaikea selittää, ehkä joku ymmärsi.

Mä löysin ilokseni Prismasta 65D-liivit, jotka sopii täydellisesti! Niitä olen nyt ilolla pitänyt, koska olen todennut, että piru vie. Mulla ei oikesti ole enää rintoja, jotka itsestään näyttää joltain, vaan jos haluaa niiden näyttävän joltain, niin siihen oikeasti tarvitsee rintaliivit. En nyt puhu mistään push-upeista tai bombshelleistä, vaan ihan vain topatuista, kaarituellisista liiveistä, jotka antavat hyvän muodon. Kannattaa käyttää aikaa mieluisten tonkimiseen, koska edelleen pätee sama sääntö kuin suurten rintojen kanssa: hyvät liivit, parempi mieli!

Kipuja... Ei oikeastaan ole. Vähän sellaista jomotusta, mutta ei varsinaisesti muuta. Ratsastmaan en ole uskaltanut lähteä uudelleen, saattaa mennä vielä kuukausia siihen hommaan. Olen ollut onnellinen noista Shock Absorbereista, jotka ostin, koska niissä liikkuminen on taas mieluisampaa. Arvet on vaalentuneet todella paljon. Näkee, että sellaiset on, mutta eivät tosiaan ole erityisen silmiinpistävät. Tuntohäiriöitä on jonkin verran, lähinnä nänneissä ja pitkittäisarven (nännistä rinnan alle) molemmin puolin on vähemmän tuntoa. Palautunut on kuitenkin jo todella paljon, ja olettaisin, että palautuu vielä lisää.

Tikkarimallilla leikatessa rinnan alle jäävä ihopussukka ei ole toistaiseksi lähtenyt minnekään. Vasemmalle puolelle sitä ei oikeastaan edes muodostunut, koska operaatio sillä puolella oli pienempi. Oikealla puolella se kuitenkin on ja se näyttää vähän häröltä. En tiedä, onko kuitenkaan niin härö, että jaksaisin asialle tehdä yhtään mitään. Lähinnä se näyttää pieneltä hyppyriltä (hah), ihan joku sentti kertaa sentti. Ei ole haitannut, uimaan mennessä olen siihen haavateipin pistänyt päälle toistaiseksi.

Mutta ei tässä oikeastaan muuta. Elämä on ihan kivaa!

Puoli vuotta täynnä!!

No okei, 14 tunnin kuluttua olis puoli vuotta täynnä, mutta koska viikonloppu on kiireinen ja nyt on aikaa, niin otan varaslähdön.

Puoli vuotta. Ensimmäisenä siitä tulee mieleen, kun toipumisajasta puhuttaessa törmää aina mainintaan, että rinnat muotoutuvat 6-12 kk leikkauksesta. Lisäksi olen kuullut, että leikkauksesta toipumiseen menee ainakin sen puoli vuotta. No, nyt on puoli vuotta takana ja voin sanoa, että ehei ole vielä lähelläkään täysi toipuminen!

Ensinnäkin Mun tissit mahtuu taas Changesta ostettuihin 65DD-liiveihin. Miksi, en tiedä, mutta näin ne nyt tekevät. Eli jos rintaparisi muuttaa kokoaan ja muotoaan ja näyttää välillä ties miltä, niin kärsivällisyyttä, hetken päästä ne on taas aivan toisenlaiset.

Toisekseen kävin eilen ratsastamassa! Olin niin iloinen siellä hepan selässä köpötellessä ja siinä kevyesti yritin vähän ravaillakin, enkä tuntenut mitään särkyä missään. Jee, ajattelin, vihdoinkin pääsen tekemään rajoituksetta kaikenlaista! Kunnes sitten illalla alkoi vasen rinta kipeytyä ja tänään on ollut taas vähän kipeämpi. Eli meno taisi sitten kuitenkin olla liian täryyttävää, ja valitettavasti taidan joutua sanomaan heippa ratsastukselle ainakin nyt taas seuraavaksi kuukaudeksi. Huokaus. Noh, kiipeilemässä ja salilla pystyn käymään aika lailla jo normaalisti, joten on jotain tekemistä!

Kinesioteippausta oon nyt hyödyntänyt tuon vasemman rinnan kohdalla, sekä ulko- että sisäsyrjään. Ja se tuntuu ihan tykkäävän siitä lisätuesta, jonka teippi tuo. Ainut ongelma on vain se, että mulla on herkkä iho ja se ei tykkää kinesioteipin liimapinnasta. Eli mun pitäis löytää herkälle iholle soveltuvaa teippiä, joka ei ärsytä ihoa. Ja tarvitsisin nimenomaan tuollaista kinesioteipin kaltaista, joka joustaa ja on tukevaa.

Arvet on vaalentuneet taas paljon lisää. Oikeastaan ainut kunnolla näkyvä jälki leikkauksesta on tuo oikean rinnan alla oleva ihopussukka, jonka pitäisi kuulemma ajan mittaan siitä kadota. On se pienentynyt, mutta en tajua mihin tuo tuosta katoaisi. Toisaalta se ei myöskään häiritse siinä, uimaan mennessä siihen nyt tulee pistettyä teippi päälle, on se kuitenkin sen verran härön näköinen.

Joo. Ei siinä. Palataan taas astialle :).

Ja tältä se näyttää 3 kk jälkeen

Meinasin ensin värvätä ukon ottamaan musta kuvia, mutta kun ukolla on intensiivinen jumppatuokio kesken, niin ehkä en häiritse sitä. Kanske joku kaunis päivä joku mustakin nappaa taas kuvaa niin että saan tännekin jotain siistimmän näköistä.

Kuppikoko on tosiaan asettunut tällä hetkellä siihen 70C tienoille. Kiloja tämä lähes 4 kk potilaana oleminen ei ole tuonut lisää, mikä on suoranainen ihme siihen nähden mitä kurkusta on välillä alas kiskottu. Koostumusta kroppa sen sijaan on muuttanut, ja ne vähäisetkin lihakset ovat kyllä löystyneet. Mm. vyötärönympärys on kasvanut 5 senttiä, joka kertoo vain siitä, että lihakset eivät ole olleet töissä. Oon äärimmäisen iloinen, että pääsen taas liikkumaan.

Liikunnasta puheenollen. Kiipeilysessio sujui mainiosti, jos ei oteta huomioon korkean paikan paniikkijäätymistä siinä vaiheessa, kun reitti olisi pitänyt topata (kiivetä kiven päälle). Kerran tipuin parista metristä suoraan kiveä pitkin ja taisinpa lyödä toisen rinnankin siinä samaan syssyyn johonkin murikkaan. Patjalle tömähtäessäni päästin suustani vaistomaisen karjaisun ja kirosanalitanian - en sen vuoksi, että minnekään olisi sattunut vaan siksi, että olin niin lähellä! Vasta myöhemmin tajusin, että minnekään ei tosiaan sattunut. Woohoo! Nyt oon käynyt pyörälenkeillä sen jälkeen ja tässä katselen ratsastuskoulujen sivuja, jos jonnekin pääsisin kohta sitäkin taas koettamaan. Rakasta harrastusta on kova ikävä.

Saunomassa aion käydä tänään. Katsotaan miten se menee. Teipit otin pois pari päivää sitten ja olin yllättynyt siitä, miten hyvin mulla on nyt jo arvet vaalenneet ja parantuneet. Kyllähän ne näkee, mutta ei ne mitkään silmiinpistävät ole. Molemmat rinnat alkaa jo vähän hakeutua muotoonsa, mutta vasen on edelleen jäljessä paranemisessa. Ehkä sekin vielä. Lisäksi löysin Triumphilta äärettömän mukavat kaarituelliset liivit, joissa on pehmeä, paksu kuppi. Maksoivat 40 € ja ovat jokaisen pennin arvoiset. Niitä olen tässä pitänyt.

All in all. Välillä tulee haikea fiilis ja mietin, että teinkö virheen. Siinä vaiheessa yleensä muistuttelen itseäni niistä syistä, jotka leikkaukseen saivat lähtemään. Liikkumisen vaikeus, huono ryhti, pahenevat fyysiset vaivat (olkapää ja takareisi, olkapää ehti tulehtua ja takareisi vasta oiria ilmeisesti etukenoisen liikkumisen vuoksi), vaatteiden löytymisen vaikeus, Kyllähän ne olisivat varmasti hyvältä näyttäneet, joo, mutta vaikeaa niiden kanssa eläminen oli. Jos olisivat olleet edes pari kuppia pienemmät, en varmaankaan olisi niille tehnyt yhtään mitään. Aina välillä on hyvä pysähtyä käsittelemään tätä asiaa omassa päässään.

Huomenna on sukujuhlat. Kummipojan synttärit. Viikon päästä serkun valmistujaiset. Tässä ovat ensimmäiset tilaisuudet, joissa astun suvun näkyville uusine tisseineni. Se pistää jännittämään, mutta nyt olen siihen jo valmistautunut henkisestikin.

3 kuukautta täynnä!

Mitä pidemmälle päästään leikkauksesta, sitä vähemmän päivitettävää? Kai se niin vain menee.

Leikkauksesta on tänään kulunut päivälleen 3 kuukautta. Vasenta rintaa särkee aina välillä, sama sisäsyrjä vaivaa edelleen. Toivon, että kyse on ompeleista ja ne alkavat sulamaan sieltä pikkuhiljaa näihin aikoihin, kuten kirurgi sanoi. Vai puhuiko se 4-5 kk menee sulamiseen... Katotaan. Jos 6 kk kohdalla edelleen kipuilee, niin soittelen sitten eteenpäin. Teipit sais ottaa tänään pois nännien ympäriltä. Sen aion tehdä vasta illalla.

Mulla alkaa elämä tässä pikkuhiljaa normalisoitua joka tapauksessa. Rannalle olen päässyt, kaarituellisia liivejä olen käyttänyt, urheilu sujuu pyörällä joten ei siitäkään sen kummemmin mitään. Tänään aion mennä kokeilemaan kiipeilemistä ulos kiville. Se pistää vähän jännittämään, ensinnäkin rintalihaksia tulee jännitettyä ja toisekseen sieltä saatetaan pompata alas. Tai tipahtaa. Njaa, mä oon kyllä sen verran arkajalka pihalla kiipeilyn suhteen (3 vuotta edellisestä kerrasta) ja taito on tasoa räkänokka, joten tuskin erityisen riskaabeleja lähden yrittämään.

Eilen kävin Anttilassa uudelleen rintaliiviostoksilla, ja hämmästyksekseni (sekä ilokseni) oli tullut lisää tavaraa. Löysin itselleni neljät liivit! Aion kyllä käydä vielä kunnon liiviliikkeissä, mutta näillä nyt pärjää jo vähän.

Vihdoinkin!

Mä pääsen liikkumaan! Keuhkot sanovat vielä vähän vastaan, mutta kevyttä kävelylenkkiä pystyn taas tekemään yskimättä. Eilen koitin pelata pallolla miehen ja miehen pojan kanssa, ja hidastempoisuuden vuoksi jaksoin pelata yllättävänkin kauan, mutta lopulta keuhkot sanoivat, että nyt riittää hyppiminen. Mutta keuhkot sanoivat, ei tissit, vaikka muutaman juoksuaskeleenkin otin! Pelaamisen jälkeen siirryin puolen tunnin kävelylenkille. Keskityin pitämään keskikroppaa tiukkana, jotta hartiat voivat levätä, ja suurimman osan matkaa taisin jopa onnistua siinä ilman suurempia jumituksia. Ehkä tilanne ei siis olekaan niin toivoton kuin se viime yrittämällä oli, taisin vain lähteä liian aikaisin liikkeelle.

Tässä huomaa sen, miten yksilöllistä paraneminen on. Joissain blogeissa hehkutetaan, miten jo 4 viikon jälkeen on päässyt tekemään vaikka mitä. Mulla siihen meni 10 viikkoa. Tosin joku kertoi pystyneensä liikkumaan kunnolla vasta puolen vuoden kuluttua, joten 10 viikkoa ei edes ole vielä paljon.

Mites sitten arpien hoito? Teippien pitkään pitäminen kuulemma vähentää arpikasvua, mutta jossain vaiheessa teipeistäkin on luovuttava ja annettava ihon hengittää ja parantua. Myös arpikasvu on hyvin yksilöllistä, toisilla arpea ei juuri tule, toisilla taas saattaa hyvinkin olla arpien liikakasvua. Omista vanhoista arvista voi hyvin päätellä, kumpaan ryhmään kuuluu. Mun arpikasvuni on kait ihan keskivertotasoa ellei vähän vähäisempääkin. Ennen leikkausta peloteltiin kovasti niillä näkyvillä arvilla, mutta itse suhtaudun arpiini enemmänkin niin, että onpahan tullut elettyä. Nämä arvet sitä paitsi ovat suurimmaksi osaksi piilossa rintaliiveissä kauniiden raskausarpieni kanssa, joten samaan konkurssipesään ne menevät...

Arpien vaalentamiseen tarkoitettuja aineita löytyy mm. apteekista, varmasti luontaistuotekaupoistakin. Itse ostin apteekista, kun sinne muutenkin asiaa oli. Apteekin tädeiltä kysyin suoraan apua, ja nopeasti sitten tuote löytyikin. Vaihtoehtoja oli kaksi, Bio-Oil erikoisihonhoitoöljy ja Kelo-cote geeli. Hintaeroa näillä oli jonnin verran, joten päädyin ostamaan Bio-Oilia, vaika ilmeisesti Kelo-cote on tehty juuri tätä tarkoitusta varten. Bio-Oilia hierotaan kahdesti päivässä vähintään kolmen kuukauden ajan, eikä sitä saa käyttää rikkoutuneelle iholle. Hintaa oli jotain alle 15 €. Molemmat tuotteet löytyvät mm. osoitteesta Apteekkituotteet.fi 

Oon hyvin laiska voiteiden käytön kanssa, joten saa nähdä, miten tämän litkun suhteen käy. Tuoteselosteessa luvataan sen tasoittavan muitakin epätasaisuuksia iholla, joten sinänsä tuntuisi suht monikäyttöiseltä aineelta.

2 kk kontrollikäynti

Tänään, kun leikkauksesta on kulunut tarkalleen 2 kuukautta, oli kontrolliaika leikkaavalle kirurgille. Kaikki näyttää oikein hyvältä, iho on suppuuntunut hyvin, haavat ja arvet ovat parantuneet hyvin. Ympyräarvissa nännien ympärillä pidän teippejä vielä kuukauden, mutta pitkittäisarvissa ja rintojen alla teippejä ei enää tarvitse pitää. On kuulemma saavutettu se piste, jossa iho vain turhaan muhisi teippien alla. Ympyräarvissa on teippausta tärkeää vielä jatkaa, koska niihin kuulemma kohdistuu eniten venymistä, jolloin haavojen kanssa saattaa tulla komplikaatioita. Jatkan siis kiltisti teippausta!

Kokoeroa on sen 10-15g, joka on normaalia ja todennäköisesti jää. Mitään jälkioperaatioita ei tarvita eikä uutta kontrolliaikaa varattu, koska homma näyttää etenevän niin hyvin. Kysyin vasemman sisäsyrjän kipuilusta, ja hän oli sitä mieltä, että ompeleet vaivaavat. Ompeleet sulavat itsestään 4-5 kk kuluessa, joten sen pitäisi kyllä helpottaa. Toisin sanoen, jos puolen vuoden kohdalla ei ole edistystä tapahtunut asian suhteen, niin lähden mötisemään asiasta. Tukiteippauksen tuosta sisäsyrjästä jätän kuitenkin pois, sillä en usko sen edistävän enää paranemista. Ihokin alkoi ärtyä teippailusta.

Kaikki siis edistyy hienosti! En huomannut kysellä liiveistä tarkemmin, mutta pehmeitä sporttiliivejä suositteli edelleen. Luulen, että omien tuntemusten mukaan saan ryhtyä käyttämään kaarituellisia liivejä. Taitaa mennä kuitenkin vielä kolmas kuukausi, että uskallan... Ehkä voisin jossain vaiheessa kokeilla. Taidan jatkaa myös liivien käyttämistä yöllä ainakin niin pitkälle, kun tuo sisäsyrjän kipuilu hellittää. On se jo hellittänyt jonkin verran, mutta saisi hellittää vielä lisää.

Vastustuskyvyn tämä ruljanssi on kyllä täysin vienyt. Sairastan flunssan yleensä kolmesti vuodessa. Nyt mulla on tullut flunssa kerran kuukaudessa. Tälläkin hetkellä siis niiskutan ja yskin aika lahjakkaasti. Rasitushan tämä on keholle, joten ei se sinänsä mikään ihme ole. Kun vain pääsisin tästä liikkeelle...

Nihkeää etenemistä...

Kyllä se nyt niin taitaa olla, että saan huomenna lähteä metsästämään kaupungille parempia liivejä. Pakko se on myöntää, että vaikka koenkin noiden ostamieni urheiluliivien olevan sopivan kokoiset, niin tässä vaiheessa ne puristavat liikaa. En kuitenkaan aio käydä hakemassa taas yksiä urheiluliivejä lisää, vaan ajattelin ensisijaisesti koettaa löytää tukevat, sirommat liivit. Sellaisiakin kuulemma on olemassa. Toivotaan, että en ole liian kapea. Oon ollut yllättynyt siitä, miten edes ympäryksellä 70 ei tahdo löytää. Hemmetin ärsyttävää.

Kuten edellisessä viestissä kerroin, niin inhottava kiskova tunne vasemman rinnan sisäsyrjästä on lähtenyt. Luojan kiitos siitä! Turvotusta on kuitenkin vielä reilusti etenkin kyljissä, joka näkyy todella hyvin tässä kuvassa. Ennen tämän kuvan näkemistä en ollut edes tajunnut sitä, miten paljon turvotusta on. Viikkojen kuluessa sen pitäisi kyllä lähteä litomaan, mutta aaaaarh, kärsivällisyyden pitäisi todellakin olla jotain syötävää... Tässä kuvassa mulla tosin on ne vähemmän tukevat sporttiliivit, jotka ei todellakaan purista kyljistä yhtään. Ehkä menin viikonlopun liian löysillä liiveillä siis, mutta olihan niillä paljon mukavampaa heilua kuumassa auringossa kuin puristavilla liiveillä. Forgive me.

Kyse oli tosiaan kurssiviikonlopusta. Kurssikaverit on nähneet mut pari kertaa "alkuperäisessä tilassani" ja odottelin ihan mielenkiinnolla, mahtaako kukaan sanoa mitään tai edes huomata. Lopputulos taisi olla, että kukaan ei loppujen lopuksi edes huomannut. Koska lauantai oli kuitenkin rankka ja sisälsi lisävalojen, jalustojen ja muiden roijaamista ympäri opiston markkia, niin jouduin kyllä kertomaan, mistä on kyse. Tai en joutunut, mutta halusin kertoa, että tästä syystä en valitettavasti pysty nyt tuota painavaa lisävaloa kanniskelemaan, voisiko joku muu sen ottaa. Yllätyksekseni vastaanotto oli hyvin uteliasta ja positiivista, kyselivät kaikenlaista ja sympatisoivat. Yksikin alkoi vuodattaa, miten haluaisi itsekin vastaavaan leikkaukseen. Olivat kuullessaan aika yllättyneitä. Rinnoista kuitenkin lähti yli puolet pois, joten ehkä ensinnäkin mulla tosiaan se lähtökoko ei ollut megalomaaninen, ja toisekseen nykyiset sopii kroppaan niin hyvin, ettei kukaan edes kiinnitä huomiota.

Palatakseni fyysiseen paranemiseen, tosiaan yksi särky on poissa. Mustelmat ovat vaihtaneet taas vähän paikkaa ja ovat nyt ulkosyrjissä. Ihokin kuoriutuu aivan eri paikasta, tällä kertaa rintojen päältä. Aiemmin se kuoriutui kyljistä. Ruhjemaista pientä särkyä on välillä, mutta ei mitään kummoista, rankempana päivänä joutuu ottamaan lääkkeen. Muutama päivä menee nyt pitkälti levossa, joten saavat taas rauhaa parantua. Ympyräarpien haavateipit näyttivät huonoilta, joten vaihdoin ne ja totesin, että toinen arpi näyttää vähän punoittavalta. Lisäksi siellä oli parin millin kolo. Okei, hyvin pieni, kuiva kolo, saattoihan se johtua siitäkin, että rupi lähti teipin mukana irti. Mutta kiva löydös se ei ollut ja toivon, että se ei muutu suuremmaksi ja inhottavammaksi. Sen verran monta kauhukuvaa netistä löytänyt haavoista, jotka eivät tahdo umpeutua, että ei kiitos. Täytyy nyt seurailla tilannetta... Mitään kuumotusta ei kuitenkaan ole, kipeähän tuo nännin alue on, mutta luulisin sen kuuluvan ihan asiaan. Loput teipit vaihdan torstaina, sillä perjantaista alkaen kuluu reilu viikko reissussa. Siinä saattaa tulla sitten päivitystaukoakin, konetta en aio raahata mukana.

Mitä muuta. 6 viikon rajapyykki lähenee ja on enää parin hassun päivän päässä (mun piti oikein kalenterista laskea, että oonko mä nyt oikealla viikolla edes...). Kirurgin mukaan silloin saisi omien tuntemusten mukaan jo liikkua rajoituksetta. Ajattelin huomenna ottaa iloa ainakin vähän irti ja lähteä kävelylenkille. En uskalla kokeilla juoksemista vielä, mutta toisaalta mä oon joutunut makaamaan niin kauan aikaa, että hyvä aloittaa kevyemmin.

Hassua muuten. Mulla ei oo enää yhtään pienirintainen olo. Itse asiassa välillä tunnen oloni isorintaiseksi. Sopivan isorintaiseksi. Mennyt on kaukana oleva hämärä muisto vain.

Sormet ristiin, että löydän huomenna liivit ;)!

Ällökuvavaroitus!

Noh. Ei nyt niin ällökuva. Ei siinä oo ku vesirakkula. Vois olla reilusti ällöttävämpikin. Mutta koska toiset on herkempiä kuin toiset, niin vähän pitää kuitenkin varoittaa. Pistetään tämä viimeiseksi.

Shoppailemaan tänään! En tiedä, miten paljon jaksan, mutta yritettävä on. Ostoslistalla ovat ainakin kengät, kaikki muu on pelkkää plussaa. Liivejä en aio mennä vieläkään ostamaan, vasta sitten, kun pääsen eroon sporttiliiveistä. Tai no, voishan sitä käydä jotkut kaarituettomat ostamassa. Haavapolin täti suositteli imetysliivejä x). Eilisen kävelyn jälkeen on vähän kipeämpänä paikat kuin normaalisti aamuisin, mutta ei nyt erityisesti kuitenkaan. Sen oon huomannut, että lihakset kainaloiden seudulla alkaa nyt jäykistellä ja kipeytyä, ne on tähän saakka olleet hyvin auki ja kivuttomat. Kai tämä tarkottaa vain paranemisprosessin etenemistä, joten siinähän kipeytyvät. Muutenkin tuo kipuileva alue aina liikkuu ties minne. Kun nyt tuo sisäsyrjä vain paranisi... 

Sitten se kuva. Oon alusta asti ollut sitä mieltä, että tässä blogissa ei paljasta tissipintaa tulla näkemään. Näette nyt kuitenkin vähän. Tosin hyvin vähän. Mun ihoni ei pidä teippailusta, ja tässä todiste siitä. Mähän sain oikeaan ulkosyrjään peukalonpään kokoisen vesirakkulan sen jälkeen, kun tuli repeämä ja se piti kursia uudelleen. Teipit olivat kiristäneet ihoa niin, että se oli venyttänyt sinne rakkulan. Nyt mulla on samalla tavalla tullut vesirakkula tuonne sisäsyrjään, tosin onneksi hyvin pienessä koossa, mutta teippiä irrottaessani se puhkesi. Kuvasta näkyy myös ihon punaisuus, sekä rakko että punaisuus (ja kutina) ovat normi Micropore-teipin (jonka paketin kyljessä muuten lukee "Herkälle iholle") aikaansaannosta. Ai että, miten kivaa mulla oliskaan ollut, jos teipit olis vaihdettu terveysasemalla normi Microporeen... Mulla ehti olla yksi päivä pieni pala tuota normiteippiä, ja tässä on lopputulos.

Pakkohan tuohonkin oli sitten jonkinlainen laastari laittaa, etteivät liivit hankaa. Katsotaan, mitä sen liimapinta tekee jo valmiiksi ärtyneelle iholle. 

Mutta kyllä mua silti vähän stressaa...

Sisänurkka. Vasemman rinnan sisänurkka. Se kipeytyy päivän mittaan siihen pisteeseen, että illalla sitä jo kunnolla särkee. Ja syön kuitenkin Burana 600 kolmesti päivässä. Ei auta. Se on juuri se kohta, jota yritän teippailla. Ehkä teippasin sen eilen vain liian löysälle? Se kyllä näytti pahasti siltä, että olisi kaivannut tukevampaa teippausta. Teippasin nyt aamulla uudelleen tiukemmalle.Oma veikkaus ilman minkäänlaista lääketieteellistä taustaa on, että siellä on leikkaushaavan pää (täsmennän vielä, että siis sisäinen, koska poikittaishaavaa minulle ei ulkoisesti leikattu), joka ei tahdo parantua. Tämä koneella istuminenkaan ei tee erityisen hyvää, ja seuraavat 3-4 päivää tulen kuitenkin istumaan tässä suht tiiviisti, sillä gradun väliraportti pitää saada valmiiksi. Puh.

Muuten näyttää hyvältä. Olin katsovinani, että turvotus on vasemmasta hieman helpottanut ja se näytti jo paremmalta suhteessa oikeaan. Ainut murheenaiheeni on tuo sisänurkka, joka turvottaa vielä reilusti. Tänään pitää käydä hakemassa uudet sporttiliivit, koska nämä 75B-liivit ovat liian isot. Tai eivät liian isot, mutta turvotuksen laskeminen ja liivien venyminen ovat tehneet sen, että ne eivät ole enää niin tukevat kuin saisivat olla. Muutoinhan ne ovat kyllä mukavat, että ehkä tulevaisuudessa niitä voin silti käyttää kun oikein mukavia liivejä kaipaan päälleni. Ja sitten taas ne aiemmat Odlon sporttiliivit, jotka ensimmäisenä ostin, ovat edelleen liian tiukat ja epämukavat. Jää nähtäväksi teinkö virheostoksen ja ostin liivit, jotka ovat liian pienet tulevaisuudessakin.

Päivitys, kävin hakemassa liivit. Yritin etsiä liivejä, jotka selkeästi tukisivat myös sisäsyrjästä, mutta törmäsin kahteen ongelmaan. Ensinnäkin en millään tahtonut löytää sellaisia, jotka tukevat myös sisäsyrjän alaosasta. Toisekseen en tahtonut millään löytää sporttiliivejä ympäryksellä 70! Älkää nyt viitsikö, onko 70 oikeasti niin kapea? Jos mun ympärysmittani kutistuu takaisin siihen 65:een, niin mähän olen taas pulassa. Kuvittelin, että liivien etsiminen olisi helpompaa. No ei, oli se helpompaa, koska ne liivit löytyivät. Aiemmin niitä ei olisi löytynyt ollenkaan x). Swegmarkeja en enää halunnut, koska nuo tuntuivat venähtäneen joka paikasta ja muistelin sitten aiemminkin sen valmistajan liiveistä todenneeni saman. Sen sijaan Shock Absorberit on aina pitäneet hyvin kokonsa, joten päädyin ostamaan sieltä mallin, joka oli edestä kiinnitettävä. Vetoketju näytti vähän pilipalilta, mutta mielestäni tukivat parhaiten ja olivat helpoimmat kiinnittää. Koko oli 70C, hinta reilu 55 €. 

Voi taas hetken olla rauhassa

Kävin haavapolilla. Totesivat, että hienot, symmetriset tissit. Nestettä ei oo niin paljon, että pitäisi punktoida. Vaihtoivat teipit ja toivottivat hyvää kesää. Kirurgikin totesi, että näyttää ja kuulostaa normaalilta kudosparanemiselta. Erikokoisuus johtuu kuulemma siitä, että toinen on rakenteeltaan kapeampi kuin toinen. Kyllähän mä sen järjessäni tiesin, että kaikki on kunnossa, mutta ei voi uskoa ennenkuin ammattilainen ääneen sanoo. Noilla sanoilla pääsee nyt taas viikon pari eteenpäin, paitsi jos tulee enemmän särkyjä. Sitten alan taas murehtimaan. Kärsivällisyys, onko se jotain syötävää?

Katsoin, että teippasivat tällä kertaa aivan eri tavalla. Ympyräarvissakin teippejä pidetään nyt sitten kuitenkin vielä pidempään. Alunperin sanoi, että kuukauden kuluttua leikkauksesta voidaan harkita niiden poisottamista, mutta haavat nähtyään kuitenkin sanoi, että pidetään vielä toinenkin kuukausi. Joten pidetään sitten vielä toinen kuukausi. Arvista se jotain puhui, joten luulen miehen pyrkivän lopputulokseen, jossa on mahdollisimman vähän arpikudosta. Teippejä ei tarvitse vaihtaa 10 päivän välein vaan saa vaihtaa myöhemminkin, joten tässä kuukauden aikana vaihdan ne ehkä kerran, mikäli eivät ala näyttämään vaihtokunnossa olevilta. Aiemmin teippaukset tosiaan peittivät suurimman osan alarinnoista ja jatkuivat vielä rintakehälläkin alaspäin, eli teipattiin poikittaissuunnassa leveästi ja aika alas asti. Nyt olivat laittaneet kapeammat teippisuikaleet vain sinne, missä haavaa on, ja leveä poikittaisteippaus rintojen alle rintakehää vasten sinne, missä haava loppuu ja jossa on ihopussi. Tikkarimetodilla leikatessa iho siis rypytetään tuonne rinnan alle, joka saatetaan joutua leikkaamaan sitten vielä myöhemmin toisessa leikkauksessa pois. Mulla vasemman rinnan leikkaus oli niin paljon pienimuotoisempi, että siellä ilmeisesti ihopussi on nyt jo alkanut tasaantumaan ja häipymään, mutta oikean rinnan kohdalla sille joudutaan jotain ehkä tekemään. Kirurgi tosin puhui, että tuskin joudutaan leikkaamaan, todennäköisesti paikallispuudutuksessa voidaan tehdä sinne pieni rasvaimu. Tiedä sitten. Selviää myöhemmin.

Mutta tuo teippien väheneminen. Ilmankos tuntui erilaiselta, kun sieltä haavapolilta lähti. Painavammalta. Mietinkin tässä itsekseni, että voinko tulevaisuudessa siis pistää Microporeteippiä tissien tueksi, jos ei huvita liivejä pistää päälle x). Tai mahtaako tällaisia tissejä sitten tarvita edes sen suuremmin tukea millään, jos ilman liivejä haluaa esimerkiksi illanviettoon lähteä. Voiko illanviettoon lähteä ilman liivejä? Onko se mahdollista? Vaikka ei sillä, oli todettava, että ihoni ärtyy tuosta perinteisestä Microporeteipistä, joten hyvä, ettei terveysasemalla vaihdettu teippejä siihen normaaliin teippiin. 

Täytyy kyllä sanoa, että oon ollut kovasti positiivisesti yllättynyt sairaalan henkilökunnan mukavuudesta tässä. En oikeastaan edes tiedä, mitä odotin, mutta etenkin haavapolin tädit on olleet todella mukavia ja sympaattisia. Ehkä sitä pelkää aina, että saa vähättelyä omista tuntemuksista tai ei tule kuulluksi hädässään, mutta kertaakaan ei ole tällaista tullut. Ai niin, paitsi se päivystyksessä yöllä ollut kirurgi, joka kuulosti juuri siltä, että mun ei olisi häntä saanut häiritä vuotavalla tissilläni.

Ai niin, unohdin kertoa, paljonko operaatio on tähän mennessä kustantanut. Pääsin siis Kelan tukemaan leikkaukseen, joten kustannukset eivät ole erityisen suuret. Sairaanhoitopiiriltä on tullut kaksi laskua, joiden kokonaissumma on noin 170 €. Tässä ei ole vielä mukana viimeisintä haavapolikäyntiä eikä kuukauden kuluttua olevaa kontrolliaikaa. Liivit, lääkkeet ja teipit mukaan otettuna kokonaishinta tullee siis olemaan reilut 300 €.

Ja liiveistäkin piti sanoa. Monesta blogista olen lukenut, että ihmiset on lähteneet liiviostoksille jo jopa parin viikon jälkeen leikkauksesta ja ostelleet kaarituellisiakin liivejä. Sitä en tiedä, milloin ovat alkaneet käyttää, ja varmaan se riippuu käytetystä leikkaustekniikastakin. Itse voin kuitenkin sanoa, että neljä viikkoa on nyt täynnä, mutta liivikaupasta olen käynyt hakemassa sporttiliivit. Siinä se. Tänään haavapolilla kirurgi sanoi, että kaarituellisia liivejä ei saa käyttää vielä kuukauteen ja kehotti jatkamaan sporttiliivien/tukiliivien käyttämistä. 

4. toipumisviikko ohi, ja sooloilu alkaa

Täydet 4 viikkoa on takana! Ensimmäinen rajapyykki saavutettu. Seuraava rajapyykki mulle on 6 viikkoa. Sitten 8 viikkoa. Sitten kontrolliaika. Sitten... Jaa. En tiedä.

Eilen oli illalla todella kipeä vasen rinta. Tai ei todella kipeä, mutta huomattavasti kipeämpi. Turvotus selkeästi paheni iltaa myöden ja sisäsyrjään sattui. Tuntuu siltä, että oikea on jumahtanut oikein hyvin aloilleen, mutta vasen liikuskelee ihon alla vielä miten eikä tahdo asettua. Niinpä päätin ryhtyä sooloilemaan ja teippailin sitä tukevammin. Mulle joskus pistettiin kinesioteippiä olkapäähän, kun olkapää tulehtui, ja siitä sain niin suuren avun, että miksi teippaus ei sitten toimisi tässäkin? Ei kai kokeilu mitään haittaa. Ja se auttoi! Sisäsyrjässä on selkeä turvonnut ja "levinnyt" kohta, ja siitä teippasin sitten tukevammin enemmän rintaa kohti ja ylöspäin. Sisäsyrjän kipu hellitti hetken kuluttua ja nyt aamullakin tuo sisäsyrjä tuntuu suhteellisen hyvältä, ei enää ollenkaan niin kivuliaalta. Toki tässä oli yökin välissä, joka varmasti teki tehtävänsä.

En olisi halunnut aamulla nousta sängystä ylös ollenkaan. Olin todella stressaantunut ja ahdistunut tuosta vasemman rinnan parantumisesta. Olisin halunnut maata ja levätä siellä huomisaamuun saakka, mutta noustava se on. Liikaa tekemistä tänään. Saas nähdä, miten kipeää tekee illalla, kun koko päivä on oltava liikkeellä. Vaihdoin eilen illalla laittamani teipin sillä ajatuksella, että tuore taas tukisi paremmin, joten ainakin nyt katsotaan, onko siitä apua.