Oikesti. En voi kuin suositella kokeilemaan lymfaerapiaa leikatuille tisseille. Ero on huikea.
Oon käynyt lymfaterapiassa siis nyt 10 kertaa, 1-2 viikon välein. Lähtökohta oli tosiaan se, että rinnat olivat kovat ja vasen rinta särkyili vähän ties mistä. Tästä syystä olin alkanut varoa sitä, mikä taas jumitti vasemman hartian ja aiheutti kipuja olkapäähän.
No joo, pelkästään lymfaa ei ole tässä kiittäminen, mutta laitan kyllä 70 % sen ansioiksi. Rinnat ovat pehmeät, hartia alkaa aueta ja kivut ovat lähes poissa. Jos vain muistan vielä jumpata hartiaseutua, selkää ja rintalihaksia, niin olen aivan kuin uusi ihminen. Ihan uskomatonta. Mutta kipujen häipymisen lisäksi rinnat ovat tosiaan aivan ihanan pehmeät. Oikein joudun muistelemaan, että olivatko vanhatkaan rinnat näin pehmoiset. Olo on siis aika mahtava. Vielä on 5 kertaa jäljellä, ja nyt hoitokertojen väliä pidennetään. Alan nyt käymään 3 viikon välein, koska ei ole ollut samalla tavalla enää särkyjä.
Tänään kaivoin kaapistani sporttiliivit, jotka ostin paranemisvaiheeseen, mutta jotka tukivat aivan vääristä paikoista ja väärällä tavalla. Kyseessä olivat Shock Absorbereiden edestä avattavat liivit, joista puhuin jo aikaisemminkin rintaliivejä koskevasa postauksessa. Ne siis puristivat rintoja alaspäin ja rintakehään, joka sattui. Ja TADAA - nyt ei mitään ongelmaa! Pystyin pitämään niiä aivan ongelmitta, kun puoli vuotta sitten ne särkivät niin pirusti. Lisäksi oon nyt ruvennut käyttämään Casallin sporttitoppia, joka sekin otti vielä puoli vuotta sitten kipeää. Ei enää!
Olen niin onnellinen asiasta. Vielä on matkaa jäljellä, esimerkiksi olkaimettomia toppeja en saa käytettyä enkä juuri hengaile ilman liivejä. Mutta hällä väliä, rinta alkaa olla kuitenkin terve! Ei enää jokapäiväistä jomotusta ja särkyä. Eikä mitään hermokipulääkkeitä.
Lisäksi tunto on alkanut palata leikkausalueille. Mulla on etenkin oikean rinnan alusta ollut aika pitkälti tunnoton, mutta tänään huomasin liivejä vaihtaessani, että hei, näissähän on tuntoa. Eli yli 1,5 vuotta on ottanut, että tunto on alkanut palaamaan. Nännialueella taas tunto vaihtelee. Välillä ei tunnu juuri mitään, välillä taas kosketus sattuu. Mutta nekin tuntuvat nyt normaalimmilta. Haavat ja arvet on mulla vaalentuneet niin paljon, että niitä ei juuri enää näe eikä tunne. Mutta mulla on aina haavat ja arvet parantuneet hyvin.
Johtopäätökset:
1. Kannatti sinnikkäästi etsiä apua, sillä sain apua ongelmaani
2. Jumpatkaa, jumpatkaa, jumpatkaa
3. Jos rinnat tuntuvat kovilta eikä kipu lakkaa, kokeilkaa lymfaterapiaa. Siihen on mahdollista saada myös lähete, ilman sitä homma kustantaa aika kivasti.
4. Toipuminen oikeasti ottaa lähemmäs 2 vuotta. Yksilöllistä, kyllä, mutta kannattaa varautua siihen.
Mulla on edelleen koirankorva oikean rinnan alla. Se on hieman pienentynyt, mutta tuskin tulee ikinä lähtemään ilman leikkausta. Tällä hetkellä en vain halua muista syistä mennä operoimaan sitä. Pelkään, että sieltä tulee antibioottikuuria, eikä kroppa tällä hetkellä kestä sellaisia. Joten johtopäätös nro 5: Rintojen pienennysleikkaus on kokonaisuudessaan iso operaatio, joka kuormittaa koko kehoa päästä varpaisiin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Liivit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Liivit. Näytä kaikki tekstit
perjantai 4. joulukuuta 2015
lauantai 5. syyskuuta 2015
Tältä ne nyt näyttää
No niiiiin. Nyt laitan vihdoin ja viimein niitä kuvia, joita on pitänyt laittaa jo hetken aikaa. Muutoksia ulkonäössä on tapahtunut koko ajan hieman, joten aiemmin näitä ei ehkä olisi kannattanut laittaakaan. Sitä paitsi nyt on niin komeat rusketusraidat, että oksat pois.
Ensimmäisenä kuva sporttiliivien ja urheilutopin kanssa. Sporttiliivit ovat kokoa S/M ja Prismasta ostetut. Jostain syystä sellaiset lörttösporttiliivit, jotka eivät purista rintoja liikaa, sopivat parhaiten. Vasen rinta huutaa kirosanoja ilmoille, jos erehdyn pistämään sen tissit kokoon puristavaan sporttitoppiin. Toivoin, että olisin voinut pitää myös sellaisia, mutta elämä päätti eri tavalla. Joten toistaiseksi voin edelleen unohtaa sporttitopit.
Tässä ollaan sitten ihan normaaleissa, kaarituellisissa liiveissä. Liivit ovat ne Prismasta ostetut Actuellet, kokoa 65D. En viitsinyt kiskaista niitä E-kupin liivejä päälle, koska nämä liivit ovat ne, joissa suurimman osan ajasta kuljen. Kuva antaa ymmärtää, että rinnat ovat sijoittuneet todella ylös, mutta se huijaa. Tosin vain hieman, koska mulla on oikeasti olo välillä kuin teini-ikäisellä. Tissit ovat ylempänä kuin ovat varmaan ikinä olleet. Siksi toppienkin kanssa saa olla hitusen tarkkana, ettei kaula-aukosta näy mitään ylimääräistä.
Kaksi kirurgia ja haavapolin tädit ovat kehunet, että ovat todella kauniit ja symmetriset rinnat. Omasta mielestäni vasen nänni on aika surullinen (nänni vetää hassusti alaviistoon, eli ei ole keskellä), mutta se on ainut kohta, joka mättää. Viihdyn näissä todella hyvin kokoluokkansa ja ulkomuotonsa puolesta. Mieskin ihastelee sitä, miten kivaa on, kun tissit mahtuvat käteen. Oikean rinnan alle jäi pieni kateenkorva. Se oli suurempi, mutta kokonaan se ei kuitenkaan suppuuntunut, joten se pitää leikata. Samassa operaatiossa kirurgi haluaisi muokata vasemman nännin sisäyläreunaa, jotta nänni olisi pyöreämpi. Sieltä iho on nimittäin venähtänyt.
Arvet ovat parantuneet todella hyvin. Mulla ei ole paranemisprosessissa ollut kertaakaan minkäänlaista ongelmaa arpien ja haavojen kanssa, TOSIN mulla arvet ovat aina parantuneet hyvin. Eli ylimääräistä arpikasvua ei ole ollut, ja kaikki mun arvet on aina vaalentuneet todella hyvin.
Arvet ovat parantuneet todella hyvin. Mulla ei ole paranemisprosessissa ollut kertaakaan minkäänlaista ongelmaa arpien ja haavojen kanssa, TOSIN mulla arvet ovat aina parantuneet hyvin. Eli ylimääräistä arpikasvua ei ole ollut, ja kaikki mun arvet on aina vaalentuneet todella hyvin.
torstai 3. syyskuuta 2015
Lymfaterapia + liikunta = kivutonta elämää!
Mä olen käynyt nyt kolmesti fysioterapiassa, jossa hierotaan niska-hartiaseudun lihaksia auki ja käsitellään rinnat. Fyskarini käyttää lymfaterapiaa hoitojen ohessa, joten lähetteeäni korvaa täten myös sen. Ja mitä on tapahtunut? Olo on aivan mainio! Särkyjä on edelleen, mutta huomattavasti vähemmän siihen verrattuna, mitä niitä oli ennen fysioterapian aloittamista. Tulokset olivat heti kahden kerran jälkeen huomattavissa, ja viimeisen viikon olen nukkunut ILMAN LIIVEJÄ! Ilman minkäänlaisia ongelmia, kuin pieni possu. Myös nännien sinertäminen on vähentynyt radikaalisti, en ole viimeiseen pariin viikkoon nähnyt niissä mitään muuta kuin punertavaa ja pinkihtävää. Paitsi tietenkin verisuonia.
Tosin yksistään lymfaterapia ei ihmeisiin pysty, vaan mun on muistettava liikkua. Liikunta, jossa yläkroppa saa tekemistä, tukee paranemisprosessia ja kyllähän huomaan itsekin, että jos juoksulenkille ei ole muutamaan päivään menty, niin särkyjä on enemmän. Kuten nyt, kun en ole päässyt sairastelun ja työkiireiden vuoksi. Onneksi huomenna on tanssitreenit, joten niihin sitten - niissä tosin yläkroppa ei saa kyytiä, vaikka asento täytyykin säilyttää.
Mutta oon ollut ikionnellinen siitä, että pystyn hengailemaan ja nukkumaan ilman liivejä, koska se oli yksi toiveeni, kun leikkaukseen menin. Ettei tarvitsisi pitää epämukavia liivejä 24/7 ja ettei ilman liivejä oleminen olisi inhottavan tuntuista. Nyt se ei enää ole, joskin kotioloja kauemmas en vielä ilman liivejä uskalla lähteä.
Viime viikolla kävin ostamassa parit uudet rintaliivit. Toiset ovat kokoa 65D, johon rintojen koko on asettunut, mutta toiset olivat kokoa 65E. Sama valmistaja, suht sama malli, mutta otin myös kokoa suuremmat sen vuoksi, että kuukautisten aikaan rinnat edelleen paisuvat. Olen ollut nyt ahkerasti Prisman asiakas, sillä Actuelle-merkistä olen löytänyt tuon kokoluokan liivejä. Henkkamaukkoihin ja muihin on edelleen turha mennä, mutta se johtuu siitä, että suurin osa liiveistä alkaa ympärysmitasta 75.
Mutta tällä jatketaan. Terapiasta on lähetettä jäljellä vielä 12 kertaa. Sen jälkeen pitäisi katsoa, miten paljon kivut ovat häipyneet ja tehdä päätös siitä, haluanko rasvansiirron tehtäväksi tuon koirankorvan poiston yhtedessä. Jos edistys tapahtuu tätä tahtia, niin tuskin.
Ihmiset - jos teillä on särkyjä pienennysleikkauksen jälkeen, niin kokeilkaa lymfaterapiaa! Suosittelen lämpimästi!
Viimeisiä muutoskuvia aion pistää tässä kohta pikaa. Ehkä saan aikaiseksi otettua kuvat tänää.
Tosin yksistään lymfaterapia ei ihmeisiin pysty, vaan mun on muistettava liikkua. Liikunta, jossa yläkroppa saa tekemistä, tukee paranemisprosessia ja kyllähän huomaan itsekin, että jos juoksulenkille ei ole muutamaan päivään menty, niin särkyjä on enemmän. Kuten nyt, kun en ole päässyt sairastelun ja työkiireiden vuoksi. Onneksi huomenna on tanssitreenit, joten niihin sitten - niissä tosin yläkroppa ei saa kyytiä, vaikka asento täytyykin säilyttää.
Mutta oon ollut ikionnellinen siitä, että pystyn hengailemaan ja nukkumaan ilman liivejä, koska se oli yksi toiveeni, kun leikkaukseen menin. Ettei tarvitsisi pitää epämukavia liivejä 24/7 ja ettei ilman liivejä oleminen olisi inhottavan tuntuista. Nyt se ei enää ole, joskin kotioloja kauemmas en vielä ilman liivejä uskalla lähteä.
Viime viikolla kävin ostamassa parit uudet rintaliivit. Toiset ovat kokoa 65D, johon rintojen koko on asettunut, mutta toiset olivat kokoa 65E. Sama valmistaja, suht sama malli, mutta otin myös kokoa suuremmat sen vuoksi, että kuukautisten aikaan rinnat edelleen paisuvat. Olen ollut nyt ahkerasti Prisman asiakas, sillä Actuelle-merkistä olen löytänyt tuon kokoluokan liivejä. Henkkamaukkoihin ja muihin on edelleen turha mennä, mutta se johtuu siitä, että suurin osa liiveistä alkaa ympärysmitasta 75.
Mutta tällä jatketaan. Terapiasta on lähetettä jäljellä vielä 12 kertaa. Sen jälkeen pitäisi katsoa, miten paljon kivut ovat häipyneet ja tehdä päätös siitä, haluanko rasvansiirron tehtäväksi tuon koirankorvan poiston yhtedessä. Jos edistys tapahtuu tätä tahtia, niin tuskin.
Ihmiset - jos teillä on särkyjä pienennysleikkauksen jälkeen, niin kokeilkaa lymfaterapiaa! Suosittelen lämpimästi!
Viimeisiä muutoskuvia aion pistää tässä kohta pikaa. Ehkä saan aikaiseksi otettua kuvat tänää.
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Vuosi täynnä eikä loppua näy
Tarkalleen ottaen 17.4. on kulunut tasan vuosi, mutta kuusi päivää sinne tänne. Missä mennään nyt?
Pääsin eilen käymään poliklinikalla kirurgin juttusilla eivätkä uutiset olleet aivan niitä mitä toivoin. Hänen mukaansa vasemmassa rinnassa oleva kipu kuulostaisi olevan hermokipua, jolle ei voi tehdä oikeastaan mitään. Leikata sitä ei voi, koska se saattaisi vain pahentaa tilannetta. Liian iso riski. Syy, miksi se oli välillä hyvinkin kivuton ja sitten taas kivulias on todennäköisesti se, että tunto alkaa palautua. Sopi kuulemma hyvin ajankohtaan. Ainut helpotusvaihtoehto on hermokipulääkitys, joka joko vie kivun pois kokonaan, ei vie kipua pois ollenkaan tai kipu palaa takaisin lääkityksen lopettamisen jälkeen. Lääkkeeseen liittyy aikamoinen läjä riskejä, jotka jokainen voi itse todeta Lyrican tiedoista.Lyrica on siis se lääke, josta sain reseptin.
Hän kuitenkin tekisi rasvaimun tuohon ihopussukkaan, joka oikean rinnan alle on jäänyt, ja muotoilisi vasemman rinnan nännipihaa. Nännipiha on paranemisen ohessa hieman venynyt ja jäänyt oudon muotoiseksi, eikä se myöskään ryppyynny, kuten pitäisi. Tämän hän korjaisi. Kyse olisi ilmeisesti hyvin pienestä operaatiosta, joka tehdään paikallispuudutuksessa eikä siinä mennä syvälle, ja vaikutukset ovat lähinnä esteettiset. Korjataan vain ihon pinnasta nännipihan rajaa. Sekä rasvaimu että nännipihan muotoilu tehtäisiin samalla kertaa paikallispuudutuksella päiväkirurgisessa. Nännihaavalla pitäisi tämän jälkeen pitää kuukauden verran teippejä, samoin tuossa ihopussukassa rasvaimun jälkeen.
Tämä uusi operaatio on aika riskitön, mutta koska mun hermoilla on taipumusta ottaa osumaa (näin omin sanoin kirurgin sanomiset toistaen), niin hän suositteli hermokipulääkitystä aloitettavaksi mahdollisimman pian ja jatkettavaksi sitä kuukauden verran vielä leikkauksen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä,että söisin lääkkeitä noin 3 kk, sillä leikkaus ajoittuisi about kesäkuulle. Näin pienetkin riskit minimoitaisiin. Jos kävitte lukemassa lääkkeen haittavaikutuslistan yllä olevasta linkistä, ymmärrätte varmaan, että en ole erityisen innoissani asiasta.
Nännin sinertämisestä hän sanoi, että ei olisi huolissaan, pahemmaksi se ei siitä varmasti mene, päinvastoin. Kudosparantuminen on hidas prosessi ja suurin parantuminen on ohi about 6-12 kk, mutta paraneminen jatkuu aina 24 kk saakka. Joten kudos tulee vielä pehmenemään ja sinertämisen pitäisi helpottaa.
Nyt mulla on tässä vain yksi iso ongelma. Mitkään urheilurintaliivit eivät tunnu hyviltä. Ainoat hyviltä tuntuvat liivit ovat nuo Prismasta löytämäni kaarituelliset liivit, joita pidän jatkuvasti. Urheiluliivejä en kisko mielelläni päälleni, koska jokainen kokeilemani pari painaa ikävästi tai pistää rinnan sisäsyrjän kipuilemaan. Helpotusta kipuiluun olen löytänyt kinesioteipistä, mutta sekin on laiha lohtu, sillä herkkä iho ei kestä teippailua loputtomiin. Olen siis umpikujassa. Olo alkaa olla suorastaan kauhea ja kunto pohjalukemissa, mutta urheilu ei nappaa sitten niin yhtään, koska silloin pitäisi kiskaista sporttiliivit päälle. Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että ei tiedä, milloin tämä päättyy vai päättyykö ikinä. Voinko ikinä kiskaista sporttiliivejä päälleni ilman kipua? Mielessä menee aika ristiriitaisia ajatuksia. Oliko mulla oikeasti niin paljon ongelmia isojen rintojen kanssa, että olisin ne tähän vaihtanut? Eikö siihen oikeasti ollut mitään muuta ratkaisua? Kannattiko niska-hartia-selkäkipujen vaihtaminen tähän kipuun?
Mussa elää vielä toivonkipinä kuitenkin. Jos kudosparantumista tapahtuu 24 kk saakka ja jos mulla on vielä avoimia haavaumia rinnan kudoksissa (kuten kirurgi sanoi), niin eikö silloin ole mahdollista, että myös hermot saattavat palautua edes jonkin verran? Jos kudosparaneminen vaikuttaa verenkiertoon, niin eikö sen silloin ole mahdollista vaikuttaa myös hermoihin? Mun on nyt vain löydettävä keino nykyisessä tilanteessa selviämiseen ja maltettava odottaa. Toivon, että odotus tuottaa tulosta.
Mun tekisi mieli teipata tissit kiinni kivuttomaan asentoon ja tuplateipata ne niin, että ne eivät varmasti liiku yhtään minnekään. Olen pirun turhautunut, väsynyt ja stressaantunut tilanteesta.
Pääsin eilen käymään poliklinikalla kirurgin juttusilla eivätkä uutiset olleet aivan niitä mitä toivoin. Hänen mukaansa vasemmassa rinnassa oleva kipu kuulostaisi olevan hermokipua, jolle ei voi tehdä oikeastaan mitään. Leikata sitä ei voi, koska se saattaisi vain pahentaa tilannetta. Liian iso riski. Syy, miksi se oli välillä hyvinkin kivuton ja sitten taas kivulias on todennäköisesti se, että tunto alkaa palautua. Sopi kuulemma hyvin ajankohtaan. Ainut helpotusvaihtoehto on hermokipulääkitys, joka joko vie kivun pois kokonaan, ei vie kipua pois ollenkaan tai kipu palaa takaisin lääkityksen lopettamisen jälkeen. Lääkkeeseen liittyy aikamoinen läjä riskejä, jotka jokainen voi itse todeta Lyrican tiedoista.Lyrica on siis se lääke, josta sain reseptin.
Hän kuitenkin tekisi rasvaimun tuohon ihopussukkaan, joka oikean rinnan alle on jäänyt, ja muotoilisi vasemman rinnan nännipihaa. Nännipiha on paranemisen ohessa hieman venynyt ja jäänyt oudon muotoiseksi, eikä se myöskään ryppyynny, kuten pitäisi. Tämän hän korjaisi. Kyse olisi ilmeisesti hyvin pienestä operaatiosta, joka tehdään paikallispuudutuksessa eikä siinä mennä syvälle, ja vaikutukset ovat lähinnä esteettiset. Korjataan vain ihon pinnasta nännipihan rajaa. Sekä rasvaimu että nännipihan muotoilu tehtäisiin samalla kertaa paikallispuudutuksella päiväkirurgisessa. Nännihaavalla pitäisi tämän jälkeen pitää kuukauden verran teippejä, samoin tuossa ihopussukassa rasvaimun jälkeen.
Tämä uusi operaatio on aika riskitön, mutta koska mun hermoilla on taipumusta ottaa osumaa (näin omin sanoin kirurgin sanomiset toistaen), niin hän suositteli hermokipulääkitystä aloitettavaksi mahdollisimman pian ja jatkettavaksi sitä kuukauden verran vielä leikkauksen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä,että söisin lääkkeitä noin 3 kk, sillä leikkaus ajoittuisi about kesäkuulle. Näin pienetkin riskit minimoitaisiin. Jos kävitte lukemassa lääkkeen haittavaikutuslistan yllä olevasta linkistä, ymmärrätte varmaan, että en ole erityisen innoissani asiasta.
Nännin sinertämisestä hän sanoi, että ei olisi huolissaan, pahemmaksi se ei siitä varmasti mene, päinvastoin. Kudosparantuminen on hidas prosessi ja suurin parantuminen on ohi about 6-12 kk, mutta paraneminen jatkuu aina 24 kk saakka. Joten kudos tulee vielä pehmenemään ja sinertämisen pitäisi helpottaa.
Nyt mulla on tässä vain yksi iso ongelma. Mitkään urheilurintaliivit eivät tunnu hyviltä. Ainoat hyviltä tuntuvat liivit ovat nuo Prismasta löytämäni kaarituelliset liivit, joita pidän jatkuvasti. Urheiluliivejä en kisko mielelläni päälleni, koska jokainen kokeilemani pari painaa ikävästi tai pistää rinnan sisäsyrjän kipuilemaan. Helpotusta kipuiluun olen löytänyt kinesioteipistä, mutta sekin on laiha lohtu, sillä herkkä iho ei kestä teippailua loputtomiin. Olen siis umpikujassa. Olo alkaa olla suorastaan kauhea ja kunto pohjalukemissa, mutta urheilu ei nappaa sitten niin yhtään, koska silloin pitäisi kiskaista sporttiliivit päälle. Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että ei tiedä, milloin tämä päättyy vai päättyykö ikinä. Voinko ikinä kiskaista sporttiliivejä päälleni ilman kipua? Mielessä menee aika ristiriitaisia ajatuksia. Oliko mulla oikeasti niin paljon ongelmia isojen rintojen kanssa, että olisin ne tähän vaihtanut? Eikö siihen oikeasti ollut mitään muuta ratkaisua? Kannattiko niska-hartia-selkäkipujen vaihtaminen tähän kipuun?
Mussa elää vielä toivonkipinä kuitenkin. Jos kudosparantumista tapahtuu 24 kk saakka ja jos mulla on vielä avoimia haavaumia rinnan kudoksissa (kuten kirurgi sanoi), niin eikö silloin ole mahdollista, että myös hermot saattavat palautua edes jonkin verran? Jos kudosparaneminen vaikuttaa verenkiertoon, niin eikö sen silloin ole mahdollista vaikuttaa myös hermoihin? Mun on nyt vain löydettävä keino nykyisessä tilanteessa selviämiseen ja maltettava odottaa. Toivon, että odotus tuottaa tulosta.
Mun tekisi mieli teipata tissit kiinni kivuttomaan asentoon ja tuplateipata ne niin, että ne eivät varmasti liiku yhtään minnekään. Olen pirun turhautunut, väsynyt ja stressaantunut tilanteesta.
tiistai 13. tammikuuta 2015
9ish kuukautta mennyt
Ei olla ihan päivälleen 9 kuukauden rajapyykillä, mutta tällä kertaa halusin ottaa varaslähdön.
Oon nimittäin nukkunut ensimmäiset yöni ilman liivejä! Ja se on sujunut aika mukavasti. Tyynyä tai peittoa yritän pitää rintojen välissä tukemassa, mutta mitään kipuja ei ole. Aamulla vasemmassa aavistuksen paineen tuntua, mutta toisaalta se paineen tuntu on aivan samanlaista, kuin sporttiliiveillä nukutun yön jälkeen. Joten en koe sporttiliiveistä olevan enää mitään hyötyä tässä vaiheessa. Ainakaan omalla kohdallani. Vähän olen silti epävarma, että pitäisikö niitä pitää ihan sinne yhteen vuoteen saakka eli siihen asti, kunnes ainakin paperilla määritelty muovautumisaika on ohi (6-12 kk).
Hengailin myös tuossa yhtenä iltana ilman liivejä, mutta se ei tuntunut erityisen mukavalta. En tosin tiedä, johtuiko se siitä, että vasen tissi ei ole vieläkään aivan yhtä hyvävointinen kuin oikea, vai enkö vain itse pidä siitä tunteesta, kun tissit roikkuvat vapaina. Koska vaikka nuo ovatkin nykyään pienet, niin roikkumiselta se silti tuntuu. Enkä yhtään pidä siitä tunteesta. Lisäksi jossakin pääkopassa kalvaa edelleen se ajatus, että jokin menee vikaa ja heräänkin yhtäkkiä suunnilleen tissipuolena, jos kovin niitä vapaina roikottelen. Tätä tuskin tulee tapahtumaan, mutta veikkaan sen komplikaation jättäneen jälkensä. Koska ei mulla oikean tissin puolesta pelota yhtään, se kun on kursittu kasaan kahdesti ja toisella kerralla selkeästi paremmin, mutta vasenta ei korjattu ja siinä jossain vaiheessa ompeleet antoivat periksi, joten on vähän leveämpi kuin toinen. Ehkä sen vuoksi se paraneekin hitaammin. Who knows.
Lisäksi edelliset kuukautiset olivat rintojen suhteen ensimmäiset kivuttomat. Turpoamistakaan ei tapahtunut läheskään yhtä paljon kuin aiemmin. Oma veikkaukseni on, että aprikudokset ovat sen verran parantuneet, että ne eivät siellä enää niin paljon oiri, kyllähän parantumisvaiheessa oleva kudos kipuilee ja turpoilee helpommin kuin terve.
Ratsastamaan en ole uskaltautunut, enkä todennäköisesti uskaltaudukaan ennen kevättä. Tämä tosin johtuu myös siitä, että mulla ei ole talviratsastuskamoja tällä hetkellä, joten mähän jäätyisin tuonne kuoliaaksi. Jouduin pistämään koko ratsastustarvikevaraston uusiksi, ja siksi se on aika köyhä tällä hetkellä. Eikä mulla kyllä täällä tilaakaan olis kaikille ratsastuskamoille...
Mitäs muuta. Fiilis on mainio. Välillä tissit tuntuvat kovin pieniltä, välillä kovin suurilta. Ehkä tavallaan on välillä ikävä sitä, että oli ne rinnat. Vaikka pukeutuminen olikin helppoa, niin näyttävyyden saamiseen ei vaadittu sitten juuri mitään! Mulla saattoi olla päällä baarissa nätit farkut ja perustoppi, ja se riitti. Nyt tuntuu, että ei todellakaan riitä... Myöskään mun rakastama olkaimeton toppi + korkeavyötäröiset farkut -yhdistelmä ei enää toimi, lantionseutuni on kuitenkin suht leveä, joten takapuoli on kuin latinolla. Tissit ei vain pysy perässä :D. Mun pitäis nyt siis keksiä ne keinot, joilla saan tasapainotettua lantion ja rinnat, koska vanha pukeutumistyyli ei enää toimi sen suhteen.
Ja sitten taas siitä, että mitä muut mahtavat sanoa. Oon jo aiemminkin sanonut siitä, että kukaan ei oikeastaan ole edes huomannut eroa. Mummukin meinasi, että tyttö on ohentunut niin paljon muutenkin, niin hän vain luuli tissien pienenneen siinä samalla. Nyt oon kuitenkin ruvennut jo vähän puhumaankin aiheesta. Jotenkin heti leikkauksen jälkeen siitä ei halunnut puhua, mutta nyt oon saattanut tietyissä tilanteissa tietynlaisten henkilöiden kanssa ottaakin sen esille. Vastaanotto on ollut aina hyvä, ensimmäisenä on kyselty, että aiheuttiko ne sitten vaivoja. Kaikkien kanssa nyt ei aiheesta tietenkään huvita eikä voikaan keskustella, mutta ei se enää ole mikään salaisuus itselleni.
Näin. Yritän saada miehen ottamaan musta joskus tässä vielä kuvaa lopputuloksesta. Tilanne tästä tuskin on mihinkään suuntaan enää erityisesti liikuskelemassa. Katsotaan tapahtuuko!
Oon nimittäin nukkunut ensimmäiset yöni ilman liivejä! Ja se on sujunut aika mukavasti. Tyynyä tai peittoa yritän pitää rintojen välissä tukemassa, mutta mitään kipuja ei ole. Aamulla vasemmassa aavistuksen paineen tuntua, mutta toisaalta se paineen tuntu on aivan samanlaista, kuin sporttiliiveillä nukutun yön jälkeen. Joten en koe sporttiliiveistä olevan enää mitään hyötyä tässä vaiheessa. Ainakaan omalla kohdallani. Vähän olen silti epävarma, että pitäisikö niitä pitää ihan sinne yhteen vuoteen saakka eli siihen asti, kunnes ainakin paperilla määritelty muovautumisaika on ohi (6-12 kk).
Hengailin myös tuossa yhtenä iltana ilman liivejä, mutta se ei tuntunut erityisen mukavalta. En tosin tiedä, johtuiko se siitä, että vasen tissi ei ole vieläkään aivan yhtä hyvävointinen kuin oikea, vai enkö vain itse pidä siitä tunteesta, kun tissit roikkuvat vapaina. Koska vaikka nuo ovatkin nykyään pienet, niin roikkumiselta se silti tuntuu. Enkä yhtään pidä siitä tunteesta. Lisäksi jossakin pääkopassa kalvaa edelleen se ajatus, että jokin menee vikaa ja heräänkin yhtäkkiä suunnilleen tissipuolena, jos kovin niitä vapaina roikottelen. Tätä tuskin tulee tapahtumaan, mutta veikkaan sen komplikaation jättäneen jälkensä. Koska ei mulla oikean tissin puolesta pelota yhtään, se kun on kursittu kasaan kahdesti ja toisella kerralla selkeästi paremmin, mutta vasenta ei korjattu ja siinä jossain vaiheessa ompeleet antoivat periksi, joten on vähän leveämpi kuin toinen. Ehkä sen vuoksi se paraneekin hitaammin. Who knows.
Lisäksi edelliset kuukautiset olivat rintojen suhteen ensimmäiset kivuttomat. Turpoamistakaan ei tapahtunut läheskään yhtä paljon kuin aiemmin. Oma veikkaukseni on, että aprikudokset ovat sen verran parantuneet, että ne eivät siellä enää niin paljon oiri, kyllähän parantumisvaiheessa oleva kudos kipuilee ja turpoilee helpommin kuin terve.
Ratsastamaan en ole uskaltautunut, enkä todennäköisesti uskaltaudukaan ennen kevättä. Tämä tosin johtuu myös siitä, että mulla ei ole talviratsastuskamoja tällä hetkellä, joten mähän jäätyisin tuonne kuoliaaksi. Jouduin pistämään koko ratsastustarvikevaraston uusiksi, ja siksi se on aika köyhä tällä hetkellä. Eikä mulla kyllä täällä tilaakaan olis kaikille ratsastuskamoille...
Mitäs muuta. Fiilis on mainio. Välillä tissit tuntuvat kovin pieniltä, välillä kovin suurilta. Ehkä tavallaan on välillä ikävä sitä, että oli ne rinnat. Vaikka pukeutuminen olikin helppoa, niin näyttävyyden saamiseen ei vaadittu sitten juuri mitään! Mulla saattoi olla päällä baarissa nätit farkut ja perustoppi, ja se riitti. Nyt tuntuu, että ei todellakaan riitä... Myöskään mun rakastama olkaimeton toppi + korkeavyötäröiset farkut -yhdistelmä ei enää toimi, lantionseutuni on kuitenkin suht leveä, joten takapuoli on kuin latinolla. Tissit ei vain pysy perässä :D. Mun pitäis nyt siis keksiä ne keinot, joilla saan tasapainotettua lantion ja rinnat, koska vanha pukeutumistyyli ei enää toimi sen suhteen.
Ja sitten taas siitä, että mitä muut mahtavat sanoa. Oon jo aiemminkin sanonut siitä, että kukaan ei oikeastaan ole edes huomannut eroa. Mummukin meinasi, että tyttö on ohentunut niin paljon muutenkin, niin hän vain luuli tissien pienenneen siinä samalla. Nyt oon kuitenkin ruvennut jo vähän puhumaankin aiheesta. Jotenkin heti leikkauksen jälkeen siitä ei halunnut puhua, mutta nyt oon saattanut tietyissä tilanteissa tietynlaisten henkilöiden kanssa ottaakin sen esille. Vastaanotto on ollut aina hyvä, ensimmäisenä on kyselty, että aiheuttiko ne sitten vaivoja. Kaikkien kanssa nyt ei aiheesta tietenkään huvita eikä voikaan keskustella, mutta ei se enää ole mikään salaisuus itselleni.
Näin. Yritän saada miehen ottamaan musta joskus tässä vielä kuvaa lopputuloksesta. Tilanne tästä tuskin on mihinkään suuntaan enää erityisesti liikuskelemassa. Katsotaan tapahtuuko!
tiistai 18. marraskuuta 2014
7 kuukautta täynnä!
Ja yksi päivä päälle, näköjään.
Silloin, kun etsin itse tietoa leikkauksesta ja tutkin blogeja, ihmettelin ja vähän harmittelinkin sitä, että tyypit ei enää kirjoittele erityisen paljoa niiden ensimmäisten kuukausien jälkeen. Nyt ymmärrän miksi. Kun ei ole mitään kerrottavaa!
Setä sanoi, että tissit muotoutuu 6-12 kk leikkauksesta. Ja ne on kyllä todella muokkautuneet tässä kuluneen kuukaudenkin aikana. Toi toinen on ollut vähän leveämpi, se, jota ei tarvinnut kursia uudelleen kokoon. Olettasin tämän johtuvan siitä. Mutta sekin on nyt vähän kuitenkin kaventunut ja alkanut laskeutumaan, kuten tuo toinen on jo tehnyt. Laskeutumisella en nyt tarkoita mitään kynä pysyy ryntään alla -tyyliä, vaan ihan luonnollisen näköiseksi rinnaksi laskeutumista. Leikkauksen jälkeen nännin yläosa pullottaa, ja pikkuhiljaa muoto alkaa laskeutua niin, että nänni on enemmän rinnan päällä. Vaikea selittää, ehkä joku ymmärsi.
Mä löysin ilokseni Prismasta 65D-liivit, jotka sopii täydellisesti! Niitä olen nyt ilolla pitänyt, koska olen todennut, että piru vie. Mulla ei oikesti ole enää rintoja, jotka itsestään näyttää joltain, vaan jos haluaa niiden näyttävän joltain, niin siihen oikeasti tarvitsee rintaliivit. En nyt puhu mistään push-upeista tai bombshelleistä, vaan ihan vain topatuista, kaarituellisista liiveistä, jotka antavat hyvän muodon. Kannattaa käyttää aikaa mieluisten tonkimiseen, koska edelleen pätee sama sääntö kuin suurten rintojen kanssa: hyvät liivit, parempi mieli!
Kipuja... Ei oikeastaan ole. Vähän sellaista jomotusta, mutta ei varsinaisesti muuta. Ratsastmaan en ole uskaltanut lähteä uudelleen, saattaa mennä vielä kuukausia siihen hommaan. Olen ollut onnellinen noista Shock Absorbereista, jotka ostin, koska niissä liikkuminen on taas mieluisampaa. Arvet on vaalentuneet todella paljon. Näkee, että sellaiset on, mutta eivät tosiaan ole erityisen silmiinpistävät. Tuntohäiriöitä on jonkin verran, lähinnä nänneissä ja pitkittäisarven (nännistä rinnan alle) molemmin puolin on vähemmän tuntoa. Palautunut on kuitenkin jo todella paljon, ja olettaisin, että palautuu vielä lisää.
Tikkarimallilla leikatessa rinnan alle jäävä ihopussukka ei ole toistaiseksi lähtenyt minnekään. Vasemmalle puolelle sitä ei oikeastaan edes muodostunut, koska operaatio sillä puolella oli pienempi. Oikealla puolella se kuitenkin on ja se näyttää vähän häröltä. En tiedä, onko kuitenkaan niin härö, että jaksaisin asialle tehdä yhtään mitään. Lähinnä se näyttää pieneltä hyppyriltä (hah), ihan joku sentti kertaa sentti. Ei ole haitannut, uimaan mennessä olen siihen haavateipin pistänyt päälle toistaiseksi.
Mutta ei tässä oikeastaan muuta. Elämä on ihan kivaa!
Silloin, kun etsin itse tietoa leikkauksesta ja tutkin blogeja, ihmettelin ja vähän harmittelinkin sitä, että tyypit ei enää kirjoittele erityisen paljoa niiden ensimmäisten kuukausien jälkeen. Nyt ymmärrän miksi. Kun ei ole mitään kerrottavaa!
Setä sanoi, että tissit muotoutuu 6-12 kk leikkauksesta. Ja ne on kyllä todella muokkautuneet tässä kuluneen kuukaudenkin aikana. Toi toinen on ollut vähän leveämpi, se, jota ei tarvinnut kursia uudelleen kokoon. Olettasin tämän johtuvan siitä. Mutta sekin on nyt vähän kuitenkin kaventunut ja alkanut laskeutumaan, kuten tuo toinen on jo tehnyt. Laskeutumisella en nyt tarkoita mitään kynä pysyy ryntään alla -tyyliä, vaan ihan luonnollisen näköiseksi rinnaksi laskeutumista. Leikkauksen jälkeen nännin yläosa pullottaa, ja pikkuhiljaa muoto alkaa laskeutua niin, että nänni on enemmän rinnan päällä. Vaikea selittää, ehkä joku ymmärsi.
Mä löysin ilokseni Prismasta 65D-liivit, jotka sopii täydellisesti! Niitä olen nyt ilolla pitänyt, koska olen todennut, että piru vie. Mulla ei oikesti ole enää rintoja, jotka itsestään näyttää joltain, vaan jos haluaa niiden näyttävän joltain, niin siihen oikeasti tarvitsee rintaliivit. En nyt puhu mistään push-upeista tai bombshelleistä, vaan ihan vain topatuista, kaarituellisista liiveistä, jotka antavat hyvän muodon. Kannattaa käyttää aikaa mieluisten tonkimiseen, koska edelleen pätee sama sääntö kuin suurten rintojen kanssa: hyvät liivit, parempi mieli!
Kipuja... Ei oikeastaan ole. Vähän sellaista jomotusta, mutta ei varsinaisesti muuta. Ratsastmaan en ole uskaltanut lähteä uudelleen, saattaa mennä vielä kuukausia siihen hommaan. Olen ollut onnellinen noista Shock Absorbereista, jotka ostin, koska niissä liikkuminen on taas mieluisampaa. Arvet on vaalentuneet todella paljon. Näkee, että sellaiset on, mutta eivät tosiaan ole erityisen silmiinpistävät. Tuntohäiriöitä on jonkin verran, lähinnä nänneissä ja pitkittäisarven (nännistä rinnan alle) molemmin puolin on vähemmän tuntoa. Palautunut on kuitenkin jo todella paljon, ja olettaisin, että palautuu vielä lisää.
Tikkarimallilla leikatessa rinnan alle jäävä ihopussukka ei ole toistaiseksi lähtenyt minnekään. Vasemmalle puolelle sitä ei oikeastaan edes muodostunut, koska operaatio sillä puolella oli pienempi. Oikealla puolella se kuitenkin on ja se näyttää vähän häröltä. En tiedä, onko kuitenkaan niin härö, että jaksaisin asialle tehdä yhtään mitään. Lähinnä se näyttää pieneltä hyppyriltä (hah), ihan joku sentti kertaa sentti. Ei ole haitannut, uimaan mennessä olen siihen haavateipin pistänyt päälle toistaiseksi.
Mutta ei tässä oikeastaan muuta. Elämä on ihan kivaa!
lauantai 8. marraskuuta 2014
The Sporttiliivipäivitys
Tätä hetkeä mä välttelin viimeiseen pisaraan asti, mutta lopulta se oli kohdattava. Operaatio sporttiliivien metsästys. Tissien pieneneminen ei juuri ole liivien löytämistä helpottanut.
Kävin vain yhdessä kaupassa, mutta en yksinkertaisesti ehtinyt tänään toiseen, muutoin olisin varmaan käynyt toisessakin. Olin kaupassa yli tunnin ja sovitin melkein kaikki mahdolliset sporttiliivit, joita sieltä vain löytyi, ja totesin että HYI. Millaisille rinnoille sporttiliivejä oikein tehdään?!
Toppimalliset sporttiliivit. Näitä tuntuu olevan kaikista eniten. En oikein vieläkään tiedä, ovatko nämä oikesti sporttiliivejä vai jonkinlaisia urheilutoppeja. Joka tapauksessa suurin osa niistä on aivan kammottavia! Ne tekevät tisseistä kuin tisseistä yhden tasaisen kummun, joka etäisesti näyttää rintaparilta. Niiden tuki, mikäli sitä on, perustuu siihen, että ne litistävät tissit mahdollisimman kasaan. Lisäksi niiden päälle pukeminen vaatii suorastaan akrobatiaa, koska ne eivät ole avattavat. Vai olenko se vain minä, jonka mielestä XS- ja S-kokoisten liivien saaminen normaalilevyisten hartioiden läpi on aika tuskaista? Tämän mallin ongelma on myös se, että ympärys on lähes poikkeuksetta liian löysä, tai kuppi liian kireä. Tätä mallia löytyy toppaamattomana ja topattuna, ainut ero on se, että kummun muoto vähän muuttuu.
Näitäkin surkeampi ilmestys ovat toppimalliset sporttiliivit, joissa olkaimien virkaa toimittavat pienet, mitättömät, surkeat narut. Tekevät rinnoille aivan samanlaiset temput kuin ylempi versio, mutta sen lisäksi osa tuesta on pienten narujen varassa, jotka tunkevat inhottavasti hartioihin ja venyvät muodottamaksi tunneissa. Okei, jos nyt asiallisesti puhutaan, niin en näe näitä sopiviksi kenellekään, jonka kuppikoko on enemmän kuin B. Suurimman osan tuesta pitäisi kuitenkin olla itse rintojen ympärillä ja alla, ei hartioiden varassa, joten sinänsä nuo nirunarut eivät joutuisi kovalle koetukselle. Mutta kun sitä tukea ei ole kankaassa ja rintojen alla, niin silloin nirunarutkin joutuvat tukemaan, ja sitä varten niitä ei tosiaan ole tehty. Mutta varmaan mukavat oleskeluliivit pienirintaisille, kuten edeltävätkin? Pakko mainita vielä myös se, että näissä toppimallisissa liiveissähän ei yleensä ole säädettäviä olkaimia. Itselläni ainakin ne sitten aina venähtävät nopeasti niin, että olkaimista ei ole mitään hyötyä...
Sitten halusin kokeilla niitä kuuluisia Stay In Placeja. Ne vaikuttivat kyllä tukevammilta kuin useimpien muiden valmistajien liivit/topit, mutta jälleen, rinnat olivat vain yksi tasainen lätty. Lisäksi ainakin minulla oli mallista huolimatta jälleen sama ikuisuusongelma, eli kun ympärys on sopiva, kuppi on liian pieni ja päinvastoin. Ainut poikkeus oli viereisessä kuvassa oleva saumaton, toppaamaton malli, joka - täytyy myöntää - oli kyllä aivan valtavan mukava! Mutta sporttiliiveiksi niistä ei ole. Oleskeluliiveiksi kylläkin, sitten, kun rinnat ovat parantuneet eivätkä tarvitse jatkuvasti tukea. Samankaltaisia saumattomia liivejä olen ennenkin pohdiskellut ja miettinyt, että miten mahtaisivat soveltua, mutta isorintaisena oli mahdotonta kuvitellakaan pitävänsä sellaisia edes kotona. Luulen, että myöhemmin voisin käydä ostamassa itselleni yhdet turkoosit, mutta kuten sanoin, tyystin oleskeluliiveiksi.
Näitä ne suurinpiirtein oli. Olo alkoi käytä jo aika epätoivoiseksi, kun tukevia ja mukavia liivejä ei meinannut löytyä sitten niin millään. Mutta sitten. Hylly, jota yritin vältellä, mutta jonne päädyin kuitenkin. Shock Absorberit. Maksavat enemmän, mutta isorintaisena ne olivat mun urheilemiseni pelastus, ja sitä ne ovat näköjään edelleen. Näitä malleja olen kokeillut tai käyttänyt.
Ensimmäinen on shokkareiden edestä avattava malli, jotka ostin toipumisvaiheessa. Näitä olen itse asiassa toipumisen edetessä ostanut kaksi paria eri kokoa. Ostin ensin kokoa 70C, mutta jonkin ajan kuluttua totesin niiden olevan liian pienet, ja kävin ostamassa yhden kupin isommat. Nyt olen kuitenkin joutunut toteamaan, että kyse ei ole koosta, kyse on mallista. Eli näissä tuki tuntuu olevan enemmän kupin päällä, ja ne kiskovat rintoja jatkuvasti alas ja sivuille. Eivät siis istu...
Toinen on pään yli puettava malli, jossa on myös hakaskiinnitys takana. Näistä itse asiassa pidin kovasti! Olivat vähän urheilutoppimalliset, mutta paremmalla tuella ja oikeasti rinnan muotoisella toppauksella. Arvoin pitkään, otanko vai jätänkö, mutta ympärysmitta 70 (ei valmisteta ympäryksellä 65) oli hitusen liian iso, joten jätin kauppaan. Sääli, koska pidin mallista kovasti, lämpimästi suosittelen niitä.
Kolmas malli oli erikoinen. Eli tässä on vähän kuin kahden liivit. Itse kuppiosa on tuo violetti pala, ja sitten sen päällä verkkokangas. Tykkäsin tästäkin mallista, mutta valitettavasti bandeau-mallinen kuppi ei sopinut mulle, se kiskoi ikävästi rintoja alaspäin myös.
Neljäs malli. Nämä olivat ne liivit, joita käytin suuririntaisena, ja ironista kyllä, ne ovat ilmeisesti edelleen ne liivit, joita urheillessa tulen pitämään. Tuki on kauttaaltaan koko kupissa, eivätkä paina rintoja alaspäin. Päällimmäisenä niistä on jäänyt mieleen se, miten ikävästi ne painoivat hartioita ja katkaisivat verenjuoksun päästä, mutta epätoivoisena kokeilin niitä silti. Ja onneksi kokeilin! Erohan on siinä, että niiden ei enää tarvitse kannatella suuria rintoja, joten hartioillekaan ei tule samanlaista painoa, ja nyt istuvat todella hyvin! Oon tässä illan istunut nyt ne päällä ja tunnustellut niitä, ja todettava on, että mitäpä sitä hyvää vaihtamaan.
Loppu hyvin kaikki hyvin! Löysin vielä Prismasta kivat pinkit toppimalliset liivit, jotka olivat todella mukavat ja joissa oli hakaskiinnitys selästä. Sitten, kun olen vähän tervehtynyt lisää, niin voin niillä sitten oleskella, nyt eivät tue vielä riittävästi. Ja hei, kyseisen shokkarimallin pohjalta kokomuutos on 70F -> 70C. Eli puolet pienempi.
Kävin vain yhdessä kaupassa, mutta en yksinkertaisesti ehtinyt tänään toiseen, muutoin olisin varmaan käynyt toisessakin. Olin kaupassa yli tunnin ja sovitin melkein kaikki mahdolliset sporttiliivit, joita sieltä vain löytyi, ja totesin että HYI. Millaisille rinnoille sporttiliivejä oikein tehdään?!
 |
| Ellos |
Toppimalliset sporttiliivit. Näitä tuntuu olevan kaikista eniten. En oikein vieläkään tiedä, ovatko nämä oikesti sporttiliivejä vai jonkinlaisia urheilutoppeja. Joka tapauksessa suurin osa niistä on aivan kammottavia! Ne tekevät tisseistä kuin tisseistä yhden tasaisen kummun, joka etäisesti näyttää rintaparilta. Niiden tuki, mikäli sitä on, perustuu siihen, että ne litistävät tissit mahdollisimman kasaan. Lisäksi niiden päälle pukeminen vaatii suorastaan akrobatiaa, koska ne eivät ole avattavat. Vai olenko se vain minä, jonka mielestä XS- ja S-kokoisten liivien saaminen normaalilevyisten hartioiden läpi on aika tuskaista? Tämän mallin ongelma on myös se, että ympärys on lähes poikkeuksetta liian löysä, tai kuppi liian kireä. Tätä mallia löytyy toppaamattomana ja topattuna, ainut ero on se, että kummun muoto vähän muuttuu.
 |
| Ellos |
 |
| Ellos |
Näitä ne suurinpiirtein oli. Olo alkoi käytä jo aika epätoivoiseksi, kun tukevia ja mukavia liivejä ei meinannut löytyä sitten niin millään. Mutta sitten. Hylly, jota yritin vältellä, mutta jonne päädyin kuitenkin. Shock Absorberit. Maksavat enemmän, mutta isorintaisena ne olivat mun urheilemiseni pelastus, ja sitä ne ovat näköjään edelleen. Näitä malleja olen kokeillut tai käyttänyt.
 |
| Shock Absorber |
Ensimmäinen on shokkareiden edestä avattava malli, jotka ostin toipumisvaiheessa. Näitä olen itse asiassa toipumisen edetessä ostanut kaksi paria eri kokoa. Ostin ensin kokoa 70C, mutta jonkin ajan kuluttua totesin niiden olevan liian pienet, ja kävin ostamassa yhden kupin isommat. Nyt olen kuitenkin joutunut toteamaan, että kyse ei ole koosta, kyse on mallista. Eli näissä tuki tuntuu olevan enemmän kupin päällä, ja ne kiskovat rintoja jatkuvasti alas ja sivuille. Eivät siis istu...
Toinen on pään yli puettava malli, jossa on myös hakaskiinnitys takana. Näistä itse asiassa pidin kovasti! Olivat vähän urheilutoppimalliset, mutta paremmalla tuella ja oikeasti rinnan muotoisella toppauksella. Arvoin pitkään, otanko vai jätänkö, mutta ympärysmitta 70 (ei valmisteta ympäryksellä 65) oli hitusen liian iso, joten jätin kauppaan. Sääli, koska pidin mallista kovasti, lämpimästi suosittelen niitä.
Kolmas malli oli erikoinen. Eli tässä on vähän kuin kahden liivit. Itse kuppiosa on tuo violetti pala, ja sitten sen päällä verkkokangas. Tykkäsin tästäkin mallista, mutta valitettavasti bandeau-mallinen kuppi ei sopinut mulle, se kiskoi ikävästi rintoja alaspäin myös.
Neljäs malli. Nämä olivat ne liivit, joita käytin suuririntaisena, ja ironista kyllä, ne ovat ilmeisesti edelleen ne liivit, joita urheillessa tulen pitämään. Tuki on kauttaaltaan koko kupissa, eivätkä paina rintoja alaspäin. Päällimmäisenä niistä on jäänyt mieleen se, miten ikävästi ne painoivat hartioita ja katkaisivat verenjuoksun päästä, mutta epätoivoisena kokeilin niitä silti. Ja onneksi kokeilin! Erohan on siinä, että niiden ei enää tarvitse kannatella suuria rintoja, joten hartioillekaan ei tule samanlaista painoa, ja nyt istuvat todella hyvin! Oon tässä illan istunut nyt ne päällä ja tunnustellut niitä, ja todettava on, että mitäpä sitä hyvää vaihtamaan.
Loppu hyvin kaikki hyvin! Löysin vielä Prismasta kivat pinkit toppimalliset liivit, jotka olivat todella mukavat ja joissa oli hakaskiinnitys selästä. Sitten, kun olen vähän tervehtynyt lisää, niin voin niillä sitten oleskella, nyt eivät tue vielä riittävästi. Ja hei, kyseisen shokkarimallin pohjalta kokomuutos on 70F -> 70C. Eli puolet pienempi.
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
...vaan missä säryt?
Takana 6½ kuukautta, ja huomasin, että mun säryt ovat pitkälti hävinneet. Pystyn makaamaan jo pidemmän aikaa vatsallani ja nojaamaan käsiini (tämä otti pitkään tuohon vasempaan rintaan kipeää). Kuukautiset ovat päällä ja rinnat taas turvonneet, mutta tällä kertaa niitä ei ole särkenyt. Victory!
Paljon riippuu kylläkin siitä, millaisia liivejä pidän. Olen huomannut, että nuo nykyset ShockAbsorberit (edessä vetoketju) eivät ole hyvät, sillä ne kiskovat rintoja alas sivuille. Mulla rinnat sijoittuu nykyään ylemmäs ja keskemmälle, ja tietenkin koska eivät ole täysin parantuneet, niin niitä alkaa särkeä moinen kiskominen. ShockAbsorbereissa se tukevuus tulee muissakin kokeilemissani malleissa pitkälti tästä, joten joutunen etsimään itselleni täysin uuden sporttiliivivalmistajan. Tästä tulee hauskaa! Not.
Myöskään ilman liivejä en hilluskele, edes öisin. Pidän visusti öisin sporttiliivejä ja päivisin kaarituellisia liivejä, tämä kombo toimii minulla parhaiten. Oikea rinta pärjäisi kyllä, vasen ei.
Paljon riippuu kylläkin siitä, millaisia liivejä pidän. Olen huomannut, että nuo nykyset ShockAbsorberit (edessä vetoketju) eivät ole hyvät, sillä ne kiskovat rintoja alas sivuille. Mulla rinnat sijoittuu nykyään ylemmäs ja keskemmälle, ja tietenkin koska eivät ole täysin parantuneet, niin niitä alkaa särkeä moinen kiskominen. ShockAbsorbereissa se tukevuus tulee muissakin kokeilemissani malleissa pitkälti tästä, joten joutunen etsimään itselleni täysin uuden sporttiliivivalmistajan. Tästä tulee hauskaa! Not.
Myöskään ilman liivejä en hilluskele, edes öisin. Pidän visusti öisin sporttiliivejä ja päivisin kaarituellisia liivejä, tämä kombo toimii minulla parhaiten. Oikea rinta pärjäisi kyllä, vasen ei.
torstai 18. syyskuuta 2014
5 kuukautta täynnä!
Ja päivän päälle. Soooriii. Mulla on kaks koulua ja työpaikka, joten kiirettä pistää pitämään... Mutta onneksi tissit ovat edustuskunnossa! Juuri tänään viimeksi pohdiskelin, että tällaiset niiden olisi pitänyt aina olla.
Henkisesti, ne on hyvät. Ne on niiiiin hyvät. Ukollekin pitää aina välillä kehaista, että kato nyt kun on hyvät tissit! Ja välillä ne taas saa mut hermoraunion partaalle, sillä eihän tuon sortin leikkauksesta ihan viidessä kuukaudessa parannuta vaikka kuinka haluaisi. Välillä ei särje minnekään, välillä taas särkee, mutta yleensä mä löydän sille aina syyn. Yleensä johtuu liiveistä.
Fyysisesti tosiaan särkyä on edelleen enemmän tuossa vasemmassa. Katsoin, että ovat aika lailla saman kokoiset, mutta eri muotoiset. Oikeahan on kursittu kahdesti ja se on vähän kapeampi, vasen on sitten taas pyöreämmän mallinen. Mutta tämäkin on taas sarjassamme asioita, joita varmaan vain oma silmä huomaa. Arvet on hyvin parantuneet ja tunto alkaa palailla nyt joka paikkaan, joten herkkyyttä on siellä sun täällä.
Kuntosalilla oon pystynyt pistämään painoja jo saman verran kuin mihin jäin, joskin vielä otan toki varovasti ja seurailen tuntemuksia. Jos yhtään mikään liike tuntuu vähänkään pahalta, se jää. Tähän mennessä ei ole kyllä tullut sellaista vastaan, mutta olen kyllä sen huomannut, että vaikka tekisi mieli pistää painoa lisää, niin sen verran kuitenkin tuntuu, että ei kannata. Ei siis ota kipeää, mutta ehkä arpikudos tyyliin hankaa rintaliivin saumaa vasten? En tiedä.
Tässä vaiheessa oon huomannut, että pahin mitä voin tehdä on jumahtaa. Ihan minkä suhteen tahansa: tekemään samoja liikeratoja tai rajoittamaan niitä, käyttää yksiä samoja rintaliivejä jatkuvasti... Etenkin liivien suhteen oon huomannut, että en voi olla vain sporttiliiveillä enkä toisaalta vain kaarituellisillakaan, vaan olo on paras kun nukun sporttiliiveissä ja pidän kaaritukia aamusta iltaan. Se antaa tukea vasemman rinnan reunoille.
Odotan innolla sitä hetkeä, kun voin vihdoin ja viimein hengailla ILMAN LIIVEJÄ! Suorastaan uskomaton ajatus!
Henkisesti, ne on hyvät. Ne on niiiiin hyvät. Ukollekin pitää aina välillä kehaista, että kato nyt kun on hyvät tissit! Ja välillä ne taas saa mut hermoraunion partaalle, sillä eihän tuon sortin leikkauksesta ihan viidessä kuukaudessa parannuta vaikka kuinka haluaisi. Välillä ei särje minnekään, välillä taas särkee, mutta yleensä mä löydän sille aina syyn. Yleensä johtuu liiveistä.
Fyysisesti tosiaan särkyä on edelleen enemmän tuossa vasemmassa. Katsoin, että ovat aika lailla saman kokoiset, mutta eri muotoiset. Oikeahan on kursittu kahdesti ja se on vähän kapeampi, vasen on sitten taas pyöreämmän mallinen. Mutta tämäkin on taas sarjassamme asioita, joita varmaan vain oma silmä huomaa. Arvet on hyvin parantuneet ja tunto alkaa palailla nyt joka paikkaan, joten herkkyyttä on siellä sun täällä.
Kuntosalilla oon pystynyt pistämään painoja jo saman verran kuin mihin jäin, joskin vielä otan toki varovasti ja seurailen tuntemuksia. Jos yhtään mikään liike tuntuu vähänkään pahalta, se jää. Tähän mennessä ei ole kyllä tullut sellaista vastaan, mutta olen kyllä sen huomannut, että vaikka tekisi mieli pistää painoa lisää, niin sen verran kuitenkin tuntuu, että ei kannata. Ei siis ota kipeää, mutta ehkä arpikudos tyyliin hankaa rintaliivin saumaa vasten? En tiedä.
Tässä vaiheessa oon huomannut, että pahin mitä voin tehdä on jumahtaa. Ihan minkä suhteen tahansa: tekemään samoja liikeratoja tai rajoittamaan niitä, käyttää yksiä samoja rintaliivejä jatkuvasti... Etenkin liivien suhteen oon huomannut, että en voi olla vain sporttiliiveillä enkä toisaalta vain kaarituellisillakaan, vaan olo on paras kun nukun sporttiliiveissä ja pidän kaaritukia aamusta iltaan. Se antaa tukea vasemman rinnan reunoille.
Odotan innolla sitä hetkeä, kun voin vihdoin ja viimein hengailla ILMAN LIIVEJÄ! Suorastaan uskomaton ajatus!
keskiviikko 13. elokuuta 2014
Joku päivä istuu, joku päivä ei
Ihan hyvä, että keräsin varaston erimallisia ja erikokoisia sporttiliivejä. Koska nyt oon saanut todeta, että ne kaikki on kyllä tulleet hyvin käyttöön, sillä toiset sopii jonku aikaa ja sit taa hetken päästä toiset sopii paremmin. Esimerkiksi ShockAbsorberit tuntuu pahalta, koska ne tuntuu kiskovan rintoja erilleen ja lätistävän rintakehästä, jolloin tisseille ei jää tilaa. Nää on aiemmin tuntuneet hyviltä. Sitten taas nuo en-muista-mitkä 70 € rintaliivit eivät aluksi olleet ollenkaan hyvät, sitten en muita käyttänytkään kun olivat parhaat, ja nyt taas ei tunnu hyvältä. Ja ne ihan ensimmäiset Odlon 70B-liivit, jotka silloin olivat vielä liian pienet, ovatkin nyt soppelit. Ne ovat liian pientä kokoa, mutta niissä on kuppiosa juuri oikeassa kohdassa, joten ne tukevat mutta eivät purista. Sitten taas Swegmarkin liivit on jo aikapäiviä sitten jääneet isoiksi, jo kertaalleen kavennettuinakin.
Eli summasummarum, ei oo ilmeisesti kuitenkaan yksikään sporttiliiveihin pistämäni euro ollut turha x).
Ens viikolla tulee 4 kk täyteen leikkauksesta. Päivittelen sillon vähä enemmän tuntemuksia. Ei tässä nyt erityisemmin mitään uutta ole. Kylmäpussin kanssa olen ruvennut iltaisin leikkimään, ja oon kokenut sen hyväksi!
Eli summasummarum, ei oo ilmeisesti kuitenkaan yksikään sporttiliiveihin pistämäni euro ollut turha x).
Ens viikolla tulee 4 kk täyteen leikkauksesta. Päivittelen sillon vähä enemmän tuntemuksia. Ei tässä nyt erityisemmin mitään uutta ole. Kylmäpussin kanssa olen ruvennut iltaisin leikkimään, ja oon kokenut sen hyväksi!
tiistai 5. elokuuta 2014
Change kokoa 65DD
Vaikka mäkin olen useammassakin erikoisliiviliikkeessä käynyt, niin ikinä, ei ikinä ole ollut näin asiallista ja avuliasta myyjää. Multa ei esimerkiksi ole ikinä mittanauhan kanssa mitattu kokoa, eikä ole katsottu rintarauhasten paikkoja tai muutakaan. Aivan uutta mulle. Mutta Jumbon Changessa oli todella mukava ja asiansa osaava naismyyjä.
Ensimmäisenä otti tosiaan mittanauhan käteensä ja totesi, että heiltä koko 65DD on varmaankin koko. Ja sehän se. Changella on pientä kokoa, joten monissa liiveissä 65D on varmaankin se oikea koko. Mutta ympärys on edelleen se 65 ja kyllähän mä sen toisaalta jo olin itse ajatellutkin, koska nämä seiskakymppiset, joita nyt olen pitänyt, ovat venyneet heti suuriksi. Elättelin toiveita, että kuppikoko muuttuisi seiskakymppiseksi, mutta mihinkäs se siitä kuusvitosesta olisi muuttunut.
Yhdessä viestissä ihmettelin sitä, miksi ihmeessä kaikkiin liiveihin täytyy pistää jumalattomat toppaukset. Mutta tunnustan, ostin kolmet liivit, joista yhdet multiwayt olivat tuollaiset. Toppausta ei ollut niin paljon kuin henkkamaukkaversioissa, mutta kyllähän sitä kuppikoon tai kahden verran oli... Mutta olivat niin mukavat! Todella mukavat, ja kerrankin sain halterneckiksi liivit ilman mitään kikkakolmosia. Naureskelin kyllä itsekseni, että on se jumaliste kun kerrankin on eroon päässyt, niin sitten huijataan osa takaisin, mutta ei voi mitään. Mukavat mitkä mukavat. Ehkä toiset paidat muutenkin näyttää sitten paremmilta noiden kanssa... Ehkä.
Vähän ristiriitainen olo. Ne ovat todella mukavat. Mutta toisaalta mua vaivaa se, että ne ei ole enää mua. Mä viihdyn näissä pienissä rinnoissani niin hyvin, että tuollainen suurentava vaikutus saa olon toisaalta vaivaantuneeksi. Ehkä totun niihin vielä.
Ja edelleen, helle tuottaa haasteita. Olen siirtynyt öiksi astetta tukevampiin sporttiliiveihin ja päiviksi kaariliiveihin. Syystä, että sporttiliivit eivät tue rintojani sivuilta samalla tavalla kuin kaarituelliset, ja öisin taas nuo väljemmät liivit ovat alkaneet tuottaa kipuilua, ehkä lämmön ja kiemurtelemisen vuoksi. Tällä mennään jonkin aikaa, toivottavasti kohta helpottavat sekä helle että säryt...
Ensimmäisenä otti tosiaan mittanauhan käteensä ja totesi, että heiltä koko 65DD on varmaankin koko. Ja sehän se. Changella on pientä kokoa, joten monissa liiveissä 65D on varmaankin se oikea koko. Mutta ympärys on edelleen se 65 ja kyllähän mä sen toisaalta jo olin itse ajatellutkin, koska nämä seiskakymppiset, joita nyt olen pitänyt, ovat venyneet heti suuriksi. Elättelin toiveita, että kuppikoko muuttuisi seiskakymppiseksi, mutta mihinkäs se siitä kuusvitosesta olisi muuttunut.
Yhdessä viestissä ihmettelin sitä, miksi ihmeessä kaikkiin liiveihin täytyy pistää jumalattomat toppaukset. Mutta tunnustan, ostin kolmet liivit, joista yhdet multiwayt olivat tuollaiset. Toppausta ei ollut niin paljon kuin henkkamaukkaversioissa, mutta kyllähän sitä kuppikoon tai kahden verran oli... Mutta olivat niin mukavat! Todella mukavat, ja kerrankin sain halterneckiksi liivit ilman mitään kikkakolmosia. Naureskelin kyllä itsekseni, että on se jumaliste kun kerrankin on eroon päässyt, niin sitten huijataan osa takaisin, mutta ei voi mitään. Mukavat mitkä mukavat. Ehkä toiset paidat muutenkin näyttää sitten paremmilta noiden kanssa... Ehkä.
Vähän ristiriitainen olo. Ne ovat todella mukavat. Mutta toisaalta mua vaivaa se, että ne ei ole enää mua. Mä viihdyn näissä pienissä rinnoissani niin hyvin, että tuollainen suurentava vaikutus saa olon toisaalta vaivaantuneeksi. Ehkä totun niihin vielä.
Ja edelleen, helle tuottaa haasteita. Olen siirtynyt öiksi astetta tukevampiin sporttiliiveihin ja päiviksi kaariliiveihin. Syystä, että sporttiliivit eivät tue rintojani sivuilta samalla tavalla kuin kaarituelliset, ja öisin taas nuo väljemmät liivit ovat alkaneet tuottaa kipuilua, ehkä lämmön ja kiemurtelemisen vuoksi. Tällä mennään jonkin aikaa, toivottavasti kohta helpottavat sekä helle että säryt...
tiistai 22. heinäkuuta 2014
Lisää liivejä - niitä kunnollisia!
Saunomista on nyt kokeiltu eikä mitään kauheuksia tapahtunut. Saunakunto on kylläkin hävinnyt olemattomiin, mutta toisaalta ei sitä oo aiemminkaan erityisesti ollut. Seuraava etappi olis uiminen. Tänään ollaan taas kaverin kans menossa rannalle, mutta en tiedä, uskallanko siellä käydä uimassa... Ehkä uimisen suhteen odottelisin mieluummin jonkun aikaa vielä. Sukujuhlissakin olin eikä kukaan mitään mistään sanonut. Näissä juhlissa oli kuitenkin vain murto-osa suvusta, ensi viikonloppuna olisi sitten koko suku koolla.
Mutta on ne hyvät tissit! Ikinä varmaan oo tisseistäni tällaista lausahdusta sanonut. Päätin tänään sitten koettaa tilata Lumingerielta parin liivejä, jotka olivat suosikkini ennen leikkausta. Lumingerie on verkkokauppa, joka pelasti mut postimaksuilta, jotka ovat suhteellisen kivat ulkomailta tilatessa. Liivit alkavat koosta D, joten enää ei ole erityisesti tuolle sivustolle asiaa. Nyt kokeilin kuitenkin tilata 65D ja 70D, joista toivottavasti jommat kummat sopivat. Kokolaskurin mukaan mulle voisi mennä jopa koko 70DD, joten katsotaan. Sääli, jos kummatkaan eivät istu, sillä pidin kovasti noista liiveistä. Kyseessä siis Freyan Decot. Ainut liivimalli, joka istui hyvin. Snif.
Vähän nuo tuntuvat turvonneen tässä kyllä... Mahtaisiko syypää olla sulavat ompeleet ja helle? Käytin kyllä yhden päivän liian heppoisia liivejä, tajusin vasta illemmalla kun alkoi särkeä. Toisaalta mulla alkaa aina yleensä tässä vaiheessa kuukautiskiertoa turpoamaan paikat, joten saattaa olla kyse myös siitä. Aiemminhan mulla aina kasvoi yhdellä kuppikoolla rinnat, kun kuukautiset lähestyivät. Oh joy!
Mutta on ne hyvät tissit! Ikinä varmaan oo tisseistäni tällaista lausahdusta sanonut. Päätin tänään sitten koettaa tilata Lumingerielta parin liivejä, jotka olivat suosikkini ennen leikkausta. Lumingerie on verkkokauppa, joka pelasti mut postimaksuilta, jotka ovat suhteellisen kivat ulkomailta tilatessa. Liivit alkavat koosta D, joten enää ei ole erityisesti tuolle sivustolle asiaa. Nyt kokeilin kuitenkin tilata 65D ja 70D, joista toivottavasti jommat kummat sopivat. Kokolaskurin mukaan mulle voisi mennä jopa koko 70DD, joten katsotaan. Sääli, jos kummatkaan eivät istu, sillä pidin kovasti noista liiveistä. Kyseessä siis Freyan Decot. Ainut liivimalli, joka istui hyvin. Snif.
Vähän nuo tuntuvat turvonneen tässä kyllä... Mahtaisiko syypää olla sulavat ompeleet ja helle? Käytin kyllä yhden päivän liian heppoisia liivejä, tajusin vasta illemmalla kun alkoi särkeä. Toisaalta mulla alkaa aina yleensä tässä vaiheessa kuukautiskiertoa turpoamaan paikat, joten saattaa olla kyse myös siitä. Aiemminhan mulla aina kasvoi yhdellä kuppikoolla rinnat, kun kuukautiset lähestyivät. Oh joy!
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Biitsikelejä ja kaaritukia
Mä en oo uskaltanut tehdä risojen tissieni kanssa oikein mitään. En mennä rannalle, en uimaan, en kylpyyn, en saunaan. Ehkä olen ollut vähän neuroottisenkin varovainen, mutta parempi niin päin, eikö? Rannalla olemisessa on muutamakin asia, joita olen murehtinut: pystynkö makaamaan vatsallani, mitä rinnat pitävät tuettomissa bikineissä olemisesta ja tuleeko niin lämpimässä tukala olo. Ongelmia ei kuitenkaan tullut, vatsallani makasin käsivarsiini nojaten ja bikinitkin tuntuivat hyviltä. Tukala olo siellä kyllä tuli, mutta ihmekös tuo. Lämmintä 30 astetta ja mereen uimaan en vielä ole uskaltautunut. Oli tosin pakko käydä huuhtoutumassa edes osittain siinä välissä, kun arvon lokki päätti, että vatsani näyttää nyt liian ruskealta. Kiitosta vain.
Kaarituellisia liivejäkin oon ryhtynyt käyttämään. Oon yrittänyt käyttää aina tunnista muutamaan tuntiin kerrallaan, joten koko päivää en niisäs hillu. Suurimman osan päivästä pidän edelleen sporttiliivejä ja öisin pidän vielä liivejä myös. Uskon, että öisin tulen pitämään vielä pitkän aikaa liivejä. En itse asiassa tiedä, milloin niistä saisi luopua, mutta mahtaneeko tuolla olla väliä? Harmittaa vain, etten löytänyt t-paitaliivejä... Löysin tosiaan yhdet kunnolliset liivit ja toiset ok-liivit, joita olen nyt sitten käyttänyt, ovat vain molemmat olkaimetonta mallia. Ovat siis hyvin napakat, mutta eivät kuitenkaan tunnu pahalta. Siksi olen niitä nyt uskaltatunut pitämään, vaikka kirurgi sanoikin, että sporttiliiveillä vielä tämä kuukausi. Yleensä ohjeet ovat kuitenkin olleet luokkaa "omien tuntemusten mukaan", eikä tässä ole mitään hätää tullut näitä käyttäessä. Aiemmin oli hyvin selvää, että turha yrittääkään pistää kaarituellisia liivejä ylle, sivut olivat nimittäin niin kipeät.
Mutta kokoluokka. Nämä ovat molemmat kokoa 70C ja nyt hetken pidettyäni aloin miettimään, että onko 70D kuitenkin oikea kokoluokka. Sitten taas joistain liiveistä 70B oli oikea koko. No joo varmasti riippuu mallista ja valmistajasta. Mukava kuitenkin tietää, että kapeudesta huolimatta sitä voi jopa löytääkin kokoja. Nettikauppaan taitaa tie kulkea.
Oon kummastellut sitä, miten kukaan ei oo juuri noteerannut tätä muutosta. Kävin ulkona ystävien kanssa, joista 2 tiesi, missä olen ollut. Mitään kummallista ei tapahtunut. Sukulaisiakin olen pari kipaletta nähnyt, ja mitään eivät sanoneet. Ja kaikki näistä henkilöistä ovat olleet sellaisia, että varmasti sanoisivat, jos huomaisivat. Ajatus tuntuu vain niin hassulta, kun ne omiin silmiin olivat niin suuret. Mutta ehkä ne eivät sitten tosiaan muiden silmiin näyttäneet niin suurilta, että olisivat ikinä sen suuremmin kiinnittäneet huomiota.
Kaarituellisia liivejäkin oon ryhtynyt käyttämään. Oon yrittänyt käyttää aina tunnista muutamaan tuntiin kerrallaan, joten koko päivää en niisäs hillu. Suurimman osan päivästä pidän edelleen sporttiliivejä ja öisin pidän vielä liivejä myös. Uskon, että öisin tulen pitämään vielä pitkän aikaa liivejä. En itse asiassa tiedä, milloin niistä saisi luopua, mutta mahtaneeko tuolla olla väliä? Harmittaa vain, etten löytänyt t-paitaliivejä... Löysin tosiaan yhdet kunnolliset liivit ja toiset ok-liivit, joita olen nyt sitten käyttänyt, ovat vain molemmat olkaimetonta mallia. Ovat siis hyvin napakat, mutta eivät kuitenkaan tunnu pahalta. Siksi olen niitä nyt uskaltatunut pitämään, vaikka kirurgi sanoikin, että sporttiliiveillä vielä tämä kuukausi. Yleensä ohjeet ovat kuitenkin olleet luokkaa "omien tuntemusten mukaan", eikä tässä ole mitään hätää tullut näitä käyttäessä. Aiemmin oli hyvin selvää, että turha yrittääkään pistää kaarituellisia liivejä ylle, sivut olivat nimittäin niin kipeät.
Mutta kokoluokka. Nämä ovat molemmat kokoa 70C ja nyt hetken pidettyäni aloin miettimään, että onko 70D kuitenkin oikea kokoluokka. Sitten taas joistain liiveistä 70B oli oikea koko. No joo varmasti riippuu mallista ja valmistajasta. Mukava kuitenkin tietää, että kapeudesta huolimatta sitä voi jopa löytääkin kokoja. Nettikauppaan taitaa tie kulkea.
Oon kummastellut sitä, miten kukaan ei oo juuri noteerannut tätä muutosta. Kävin ulkona ystävien kanssa, joista 2 tiesi, missä olen ollut. Mitään kummallista ei tapahtunut. Sukulaisiakin olen pari kipaletta nähnyt, ja mitään eivät sanoneet. Ja kaikki näistä henkilöistä ovat olleet sellaisia, että varmasti sanoisivat, jos huomaisivat. Ajatus tuntuu vain niin hassulta, kun ne omiin silmiin olivat niin suuret. Mutta ehkä ne eivät sitten tosiaan muiden silmiin näyttäneet niin suurilta, että olisivat ikinä sen suuremmin kiinnittäneet huomiota.
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Mummo vai barbie?
En ole ikinä viihtynyt rintaliivikaupoissa. Teininä se nolotti, sittemmin se ärsytti, koska sopivia liivejä ei tuntunut löytyvän. Kolmannen vuosikymmenen alkupuolella se vielä onnistui ja saatoin löytää liivit kyllä normaalista liivikaupastakin, joskin kovan työn ja tuskan ansiosta. Sittemmin rinnat vain kasvoivat ja niiden kantaja kutistui, ja tuli mahdottomaksi löytää edes erikoisliikkeestä liivejä. Olin epätoivoinen. Tilasin netistä ulkomailta liivejä ja yleensä palautin niistä vähintään 80 %, joka tarkoitti välillä isojenkin postikulujen maksamista. En siis toisaalta voinut ottaa kunnolla rinnakkaiskokoja, sillä niiden palauttaminen olisi maksanut vain enemmän, enkä toisaalta voinut tilata uusia kokoja, koska todennäköisesti nekin lähtisivät takaisin ja maksaisin taas lisää postikuluja. Hyvät liivit sijoittuivat lähes poikkeuksetta hintahaarukalle 60-100 €, joten niitä ei ollut mahdollista tilata erityisen suurta satsia. Ei opiskelijana eikä perusduunarina.
Mietin monesti sitä, olisiko minun helpompaa löytää liivejä, jos en olisi niin kapea? Suurimmaksi ongelmakseni nimittäin koitui se, että ympärykseni oli 65. Vaikka kupeissa oikean kokoisia liivejä löytyikin, niin oli lähes mahdotonta löytää isoa kuppia yhdistettynä pieneen ympärykseen. Ne harvat, jotka löytyivät, olivat aivan väärän mallisia. Surkeana saatoin käydä vaeltelemassa Anttilan ja Seppälän liiviosastoilla vain todetakseni, että ei ole minulle liivejä tehty. Erikoisliikkeistä löytyi joitain. Yleensä ne olivat tylsiä ja saivat rintani näyttämään joko muodottomilta hiekkapusseilta tai aerodynaamisilta tötteröiltä. Korsettia etsiessäni minulle sanottiin suoraan, että olen liian kapea.
Nyt tilanne on erilainen. 65H on vaihtunut kokoon 70C. Eilen sitten, riittävästi rintojen pienennysleikkauksesta toivottuani, päätin lähteä hakemaan siistimpiä rintaliivejä, jotta voisin taas käyttää muitakin paitoja kuin suht pienikauluksisia t-paitoja. Kävin Lindexissä, H&M:llä, Anttilassa, Sokos Emotionissa ja Seppälässä, ja viimeiseen kauppaan päästyäni olin jo epätoivoinen. Miksi?
Olin käynyt läpi kaupungin kaikki potentiaaliset liivikaupat. Lähdin hakemaan, ja päädyin etsimään. Kaikki liivit tehdään alkaen koosta 75, oli todella vaikeaa löytää liivejä koolla 70. Kaiken lisäksi vaikuttaisi siltä, että olisin niistä harvoista kokeilemistani liiveistä edelleen kaivannut koon 65 ja kauhistelin jo valmiiksi sitä, millaista tulee olemaan rintaliivien etsiminen näin kapealla ympäryksellä. En tiennyt, että ympäryksiä 65 ja 70 tehdään vain kuppikoolle A ja B, kuten useissa malleissa näytti olevan. Olenko siis yhä edelleen rintaliiviteollisuuden ulkopuolella?
Okei. Olen siis vaikean kokoinen edelleen. Mutta pitäisikö minun tuntea oloni vielä surkeaksikin siitä, että olen pienikokoinen? Vähintään puolet pienemmän kokoluokan liiveistä oli topattu. Jotkut siedettävästi vain hieman, mutta useissa, ellei jopa useimmissa, oli pistetty puolet lisää täytettä. Kokeilin niitä ja totesin, että kaikki se liiveihin sullottu ylimääräinen toki suurentaa rintoja - alaspäin. Eihän rintoja voi nostaa määräänsä enempää, joten ainut vaihtoehto on saada rinnat näyttämään siltä, että ne ovat lähempänä napaa. Lisäksi ne tuntuvat juuri siltä, kuin niiden voisi kuvitellakin tuntuvan, eli turvatyynyiltä.
Siellä minä seison. Kaikkien niiden topattujen, suurentavien rintaliivien joukossa. Siellä olin minä, pienennysleikkauksessa käynyt nainen, joka sillä hetkellä kaikkein vähiten halusi minkään enää ikinä suurentavan rintojaan. Mutta vaihtoehtoni olivat vähissä. Rintaliiviteollisuus on päättänyt, että pienirintaisena ei ole kukaan itseensä tyytyväinen. Sen lisäksi, että kaikki pienirintaisten liivit oli topattu, ne olivat myös huonolaatuisia. Kokeillessani kaikkia niitä 10-20 € maksavia liivejä ihmettelin, että kuka tunnoton luukasa niissä oikein viihtyy? Rintaliivit eivät olleet millään tavalla tukevat selästä ja sivuilta, ja ainoa efekti minkä ne saivat aikaiseksi oli sen pienenkin ylimääräisen pursuaminen senttikaupalla ulos. Ilmastointiteippikin tuntuisi mukavammalta ihoa vasten kuin se ohut, ihoon kaivautuva rimpula.
Naisten pitäisi olla ylpeitä itsestään ja rinnoistaan koosta riippumatta? Käsi pystyyn, kuka tuntee olonsa oman elämänsä huippumalliksi, kun isorintaiset halutaan pukea muotoileviin mummoliiveihin ja pienirintaiset supersuurentaviin naruihin? Ehkä juuri sen vuoksi suurin osa naisista käyttääkin väärän kokoisia ja mallisia liivejä. Isorintaiset eivät ole vain siveyden sipuleita, jotka istuvat kotona poolopaidassaan ompelemassa sukkia. Nätimmät liivit löytyy ihan perusliikkeistä, kun ottaa suuremmalla ympäryksellä, jolloin myös kuppikoko kasvaa. Ja pienirintaiset vaihtavat suurempaan ympärysmittaan, sillä oikealla ympäryksellä varustetut liivit on niin huonosti tehty, että ne ovat suorastaan järkyttävää katsottavaa. Lopputuloksena selkää ylöspäin kipuava ympärys, joka tukee rintaa mahdollisimman vähän ja saa ryhdin painumaan alaspäin. I love your style!
Löysin yhdet ainoat hyvät liivit, jotka nekin oli lievästi topattu. Ne olivat Calvin Kleinin liivit Sokos Emotionista, hinnaltaan 49 €. Liiviseikkailuni jälkeen totesin, että kun olen vuosikaudet tottunut maksamaan liiveistä maltaita, taidan jatkaa sillä linjalla. Sillä hinta on pienin ongelma sen juurella, miten surkeaksi huonot, barbieideologiaa tuputtavat liivit saivat oloni tuntemaan.
Mietin monesti sitä, olisiko minun helpompaa löytää liivejä, jos en olisi niin kapea? Suurimmaksi ongelmakseni nimittäin koitui se, että ympärykseni oli 65. Vaikka kupeissa oikean kokoisia liivejä löytyikin, niin oli lähes mahdotonta löytää isoa kuppia yhdistettynä pieneen ympärykseen. Ne harvat, jotka löytyivät, olivat aivan väärän mallisia. Surkeana saatoin käydä vaeltelemassa Anttilan ja Seppälän liiviosastoilla vain todetakseni, että ei ole minulle liivejä tehty. Erikoisliikkeistä löytyi joitain. Yleensä ne olivat tylsiä ja saivat rintani näyttämään joko muodottomilta hiekkapusseilta tai aerodynaamisilta tötteröiltä. Korsettia etsiessäni minulle sanottiin suoraan, että olen liian kapea.
Nyt tilanne on erilainen. 65H on vaihtunut kokoon 70C. Eilen sitten, riittävästi rintojen pienennysleikkauksesta toivottuani, päätin lähteä hakemaan siistimpiä rintaliivejä, jotta voisin taas käyttää muitakin paitoja kuin suht pienikauluksisia t-paitoja. Kävin Lindexissä, H&M:llä, Anttilassa, Sokos Emotionissa ja Seppälässä, ja viimeiseen kauppaan päästyäni olin jo epätoivoinen. Miksi?
Olin käynyt läpi kaupungin kaikki potentiaaliset liivikaupat. Lähdin hakemaan, ja päädyin etsimään. Kaikki liivit tehdään alkaen koosta 75, oli todella vaikeaa löytää liivejä koolla 70. Kaiken lisäksi vaikuttaisi siltä, että olisin niistä harvoista kokeilemistani liiveistä edelleen kaivannut koon 65 ja kauhistelin jo valmiiksi sitä, millaista tulee olemaan rintaliivien etsiminen näin kapealla ympäryksellä. En tiennyt, että ympäryksiä 65 ja 70 tehdään vain kuppikoolle A ja B, kuten useissa malleissa näytti olevan. Olenko siis yhä edelleen rintaliiviteollisuuden ulkopuolella?
Okei. Olen siis vaikean kokoinen edelleen. Mutta pitäisikö minun tuntea oloni vielä surkeaksikin siitä, että olen pienikokoinen? Vähintään puolet pienemmän kokoluokan liiveistä oli topattu. Jotkut siedettävästi vain hieman, mutta useissa, ellei jopa useimmissa, oli pistetty puolet lisää täytettä. Kokeilin niitä ja totesin, että kaikki se liiveihin sullottu ylimääräinen toki suurentaa rintoja - alaspäin. Eihän rintoja voi nostaa määräänsä enempää, joten ainut vaihtoehto on saada rinnat näyttämään siltä, että ne ovat lähempänä napaa. Lisäksi ne tuntuvat juuri siltä, kuin niiden voisi kuvitellakin tuntuvan, eli turvatyynyiltä.
Siellä minä seison. Kaikkien niiden topattujen, suurentavien rintaliivien joukossa. Siellä olin minä, pienennysleikkauksessa käynyt nainen, joka sillä hetkellä kaikkein vähiten halusi minkään enää ikinä suurentavan rintojaan. Mutta vaihtoehtoni olivat vähissä. Rintaliiviteollisuus on päättänyt, että pienirintaisena ei ole kukaan itseensä tyytyväinen. Sen lisäksi, että kaikki pienirintaisten liivit oli topattu, ne olivat myös huonolaatuisia. Kokeillessani kaikkia niitä 10-20 € maksavia liivejä ihmettelin, että kuka tunnoton luukasa niissä oikein viihtyy? Rintaliivit eivät olleet millään tavalla tukevat selästä ja sivuilta, ja ainoa efekti minkä ne saivat aikaiseksi oli sen pienenkin ylimääräisen pursuaminen senttikaupalla ulos. Ilmastointiteippikin tuntuisi mukavammalta ihoa vasten kuin se ohut, ihoon kaivautuva rimpula.
Naisten pitäisi olla ylpeitä itsestään ja rinnoistaan koosta riippumatta? Käsi pystyyn, kuka tuntee olonsa oman elämänsä huippumalliksi, kun isorintaiset halutaan pukea muotoileviin mummoliiveihin ja pienirintaiset supersuurentaviin naruihin? Ehkä juuri sen vuoksi suurin osa naisista käyttääkin väärän kokoisia ja mallisia liivejä. Isorintaiset eivät ole vain siveyden sipuleita, jotka istuvat kotona poolopaidassaan ompelemassa sukkia. Nätimmät liivit löytyy ihan perusliikkeistä, kun ottaa suuremmalla ympäryksellä, jolloin myös kuppikoko kasvaa. Ja pienirintaiset vaihtavat suurempaan ympärysmittaan, sillä oikealla ympäryksellä varustetut liivit on niin huonosti tehty, että ne ovat suorastaan järkyttävää katsottavaa. Lopputuloksena selkää ylöspäin kipuava ympärys, joka tukee rintaa mahdollisimman vähän ja saa ryhdin painumaan alaspäin. I love your style!
Löysin yhdet ainoat hyvät liivit, jotka nekin oli lievästi topattu. Ne olivat Calvin Kleinin liivit Sokos Emotionista, hinnaltaan 49 €. Liiviseikkailuni jälkeen totesin, että kun olen vuosikaudet tottunut maksamaan liiveistä maltaita, taidan jatkaa sillä linjalla. Sillä hinta on pienin ongelma sen juurella, miten surkeaksi huonot, barbieideologiaa tuputtavat liivit saivat oloni tuntemaan.
torstai 26. kesäkuuta 2014
Mikä rapakunto!
Puolisen tuntia juoksentelin ulkona palloleikeissä (e he he, palloleikkejä ulkona), ja onnistui! Eli näyttäisi pikkuhiljaa siltä, että mäkin alan päästä tästä liikkeelle. Mutta voi jestas, kaikki juoksu- ja lihaskunto on poissa. Okei, mun kohdalla tää liikuntatauko ei oo kestänyt vain tätä aikaa, kun oon ollut petipotilaana (eli viimeset 3 kuukautta flunssat mukaan lukien), vaan oon ollut eräistä muista syistä hyvin liikuntahaluton viimeisen puoli vuotta. Ja sen huomaa, sen todellakin huomaa.
Ensinnäkin mun mainiosta kävelykunnosta ei oo mitään jäljellä. Jalkojen lihaksiin alkaa särkeä nopeasti ja paikkoihin, joita ikinä ennen ei ole särkenyt. Nilkat ovat taas löystyneet, ja juoksemisessa tuntuu, ettei niissä ole tukea. Vanha olkapäävaiva on alkanut taas vaivata, kun mitään sen kanssa ei ole tehty. En uskalla edes ajatella, että missä kunnossa on sellainen ihminen, joka ei liiku ikinä, jos mäkin menen puolessa vuodessa tähän kuntoon.
Lohtuna, joskin laihana sellaisena, on kuitenkin se, että kyllä se lihaskuntopohja siellä on. Ja kun vain ryhtyy tekemään, niin se tulee kyllä takaisin. Olkapää nyt vähän huolestuttaa, sillä sen harjoittaminen tarkoittaisi käsin tekemistä, ja tähän mennessä ne liikkeet eivät ole tuntuneet tisseihin erityisen hyvältä. Itse asiassa Kirsin kuntopiiri -blogista löytyi hyviä liikkeitä, joita olen tehnyt olkapään kanssa aikoinaan. Näitä pitäisi ryhtyä taas tekemään. En ole uskaltautunut kokeilemaan. Etenkin nyt tässä oikealla näkyvän kuvan (linkattu Kirsin kuntopiiri -blogista) liikettä olen tehnyt paljon, ja se avaa ja vahvistaa juuri oikeita lihaksia. Mutta tuntuu myös rintalihaksissa, siksi se on tällä hetkellä vähän ikävä. Kyse on siis ulkokierrosta kuminauhalla.
Mutta jos olkapäiden tai ylävartalon kanssa on ongelmia, kannattaa vilkaista tuota blogia. Isorintaisilla on usein muutenkin ongelmia myös ryhdin kanssa, ja noista liikkeistä löytyy vinkkejä siihen ongelmaan. Itse olen näitä samoja liikkeitä tehnyt eri muodoissa, ja oma ryhtini alkaa olla aika hyvä. Se on myös selkeästi parantunut viime aikoina ihan itsestäänkin, kun olen vain keskittynyt aina käyttämään keskivartalon lihaksia, ihan vain kotona jääkaapille kävellessäkin.
Ja hei, juoksentelu onnistuu Shock Absorberin liiveillä, joista aiemmin olen blogissani puhunut (täällä). Suosittelen lämpimästi, mutta jos hankitte, niin muistakaa, että ovat hyvin jämäkkää kokoa, joten kannattaa suosista ottaa useampi koko kokeiltavaksi. Myös niitä kokoja, jotka tuntuvat liian isoilta.
Ensinnäkin mun mainiosta kävelykunnosta ei oo mitään jäljellä. Jalkojen lihaksiin alkaa särkeä nopeasti ja paikkoihin, joita ikinä ennen ei ole särkenyt. Nilkat ovat taas löystyneet, ja juoksemisessa tuntuu, ettei niissä ole tukea. Vanha olkapäävaiva on alkanut taas vaivata, kun mitään sen kanssa ei ole tehty. En uskalla edes ajatella, että missä kunnossa on sellainen ihminen, joka ei liiku ikinä, jos mäkin menen puolessa vuodessa tähän kuntoon.
Mutta jos olkapäiden tai ylävartalon kanssa on ongelmia, kannattaa vilkaista tuota blogia. Isorintaisilla on usein muutenkin ongelmia myös ryhdin kanssa, ja noista liikkeistä löytyy vinkkejä siihen ongelmaan. Itse olen näitä samoja liikkeitä tehnyt eri muodoissa, ja oma ryhtini alkaa olla aika hyvä. Se on myös selkeästi parantunut viime aikoina ihan itsestäänkin, kun olen vain keskittynyt aina käyttämään keskivartalon lihaksia, ihan vain kotona jääkaapille kävellessäkin.
Ja hei, juoksentelu onnistuu Shock Absorberin liiveillä, joista aiemmin olen blogissani puhunut (täällä). Suosittelen lämpimästi, mutta jos hankitte, niin muistakaa, että ovat hyvin jämäkkää kokoa, joten kannattaa suosista ottaa useampi koko kokeiltavaksi. Myös niitä kokoja, jotka tuntuvat liian isoilta.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
"Miten sulla on noin isot tissit?"
Jos ei viimeinen, niin ainakin melkein viimeinen lause, jonka odottaa kuulevansa sen jälkeen, kun H-kuppi on vaihtunut C-kuppiin. Ai miten niin perus sporttiliivit litistävät tissit olemattomiksi? Mies tuli töistä, höpisi ensin omiaan ja sitten hämmästyneenä kesken juttujensa kysyi, että miten mulla on yhtäkkiä noin isot tissit.
Siksi, että löysin naisellisemmat sporttiliivit - Prismasta! Jos joku ei ole tajunnut käydä marketeissa katsomassa, suosittelen lämpimästi. Itselläni ei nimittäin käynyt mielessä, että marketista voisin löytää hyvät ja naisellisemmat liivit. Tosin en olisi ostanut tällaisia liivejä aiemmin, koska mielestäni eivät ole ihan yhtä tukevat kuin ne, jotka aiemmin olen ostanut. Mutta nyt kun kohta 2 kk leikkauksesta on kulunut, niin uskaltauduin vaihtamaan edes vähän kevyempään versioon. Senkin vuoksi, että noiden edellisten kanssa olisin ollut suurissa vaikeuksissa löytää minkäänlaista päällepantavaa tulevan viikonlopun häihin. Kyseessä ovat siis Triumph Triaction Soft Power -liivit. On kyllä huomattavasti helpompi olla, kun saa kevyemmät liivit päälleen. On pistänyt suorastaan ärsyttämään jokainen tilaisuus, johon on täytynyt pukeutua siistimmin, koska noiden superliivien kanssa siististi pukeutuminen on vaatinut välillä aikamoista mielikuvitusta.
Mutta miehet. Ja tissit. Miesten ja tissien välinen suhde. Ei sitä nainen voi ymmärtää.
Luvassa on taas päivitystauko. Huomenna aamulla lähdetään hääpaikkaa kohti auttelemaan, ja takaisin kotiin palataan vasta sunnuntaina. Taitaa seuraava päivitys tulla vasta kontrollikäynnin jälkeen, joka on jo tiistaina 17. päivä!
Siksi, että löysin naisellisemmat sporttiliivit - Prismasta! Jos joku ei ole tajunnut käydä marketeissa katsomassa, suosittelen lämpimästi. Itselläni ei nimittäin käynyt mielessä, että marketista voisin löytää hyvät ja naisellisemmat liivit. Tosin en olisi ostanut tällaisia liivejä aiemmin, koska mielestäni eivät ole ihan yhtä tukevat kuin ne, jotka aiemmin olen ostanut. Mutta nyt kun kohta 2 kk leikkauksesta on kulunut, niin uskaltauduin vaihtamaan edes vähän kevyempään versioon. Senkin vuoksi, että noiden edellisten kanssa olisin ollut suurissa vaikeuksissa löytää minkäänlaista päällepantavaa tulevan viikonlopun häihin. Kyseessä ovat siis Triumph Triaction Soft Power -liivit. On kyllä huomattavasti helpompi olla, kun saa kevyemmät liivit päälleen. On pistänyt suorastaan ärsyttämään jokainen tilaisuus, johon on täytynyt pukeutua siistimmin, koska noiden superliivien kanssa siististi pukeutuminen on vaatinut välillä aikamoista mielikuvitusta.
Mutta miehet. Ja tissit. Miesten ja tissien välinen suhde. Ei sitä nainen voi ymmärtää.
Luvassa on taas päivitystauko. Huomenna aamulla lähdetään hääpaikkaa kohti auttelemaan, ja takaisin kotiin palataan vasta sunnuntaina. Taitaa seuraava päivitys tulla vasta kontrollikäynnin jälkeen, joka on jo tiistaina 17. päivä!
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Hengissä ja kuosissa!
Lomalta on palattu, ja sekä allekirjoittanut ja allekirjoittaneet tissit on hyvässä hapessa. Great success ;).
Mikä viikko mulla on nyt menossa, 8. viikko? Kyllä kai. Viikon päästä on kontrolli kirurgille ja sitä odotan innolla. Kärsimättömänä odottelen, että mitä se mahtaa sanoa. Viimeksi sanoi, että rintojen sivuille tehdään ehkä rasvaimu, mutta sitä pohditaan sitten kontrollissa. Eli ensi viikolla. Itse en pistäisi tälle operaatiolle vastaan, tissit ovat jääneet "pullottamaan" sivuille, eikä se tunnu olevan vain turvotusta. Jos mietitte, miltä ne sitten näyttävät, niin samalta kuin tässä postauksessa olevassa kuvassa. Tilanne ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Vasemman rinnan sisäkulma alkaa olla parempi, mutta turvottelee ja kipuilee edelleen. Kunnolla teipattuna ja tuettuna ei ole mitään, mutta jos teipit alkavat venyä eivätkä enää tue yhtä hyvin, se alkaa oiria. En oo kuitenkaan erityisen huolissani enää asiasta, koska edistystä on tapahtunut.
Yritin etsiä liivikaupasta tukevia, mukavia ja pehmeitä kaarituettomia liivejä. Yksi kappale häitä olisi tulossa viikonloppuna, eikä suht peittävien sporttiliivien kanssa ole erityisen helppoa löytää päällepantavaa. Valitettavasti kaikissa kaarituettomissa liiveissä oli kuitenkin saumoja, jotka olivat lähes yhtä napakoita kuin kaarituetkin. Ja jos näitä saumoja ei ollut, niin olivat tukemattomat läpyskät. Kirurgi sanoi, että kaarituellisia saa ryhtyä pitämään, kun leikkauksesta on kulunut 2 kuukautta eli ensi viikolla, mutta saapa nähdä. Nuo kovahkoilla saumoilla varustetut kaarituettomatkin liivit painoivat ikävästi leikkausarpiin, joten en ole erityisen positiivinen sen suhteen, että pääsisin vaihtamaan ensi viikolla normaaleihin liiveihin.
Ihmisten ilmoilla oon liikkunut nyt enemmän ja oon ollut hyvin yllättynyt siitä, että kukaan ei ole huomannut. Toki ne ihmiset, joiden kanssa oon ollut paljon ja vuosia tekemisissä, huomaavat eron. Mutta uudemmat tuttavuudet eivät ole huomanneet mitään. Tässä huomaa sen, miten paljon omassa päässä vääristyi se, paljonko rinnat saa huomiota. Tai, no, toisaalta ei sitä huomiota naisten puolelta ikinä tullut, vaan miesten. Baareihin ja yökerhoihin mennessäni en oikeastaan ikinä katsele muita ihmisiä, päinvastoin. Kaverini aina sanoi, että onneksi hänellä on hyvä itseluottamus, koska varastan huomion. Katseita siis tuli, vaikka itse en asiasta juuri ollutkaan tietoinen. Mutta katsotaan, kun tämän ruljanssin jälkeen lähden baariin, vieläkö tulee huomiota ;). Itse nimittäin olen aina omassa päässäni ajatellut sen johtuvan isoista rinnoista ja inhosin sitä.
Mitä muuta. Loman aikana oon rasittanut rintojani suhteellisen reilulla kädellä, eivätkä ole sen suuremmin kipuilleet. Matkalaukkua on aina välillä kannettu mun puolesta, siitä olen hyvin kiitollinen, mutta suurimman osan ajasta kanniskelin laukkuni ihan itse. Vähän se huolestutti, mutta onnistui. Korkkareissa käveleminen ei ole erityisen mukavaa vielä, tärähtelee liikaa. Tässä tosin on mainittava, että mua ei korkkareissa juuri näe, joten mun jalka ja askel ei muutenkaan ole tottunut niihin. Mutta mielelläni jätän korkkareilla kävelemisen vielä parin viikon päähän. Liikunnan suhteen oon tarponut metiköissä ja kallioilla sekä kävellyt kaduilla aika paljon, eikä ongelmia ole juuri ollut. Jaloissa tuntuu, että ei oo liikuttu erityisemmin aikoihin, mutta rintojen suhteen ei ongelmaa. Juoksulenkille tai muuhun vaativampaan on turha kuvitella vielä lähtevänsä, kyllä kävelylenkeissä on riittävästi tekemistä.
Nyt pohdiskelen, että vaihtaisinko teipit vai enkö vaihtaisi teippejä. Viikon päästä on kontrolli, nykyiset teipit on olleet nyt kohta pari viikkoa. Hyvin ovat kuitenkin kiinni eivätkä haavat kipuile. Hei, itse asiassa joo, nännien ympärillä olevat arvet olivat yhdessä vaiheessa hyvinkin särkyiset, mutta eivät särje enää. Kipukohta aina siirtyy paikasta toiseen ja nyt ei ole ollut enää mitään erityisen kipeää kohtaa. Kyljelläkin pystyn nukkumaan jo aika hyvin, joskin jossain vaiheessa yötä yleensä käännyn selälleni.
Fiilis on siis kaikin puolin oikein hyvä. Hieman ongelma on hartianseudun ja olkapään kanssa. Mulla on ollut aiemmin olkapäässä tulehdus ja muutenkin ongelmaa, ja se on pysynyt kunnossa säännöllisellä lihasharjoittelulla ja venyttelyllä. Nyt kun se on ollut jo yli 2 kk suurimmaksi osaksi tekemättä mitään, niin säryt ovat alkaneet tulla takaisin. Onneksi paraneminen rintojen pienennysleikkauksen jälkeen alkaa olla jo niin pitkällä, että pystyn pikkuhiljaa ehkä taas tekemään niitä liikkeitä, joita olen tehnyt sen hyväksi.
Mikä viikko mulla on nyt menossa, 8. viikko? Kyllä kai. Viikon päästä on kontrolli kirurgille ja sitä odotan innolla. Kärsimättömänä odottelen, että mitä se mahtaa sanoa. Viimeksi sanoi, että rintojen sivuille tehdään ehkä rasvaimu, mutta sitä pohditaan sitten kontrollissa. Eli ensi viikolla. Itse en pistäisi tälle operaatiolle vastaan, tissit ovat jääneet "pullottamaan" sivuille, eikä se tunnu olevan vain turvotusta. Jos mietitte, miltä ne sitten näyttävät, niin samalta kuin tässä postauksessa olevassa kuvassa. Tilanne ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Vasemman rinnan sisäkulma alkaa olla parempi, mutta turvottelee ja kipuilee edelleen. Kunnolla teipattuna ja tuettuna ei ole mitään, mutta jos teipit alkavat venyä eivätkä enää tue yhtä hyvin, se alkaa oiria. En oo kuitenkaan erityisen huolissani enää asiasta, koska edistystä on tapahtunut.
Yritin etsiä liivikaupasta tukevia, mukavia ja pehmeitä kaarituettomia liivejä. Yksi kappale häitä olisi tulossa viikonloppuna, eikä suht peittävien sporttiliivien kanssa ole erityisen helppoa löytää päällepantavaa. Valitettavasti kaikissa kaarituettomissa liiveissä oli kuitenkin saumoja, jotka olivat lähes yhtä napakoita kuin kaarituetkin. Ja jos näitä saumoja ei ollut, niin olivat tukemattomat läpyskät. Kirurgi sanoi, että kaarituellisia saa ryhtyä pitämään, kun leikkauksesta on kulunut 2 kuukautta eli ensi viikolla, mutta saapa nähdä. Nuo kovahkoilla saumoilla varustetut kaarituettomatkin liivit painoivat ikävästi leikkausarpiin, joten en ole erityisen positiivinen sen suhteen, että pääsisin vaihtamaan ensi viikolla normaaleihin liiveihin.
Ihmisten ilmoilla oon liikkunut nyt enemmän ja oon ollut hyvin yllättynyt siitä, että kukaan ei ole huomannut. Toki ne ihmiset, joiden kanssa oon ollut paljon ja vuosia tekemisissä, huomaavat eron. Mutta uudemmat tuttavuudet eivät ole huomanneet mitään. Tässä huomaa sen, miten paljon omassa päässä vääristyi se, paljonko rinnat saa huomiota. Tai, no, toisaalta ei sitä huomiota naisten puolelta ikinä tullut, vaan miesten. Baareihin ja yökerhoihin mennessäni en oikeastaan ikinä katsele muita ihmisiä, päinvastoin. Kaverini aina sanoi, että onneksi hänellä on hyvä itseluottamus, koska varastan huomion. Katseita siis tuli, vaikka itse en asiasta juuri ollutkaan tietoinen. Mutta katsotaan, kun tämän ruljanssin jälkeen lähden baariin, vieläkö tulee huomiota ;). Itse nimittäin olen aina omassa päässäni ajatellut sen johtuvan isoista rinnoista ja inhosin sitä.
Mitä muuta. Loman aikana oon rasittanut rintojani suhteellisen reilulla kädellä, eivätkä ole sen suuremmin kipuilleet. Matkalaukkua on aina välillä kannettu mun puolesta, siitä olen hyvin kiitollinen, mutta suurimman osan ajasta kanniskelin laukkuni ihan itse. Vähän se huolestutti, mutta onnistui. Korkkareissa käveleminen ei ole erityisen mukavaa vielä, tärähtelee liikaa. Tässä tosin on mainittava, että mua ei korkkareissa juuri näe, joten mun jalka ja askel ei muutenkaan ole tottunut niihin. Mutta mielelläni jätän korkkareilla kävelemisen vielä parin viikon päähän. Liikunnan suhteen oon tarponut metiköissä ja kallioilla sekä kävellyt kaduilla aika paljon, eikä ongelmia ole juuri ollut. Jaloissa tuntuu, että ei oo liikuttu erityisemmin aikoihin, mutta rintojen suhteen ei ongelmaa. Juoksulenkille tai muuhun vaativampaan on turha kuvitella vielä lähtevänsä, kyllä kävelylenkeissä on riittävästi tekemistä.
Nyt pohdiskelen, että vaihtaisinko teipit vai enkö vaihtaisi teippejä. Viikon päästä on kontrolli, nykyiset teipit on olleet nyt kohta pari viikkoa. Hyvin ovat kuitenkin kiinni eivätkä haavat kipuile. Hei, itse asiassa joo, nännien ympärillä olevat arvet olivat yhdessä vaiheessa hyvinkin särkyiset, mutta eivät särje enää. Kipukohta aina siirtyy paikasta toiseen ja nyt ei ole ollut enää mitään erityisen kipeää kohtaa. Kyljelläkin pystyn nukkumaan jo aika hyvin, joskin jossain vaiheessa yötä yleensä käännyn selälleni.
Fiilis on siis kaikin puolin oikein hyvä. Hieman ongelma on hartianseudun ja olkapään kanssa. Mulla on ollut aiemmin olkapäässä tulehdus ja muutenkin ongelmaa, ja se on pysynyt kunnossa säännöllisellä lihasharjoittelulla ja venyttelyllä. Nyt kun se on ollut jo yli 2 kk suurimmaksi osaksi tekemättä mitään, niin säryt ovat alkaneet tulla takaisin. Onneksi paraneminen rintojen pienennysleikkauksen jälkeen alkaa olla jo niin pitkällä, että pystyn pikkuhiljaa ehkä taas tekemään niitä liikkeitä, joita olen tehnyt sen hyväksi.
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Pieni rintaliiviopas
Millaiset liivit leikkauksen jälkeen?
- Osta liivit 1-2 kokoa suuremmalla ympäryksellä kuin ennen leikkausta. Turvotus suurentaa. Itselläni ympärys ennen leikkausta oli 65, nyt käytän ympärystä 70-75 liiveistä riippuen.
- Kaaritukia ei saa käyttää, mutta suosittelen välttämään myös liivejä, joissa on kovia saumoja alaosassa. Ne eivät ehkä ole kaaritukia, mutta piru vie että ne painavat.
- Kun ostat liivejä, harkitse tarkoin. Ota koppiin useampi koko ja tunnustele niitä päällä jonkin aikaa, liikuskele niillä. Jos yksikin kohta hiertää jostain, jätä ne sinne.
- Liivien on tarkoitus olla tukevat, mutta mukavat. Jos ne puristavat, jätä ne kauppaan. Et ole enää isorintainen menossa juoksulenkille.
- Jos olet pienempi kuin 75 ympärykseltäsi, varaudu siihen, että mukavien liivien löytäminen voi ottaa aikaa, sillä pienikokoiset eivät tarvitse tukea rinnoille...
Terveisin kolmatta sataa liiveihin käyttänyt eikä mukavia liivejä löydy. Epätoivo on sen mukainen. Olen
tuskaillut ympäryksellä 70 varustettujen Swegmarkien perään enkä ole löytänyt, ja nyt tajusin, että Ellokselta olisi löytynyt. Nyt en ehdi enää tilata, koska eivät ehdi tulla ennen reissua.
Mutta onneksi hätä keinot keksii. Mä oon ennenkin joutunut liivejäni modifoimaan, koska mun kokoluokassa on ollut hyvin vaikea löytää mukavia. Niinpä nappasin Swegmarkit käteeni ja yksinkertaisesti kavensin niitä. Samalla lyhensin olkaimia. Alkaa taas tuntua siltä miltä sporttiliivien pitäisi tuntua, ilman inhottavia, painavia, kipua tuottavia saumoja! Okei, kainalo tuli liian ahtaaksi, mutta eiköhän ne siitä veny vielä lisää...
- Osta liivit 1-2 kokoa suuremmalla ympäryksellä kuin ennen leikkausta. Turvotus suurentaa. Itselläni ympärys ennen leikkausta oli 65, nyt käytän ympärystä 70-75 liiveistä riippuen.
- Kaaritukia ei saa käyttää, mutta suosittelen välttämään myös liivejä, joissa on kovia saumoja alaosassa. Ne eivät ehkä ole kaaritukia, mutta piru vie että ne painavat.
- Kun ostat liivejä, harkitse tarkoin. Ota koppiin useampi koko ja tunnustele niitä päällä jonkin aikaa, liikuskele niillä. Jos yksikin kohta hiertää jostain, jätä ne sinne.
- Liivien on tarkoitus olla tukevat, mutta mukavat. Jos ne puristavat, jätä ne kauppaan. Et ole enää isorintainen menossa juoksulenkille.
- Jos olet pienempi kuin 75 ympärykseltäsi, varaudu siihen, että mukavien liivien löytäminen voi ottaa aikaa, sillä pienikokoiset eivät tarvitse tukea rinnoille...
 |
| http://michellewelti.blogspot.fi/2010/11/ frustration-common-emotional-response.html |
tuskaillut ympäryksellä 70 varustettujen Swegmarkien perään enkä ole löytänyt, ja nyt tajusin, että Ellokselta olisi löytynyt. Nyt en ehdi enää tilata, koska eivät ehdi tulla ennen reissua.
Mutta onneksi hätä keinot keksii. Mä oon ennenkin joutunut liivejäni modifoimaan, koska mun kokoluokassa on ollut hyvin vaikea löytää mukavia. Niinpä nappasin Swegmarkit käteeni ja yksinkertaisesti kavensin niitä. Samalla lyhensin olkaimia. Alkaa taas tuntua siltä miltä sporttiliivien pitäisi tuntua, ilman inhottavia, painavia, kipua tuottavia saumoja! Okei, kainalo tuli liian ahtaaksi, mutta eiköhän ne siitä veny vielä lisää...
tiistai 27. toukokuuta 2014
Rahaa palaa, tissit relaa
E he he he.
Kävin etsimässä jälleen siis liivejä. Mä olen nyt pitänyt kolmia liivejä, joista mikään ei tunnu istuvan. Sairaalan tukiliivit kyllä ovat vielä kohtuu napakat, mutta sitä kangasta on niin järjetön määrä, että mussa ei yksinkertaisesti ole riittävästi massaa sitä täyttämään ilman, että se rullautuisi kainaloihin tai kylkiin. Käytän niitä öisin, koska silloin ei ole niin väliksi. Swegmarkin kokoa 75B olevat liivt ovat kyllä mukavat, mutta valitettavasti liian isoksi jääneet nekin. Turvotus on laskenut ja liivit antaneet periksi, joten ei niistä kyllä erityisemmin tukea enää saa. Ja viimeisenä on Shock Absorberit kokoa 70C, joka tuntuu hyvältä koolta ja hyvinkin tukevalta, mutta nyt sitten taas liian tukevalta. Niiden sisällä menee ommel, joka painaa väärään kohtaan. Luulin tämän ongelman helpottavan suurempaan kokoon vaihtamalla, mutta ei. Tulevaisuudessa varmasti hyvät liivit.
Joten läksin Anttilan kautta erikoisliikkeeseen. Yritin etsiä ensisijaisesti kaarituettomia liivejä, jotka ovat hyvin tukevat, mutta eivät kuitenkaan sportit. Anttilasta ei löytynyt, ja erikoisliikkeessä myyjä ehdotti suoraan sporttiliivejä. Okei, mennään sporttiliiveillä. Kaapista kaivettiin Anitan liivit kokoa 75C. Olisin tarvinnut kokoa 70C, mutta ei ollut, eikä mulla ole aikaa odotella viikon tai kaksi, että tulevat. Tai tässä tapauksessa olisin tarvinnut varmaan kokoa 70D, koska 75C tuntuvat kuitenkin napakoilta, tukevilta ja mukavilta ja näyttävät siltä, että ne eivät anna saman tien myöden. Ostin siis ne. Kukkaro köyhtyi 70 €, mutta hei, niin kauan kun selvitään rahalla, niin oon ihan tyytyväinen. Mutta nää on kivat liivit! Enemmän kuppimalliset, eivät paina mistään eivätkä tee rinnattomaksi. Lisäksi kaula-aukko on suurempi kuin missään kolmessa aiemmassa ostamassani liivissä, joten on varaa pistää päälleen muutakin kuin tiukkakaula-aukkoinen paita.
Niin jotta jos pohditte kustannuksia, niin mulla on kulunut sairaalaan ehkä alle 200 €. Liiveihin toinen 200 €. Enemmänkin. Kantapään kautta piti tämäkin asia oppia. Että kävelkää vaan suoraan sinne erikoisliikkeeseen ja pyytäkää myyjältä apua.
Oon lukenut netistä kauhujuttuja myös siitä, että rinnat onkin pienennysleikkauksen jälkeen kasvanut takaisin lähtökokoonsa. Mulle tulee väkisin mieleen nyt se kauhuskenaario, koska oikeasti musta tuntuu, että nuo on suuremmat kuin leikkauksesta tullessa. No okei, mulla on loppukropasta lähtenyt turvotus ja tuo oikea puoli on nyt vähän tasaantunut (toisin sanoen, tuplakuromisen ja dreenien jäljiltä saanut massaa), mutta kyllä musta silti tuntuu, että ne on suuremmat. Eivät varmaankaan ole yhtään sen suuremmat :D Kyse on vain siitä, että mä oon tottunut niihin. Niinku edellisessä viestissäkin sanoin, en tunne oloani yhtään pienirintaiseksi.
Mutta miten ihana mennä H&M:lle ja todeta, että ne vaatteet istuu! Olkoon vaan H&M-laatua, mutta jos peruspaitoja voi nykyään ostaa muutamalla hassulla eurolla, niin onhan se nyt jotain! Ja liivejä. Ja bikinejä. Ja mekkoja! Voi jestas, mä oon joutunu mekkonikin tilaamaan ulkomailta (Pepperberry, ottavat tissit huomioon), ja nyt kiskaisin päälleni mekon kokoa 36 joka oli kuin tehty mulle. Aiemmin koko 40 tai suurempi olis ollut hyvä tisseistä ja 36 muuten. Valitettavasti silti jälleen oli liiviliikkeessä todettava se sama mitä ennenkin. Mä olen liian kapea. Myyjäkin sanoi, että tuolla koolla alkaa käydä valikoimat vähiin. Pffft... Mutta siinähän ei oo mitään uutta.
Kävin etsimässä jälleen siis liivejä. Mä olen nyt pitänyt kolmia liivejä, joista mikään ei tunnu istuvan. Sairaalan tukiliivit kyllä ovat vielä kohtuu napakat, mutta sitä kangasta on niin järjetön määrä, että mussa ei yksinkertaisesti ole riittävästi massaa sitä täyttämään ilman, että se rullautuisi kainaloihin tai kylkiin. Käytän niitä öisin, koska silloin ei ole niin väliksi. Swegmarkin kokoa 75B olevat liivt ovat kyllä mukavat, mutta valitettavasti liian isoksi jääneet nekin. Turvotus on laskenut ja liivit antaneet periksi, joten ei niistä kyllä erityisemmin tukea enää saa. Ja viimeisenä on Shock Absorberit kokoa 70C, joka tuntuu hyvältä koolta ja hyvinkin tukevalta, mutta nyt sitten taas liian tukevalta. Niiden sisällä menee ommel, joka painaa väärään kohtaan. Luulin tämän ongelman helpottavan suurempaan kokoon vaihtamalla, mutta ei. Tulevaisuudessa varmasti hyvät liivit.
Joten läksin Anttilan kautta erikoisliikkeeseen. Yritin etsiä ensisijaisesti kaarituettomia liivejä, jotka ovat hyvin tukevat, mutta eivät kuitenkaan sportit. Anttilasta ei löytynyt, ja erikoisliikkeessä myyjä ehdotti suoraan sporttiliivejä. Okei, mennään sporttiliiveillä. Kaapista kaivettiin Anitan liivit kokoa 75C. Olisin tarvinnut kokoa 70C, mutta ei ollut, eikä mulla ole aikaa odotella viikon tai kaksi, että tulevat. Tai tässä tapauksessa olisin tarvinnut varmaan kokoa 70D, koska 75C tuntuvat kuitenkin napakoilta, tukevilta ja mukavilta ja näyttävät siltä, että ne eivät anna saman tien myöden. Ostin siis ne. Kukkaro köyhtyi 70 €, mutta hei, niin kauan kun selvitään rahalla, niin oon ihan tyytyväinen. Mutta nää on kivat liivit! Enemmän kuppimalliset, eivät paina mistään eivätkä tee rinnattomaksi. Lisäksi kaula-aukko on suurempi kuin missään kolmessa aiemmassa ostamassani liivissä, joten on varaa pistää päälleen muutakin kuin tiukkakaula-aukkoinen paita.
Niin jotta jos pohditte kustannuksia, niin mulla on kulunut sairaalaan ehkä alle 200 €. Liiveihin toinen 200 €. Enemmänkin. Kantapään kautta piti tämäkin asia oppia. Että kävelkää vaan suoraan sinne erikoisliikkeeseen ja pyytäkää myyjältä apua.
Oon lukenut netistä kauhujuttuja myös siitä, että rinnat onkin pienennysleikkauksen jälkeen kasvanut takaisin lähtökokoonsa. Mulle tulee väkisin mieleen nyt se kauhuskenaario, koska oikeasti musta tuntuu, että nuo on suuremmat kuin leikkauksesta tullessa. No okei, mulla on loppukropasta lähtenyt turvotus ja tuo oikea puoli on nyt vähän tasaantunut (toisin sanoen, tuplakuromisen ja dreenien jäljiltä saanut massaa), mutta kyllä musta silti tuntuu, että ne on suuremmat. Eivät varmaankaan ole yhtään sen suuremmat :D Kyse on vain siitä, että mä oon tottunut niihin. Niinku edellisessä viestissäkin sanoin, en tunne oloani yhtään pienirintaiseksi.
Mutta miten ihana mennä H&M:lle ja todeta, että ne vaatteet istuu! Olkoon vaan H&M-laatua, mutta jos peruspaitoja voi nykyään ostaa muutamalla hassulla eurolla, niin onhan se nyt jotain! Ja liivejä. Ja bikinejä. Ja mekkoja! Voi jestas, mä oon joutunu mekkonikin tilaamaan ulkomailta (Pepperberry, ottavat tissit huomioon), ja nyt kiskaisin päälleni mekon kokoa 36 joka oli kuin tehty mulle. Aiemmin koko 40 tai suurempi olis ollut hyvä tisseistä ja 36 muuten. Valitettavasti silti jälleen oli liiviliikkeessä todettava se sama mitä ennenkin. Mä olen liian kapea. Myyjäkin sanoi, että tuolla koolla alkaa käydä valikoimat vähiin. Pffft... Mutta siinähän ei oo mitään uutta.
maanantai 26. toukokuuta 2014
Nihkeää etenemistä...
Kyllä se nyt niin taitaa olla, että saan huomenna lähteä metsästämään kaupungille parempia liivejä. Pakko se on myöntää, että vaikka koenkin noiden ostamieni urheiluliivien olevan sopivan kokoiset, niin tässä vaiheessa ne puristavat liikaa. En kuitenkaan aio käydä hakemassa taas yksiä urheiluliivejä lisää, vaan ajattelin ensisijaisesti koettaa löytää tukevat, sirommat liivit. Sellaisiakin kuulemma on olemassa. Toivotaan, että en ole liian kapea. Oon ollut yllättynyt siitä, miten edes ympäryksellä 70 ei tahdo löytää. Hemmetin ärsyttävää.
Kuten edellisessä viestissä kerroin, niin inhottava kiskova tunne vasemman rinnan sisäsyrjästä on lähtenyt. Luojan kiitos siitä! Turvotusta on kuitenkin vielä reilusti etenkin kyljissä, joka näkyy todella hyvin tässä kuvassa. Ennen tämän kuvan näkemistä en ollut edes tajunnut sitä, miten paljon turvotusta on. Viikkojen kuluessa sen pitäisi kyllä lähteä litomaan, mutta aaaaarh, kärsivällisyyden pitäisi todellakin olla jotain syötävää... Tässä kuvassa mulla tosin on ne vähemmän tukevat sporttiliivit, jotka ei todellakaan purista kyljistä yhtään. Ehkä menin viikonlopun liian löysillä liiveillä siis, mutta olihan niillä paljon mukavampaa heilua kuumassa auringossa kuin puristavilla liiveillä. Forgive me.
Kyse oli tosiaan kurssiviikonlopusta. Kurssikaverit on nähneet mut pari kertaa "alkuperäisessä tilassani" ja odottelin ihan mielenkiinnolla, mahtaako kukaan sanoa mitään tai edes huomata. Lopputulos taisi olla, että kukaan ei loppujen lopuksi edes huomannut. Koska lauantai oli kuitenkin rankka ja sisälsi lisävalojen, jalustojen ja muiden roijaamista ympäri opiston markkia, niin jouduin kyllä kertomaan, mistä on kyse. Tai en joutunut, mutta halusin kertoa, että tästä syystä en valitettavasti pysty nyt tuota painavaa lisävaloa kanniskelemaan, voisiko joku muu sen ottaa. Yllätyksekseni vastaanotto oli hyvin uteliasta ja positiivista, kyselivät kaikenlaista ja sympatisoivat. Yksikin alkoi vuodattaa, miten haluaisi itsekin vastaavaan leikkaukseen. Olivat kuullessaan aika yllättyneitä. Rinnoista kuitenkin lähti yli puolet pois, joten ehkä ensinnäkin mulla tosiaan se lähtökoko ei ollut megalomaaninen, ja toisekseen nykyiset sopii kroppaan niin hyvin, ettei kukaan edes kiinnitä huomiota.
Palatakseni fyysiseen paranemiseen, tosiaan yksi särky on poissa. Mustelmat ovat vaihtaneet taas vähän paikkaa ja ovat nyt ulkosyrjissä. Ihokin kuoriutuu aivan eri paikasta, tällä kertaa rintojen päältä. Aiemmin se kuoriutui kyljistä. Ruhjemaista pientä särkyä on välillä, mutta ei mitään kummoista, rankempana päivänä joutuu ottamaan lääkkeen. Muutama päivä menee nyt pitkälti levossa, joten saavat taas rauhaa parantua. Ympyräarpien haavateipit näyttivät huonoilta, joten vaihdoin ne ja totesin, että toinen arpi näyttää vähän punoittavalta. Lisäksi siellä oli parin millin kolo. Okei, hyvin pieni, kuiva kolo, saattoihan se johtua siitäkin, että rupi lähti teipin mukana irti. Mutta kiva löydös se ei ollut ja toivon, että se ei muutu suuremmaksi ja inhottavammaksi. Sen verran monta kauhukuvaa netistä löytänyt haavoista, jotka eivät tahdo umpeutua, että ei kiitos. Täytyy nyt seurailla tilannetta... Mitään kuumotusta ei kuitenkaan ole, kipeähän tuo nännin alue on, mutta luulisin sen kuuluvan ihan asiaan. Loput teipit vaihdan torstaina, sillä perjantaista alkaen kuluu reilu viikko reissussa. Siinä saattaa tulla sitten päivitystaukoakin, konetta en aio raahata mukana.
Mitä muuta. 6 viikon rajapyykki lähenee ja on enää parin hassun päivän päässä (mun piti oikein kalenterista laskea, että oonko mä nyt oikealla viikolla edes...). Kirurgin mukaan silloin saisi omien tuntemusten mukaan jo liikkua rajoituksetta. Ajattelin huomenna ottaa iloa ainakin vähän irti ja lähteä kävelylenkille. En uskalla kokeilla juoksemista vielä, mutta toisaalta mä oon joutunut makaamaan niin kauan aikaa, että hyvä aloittaa kevyemmin.
Hassua muuten. Mulla ei oo enää yhtään pienirintainen olo. Itse asiassa välillä tunnen oloni isorintaiseksi. Sopivan isorintaiseksi. Mennyt on kaukana oleva hämärä muisto vain.
Sormet ristiin, että löydän huomenna liivit ;)!
Kuten edellisessä viestissä kerroin, niin inhottava kiskova tunne vasemman rinnan sisäsyrjästä on lähtenyt. Luojan kiitos siitä! Turvotusta on kuitenkin vielä reilusti etenkin kyljissä, joka näkyy todella hyvin tässä kuvassa. Ennen tämän kuvan näkemistä en ollut edes tajunnut sitä, miten paljon turvotusta on. Viikkojen kuluessa sen pitäisi kyllä lähteä litomaan, mutta aaaaarh, kärsivällisyyden pitäisi todellakin olla jotain syötävää... Tässä kuvassa mulla tosin on ne vähemmän tukevat sporttiliivit, jotka ei todellakaan purista kyljistä yhtään. Ehkä menin viikonlopun liian löysillä liiveillä siis, mutta olihan niillä paljon mukavampaa heilua kuumassa auringossa kuin puristavilla liiveillä. Forgive me.Kyse oli tosiaan kurssiviikonlopusta. Kurssikaverit on nähneet mut pari kertaa "alkuperäisessä tilassani" ja odottelin ihan mielenkiinnolla, mahtaako kukaan sanoa mitään tai edes huomata. Lopputulos taisi olla, että kukaan ei loppujen lopuksi edes huomannut. Koska lauantai oli kuitenkin rankka ja sisälsi lisävalojen, jalustojen ja muiden roijaamista ympäri opiston markkia, niin jouduin kyllä kertomaan, mistä on kyse. Tai en joutunut, mutta halusin kertoa, että tästä syystä en valitettavasti pysty nyt tuota painavaa lisävaloa kanniskelemaan, voisiko joku muu sen ottaa. Yllätyksekseni vastaanotto oli hyvin uteliasta ja positiivista, kyselivät kaikenlaista ja sympatisoivat. Yksikin alkoi vuodattaa, miten haluaisi itsekin vastaavaan leikkaukseen. Olivat kuullessaan aika yllättyneitä. Rinnoista kuitenkin lähti yli puolet pois, joten ehkä ensinnäkin mulla tosiaan se lähtökoko ei ollut megalomaaninen, ja toisekseen nykyiset sopii kroppaan niin hyvin, ettei kukaan edes kiinnitä huomiota.
Palatakseni fyysiseen paranemiseen, tosiaan yksi särky on poissa. Mustelmat ovat vaihtaneet taas vähän paikkaa ja ovat nyt ulkosyrjissä. Ihokin kuoriutuu aivan eri paikasta, tällä kertaa rintojen päältä. Aiemmin se kuoriutui kyljistä. Ruhjemaista pientä särkyä on välillä, mutta ei mitään kummoista, rankempana päivänä joutuu ottamaan lääkkeen. Muutama päivä menee nyt pitkälti levossa, joten saavat taas rauhaa parantua. Ympyräarpien haavateipit näyttivät huonoilta, joten vaihdoin ne ja totesin, että toinen arpi näyttää vähän punoittavalta. Lisäksi siellä oli parin millin kolo. Okei, hyvin pieni, kuiva kolo, saattoihan se johtua siitäkin, että rupi lähti teipin mukana irti. Mutta kiva löydös se ei ollut ja toivon, että se ei muutu suuremmaksi ja inhottavammaksi. Sen verran monta kauhukuvaa netistä löytänyt haavoista, jotka eivät tahdo umpeutua, että ei kiitos. Täytyy nyt seurailla tilannetta... Mitään kuumotusta ei kuitenkaan ole, kipeähän tuo nännin alue on, mutta luulisin sen kuuluvan ihan asiaan. Loput teipit vaihdan torstaina, sillä perjantaista alkaen kuluu reilu viikko reissussa. Siinä saattaa tulla sitten päivitystaukoakin, konetta en aio raahata mukana.
Mitä muuta. 6 viikon rajapyykki lähenee ja on enää parin hassun päivän päässä (mun piti oikein kalenterista laskea, että oonko mä nyt oikealla viikolla edes...). Kirurgin mukaan silloin saisi omien tuntemusten mukaan jo liikkua rajoituksetta. Ajattelin huomenna ottaa iloa ainakin vähän irti ja lähteä kävelylenkille. En uskalla kokeilla juoksemista vielä, mutta toisaalta mä oon joutunut makaamaan niin kauan aikaa, että hyvä aloittaa kevyemmin.
Hassua muuten. Mulla ei oo enää yhtään pienirintainen olo. Itse asiassa välillä tunnen oloni isorintaiseksi. Sopivan isorintaiseksi. Mennyt on kaukana oleva hämärä muisto vain.
Sormet ristiin, että löydän huomenna liivit ;)!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)