6. viikko tuli täyteen! Ja mulla kiristää aivan vimmatusti. En tiedä, oonko hillunut liikaa vai mistä moinen kiristys ja särkeminenkin. Vai kiristinkö liivit kuitenkin liian tiukalle ja nyt ne puristavat? En tiedä, mutta olo on hyvin epämukava. Ja vaihtoehtoja ei ole kuin odottaa. Pffft...
Katson telkkarista sivusilmällä 5D: Elämäni lautana -ohjelmaa, jossa rinnattomat naiset tuskailevat suurempien rintojen perään. Yksi pohtii implanttien hankkimista ja on ilmoittautunut jonnekin sivustolle, jossa miehet voivat lahjoittaa rahaa rintaimplantteja varten. Toinen ei halua leikkausta, vaan hoitaa rintojaan imukupeilla ja yrteillä tavoitteenaan saada C-kuppi. Okei. Myönnän, että A-kuppia en haluaisi. Ja kukin tehköön rinnoilleen mitä haluaa. On vain hassua katsoa sitä toista ääripäätä sen jälkeen, kun on itse juuri hankkiutunut eroon siitä, mitä nämä haluavat.
Ehkä vähän ärsyttääkin ajatus siitä, että siihen perus kauneusihanteeseen ja vaatekaavaan mahtuu loppujen lopuksi vain osa naisista. Isolla osalla on joko todella pienet tai tai todella suuret, joka vaikeuttaa heti elämää ja vaatteiden löytämistä. Ainahan tietysti voidaan puhua siitä kuuluisasta itsetunnosta ja itseluottamuksesta. Jos olisi sinut itsensä kanssa, ei tarvitsisi rintaleikkausta. Mikä on sinänsä totta, itseluottamuksella pääsee aika pitkälle. Mutta jos joku löytää kadonneen itseluottamuksensa rintojen kautta, niin mitä se muille kuuluu. Kohtuus tietenkin kaikessa, jos normaaleilla rinnoilla ei onnistu keräämään itseluottamusta, niin ehkä syytä olisi lähteä etsimään sitä muualta kuin kirurgin pöydältä.
Seuraavaksi sitten reilun viikon päivitystauko. Paitsi jos tulee jotain mullistavaa kerrottavaa ja löydän jostain koneen. Muutoin adjöö!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 06. toipumisviikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 06. toipumisviikko. Näytä kaikki tekstit
torstai 29. toukokuuta 2014
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Pieni rintaliiviopas
Millaiset liivit leikkauksen jälkeen?
- Osta liivit 1-2 kokoa suuremmalla ympäryksellä kuin ennen leikkausta. Turvotus suurentaa. Itselläni ympärys ennen leikkausta oli 65, nyt käytän ympärystä 70-75 liiveistä riippuen.
- Kaaritukia ei saa käyttää, mutta suosittelen välttämään myös liivejä, joissa on kovia saumoja alaosassa. Ne eivät ehkä ole kaaritukia, mutta piru vie että ne painavat.
- Kun ostat liivejä, harkitse tarkoin. Ota koppiin useampi koko ja tunnustele niitä päällä jonkin aikaa, liikuskele niillä. Jos yksikin kohta hiertää jostain, jätä ne sinne.
- Liivien on tarkoitus olla tukevat, mutta mukavat. Jos ne puristavat, jätä ne kauppaan. Et ole enää isorintainen menossa juoksulenkille.
- Jos olet pienempi kuin 75 ympärykseltäsi, varaudu siihen, että mukavien liivien löytäminen voi ottaa aikaa, sillä pienikokoiset eivät tarvitse tukea rinnoille...
Terveisin kolmatta sataa liiveihin käyttänyt eikä mukavia liivejä löydy. Epätoivo on sen mukainen. Olen
tuskaillut ympäryksellä 70 varustettujen Swegmarkien perään enkä ole löytänyt, ja nyt tajusin, että Ellokselta olisi löytynyt. Nyt en ehdi enää tilata, koska eivät ehdi tulla ennen reissua.
Mutta onneksi hätä keinot keksii. Mä oon ennenkin joutunut liivejäni modifoimaan, koska mun kokoluokassa on ollut hyvin vaikea löytää mukavia. Niinpä nappasin Swegmarkit käteeni ja yksinkertaisesti kavensin niitä. Samalla lyhensin olkaimia. Alkaa taas tuntua siltä miltä sporttiliivien pitäisi tuntua, ilman inhottavia, painavia, kipua tuottavia saumoja! Okei, kainalo tuli liian ahtaaksi, mutta eiköhän ne siitä veny vielä lisää...
- Osta liivit 1-2 kokoa suuremmalla ympäryksellä kuin ennen leikkausta. Turvotus suurentaa. Itselläni ympärys ennen leikkausta oli 65, nyt käytän ympärystä 70-75 liiveistä riippuen.
- Kaaritukia ei saa käyttää, mutta suosittelen välttämään myös liivejä, joissa on kovia saumoja alaosassa. Ne eivät ehkä ole kaaritukia, mutta piru vie että ne painavat.
- Kun ostat liivejä, harkitse tarkoin. Ota koppiin useampi koko ja tunnustele niitä päällä jonkin aikaa, liikuskele niillä. Jos yksikin kohta hiertää jostain, jätä ne sinne.
- Liivien on tarkoitus olla tukevat, mutta mukavat. Jos ne puristavat, jätä ne kauppaan. Et ole enää isorintainen menossa juoksulenkille.
- Jos olet pienempi kuin 75 ympärykseltäsi, varaudu siihen, että mukavien liivien löytäminen voi ottaa aikaa, sillä pienikokoiset eivät tarvitse tukea rinnoille...
 |
| http://michellewelti.blogspot.fi/2010/11/ frustration-common-emotional-response.html |
tuskaillut ympäryksellä 70 varustettujen Swegmarkien perään enkä ole löytänyt, ja nyt tajusin, että Ellokselta olisi löytynyt. Nyt en ehdi enää tilata, koska eivät ehdi tulla ennen reissua.
Mutta onneksi hätä keinot keksii. Mä oon ennenkin joutunut liivejäni modifoimaan, koska mun kokoluokassa on ollut hyvin vaikea löytää mukavia. Niinpä nappasin Swegmarkit käteeni ja yksinkertaisesti kavensin niitä. Samalla lyhensin olkaimia. Alkaa taas tuntua siltä miltä sporttiliivien pitäisi tuntua, ilman inhottavia, painavia, kipua tuottavia saumoja! Okei, kainalo tuli liian ahtaaksi, mutta eiköhän ne siitä veny vielä lisää...
tiistai 27. toukokuuta 2014
Operaatio kuntoutus...
Kuntoutus. Täydellinen sana tämän romukasan takaisin liikkeelle saamiseen.
Ohjeen mukaan liikuntaa saa harrastaa 4 viikon kuluttua leikkauksesta omien tuntemusten mukaan. Rankempien lajien kohdalla on hyvä odottaa 6 viikkoa. Mulla on nyt mennyt kohta se 6 viikkoa, ja omia tuntemuksiani kuunnellakseni nyt vasta alkaa tuntua siltä, että voin aloittaa edes jonkinlaisen liikkumisen.
Lähtötilanne on siis se, että perseeni on saanut tyytyväisenä levitä sohvalla viimeiset 7-8 viikkoa. En ole erityisemmin jumpannut tai venytellyt, en oo uskaltanut tehdä yhtään mitään sellaista, mikä venyttää tai rasittaa rintoja. Sairaalasta kotiutuessani sain fysioterapeutilta ohjeita liikkeisiin, joiden tekeminen on kuulemma tärkeää liikkuvuuden ja liikeratojen säilyttämiseksi.
Vinkki: noudata niitä fckn ohjeita.
Jonkun verran oon liikkeitä yrittänyt tehdä, mutta tunnustan suoraan, että hävyttömän vähän. Oon ollut niin vainoharhainen, etten oo uskaltanut. Tänään sain taas todeta, mitä sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" tarkoittaa. Kävin kävelyllä, joka oli suoraan sanoen aika tuskainen. Kipuja ei ollut, mutta lihakset kiristivät joka paikasta. Ensinnäkin isojen rintojen kanssa liikkuessa on ollut paha tapa nostaa hartioita kohti korvia ja olla kumarassa. Rintoja varoessa nuo tiukassa istuvat vanhat tavat ovat vain korostuneet ja sain tehdä kovasti töitä sen eteen, että hartiat olisivat alhaalla. Ensimmäiset 30 min meni tapelllessa. Pahimmin kiristi rintojen välissä, tuntui kuin joku olisi jatkuvasti kiskonut alaspäin. Hartioiden pyörittely helpotti oloa sen verran, että loppulenkistä rintojen väli ei enää kiristellyt - vasen hartia kylläkin.
Olen jumissa. Pahasti. En muista koska olisin ollut näin jumissa. Mutta todettava se kai tässä on, että lepovaihe on ohi. Tämähän ei tarkoita hillitöntä rehkimistä vaan sitä, että kevyesti lähdetään taas liikkeelle. Pari kertaa venähtäneen nilkan kanssa klenkanneena ja kerran tulehtuneen olkapään hoitaneena oon oppinut, että jossain vaiheessa on vain lähdettävä liikkeelle ja ryhdyttävä tekemään asioita, sillä lepääminen ei muuta tilannetta enää paremmaksi. Nyt taitaa olla se hetki.
Mitä oon tehnyt?
* Kävelylenkki. 4 km, 40 minuuttia ei varsinaisesti urheilua ole, mutta alku se on sekin.
* Venytyksiä, ei mitään repivää. Oon pyöritellyt hartioita, maannut lattialla kädet sivuille ojennettuna, venyttänyt rintalihaksia seinää vasten ja tehnyt pari venytysliikettä olkapäiden kunnon tueksi.
* Lämpöhoitoa. Vähän varauksellisesti, linkin takana on syyt plussiin ja miinuksiin. Käytän, koska rentouttaa lihaksia. Kauratyynyä oon pitänyt enimmäkseen hartioilla, niskalla ja selällä. Tänään kokeilin käyttää myös rintojen välissä ja alapuolella, mutta sen käyttäminen leikkauksen jälkeen saattaa olla aika kyseenalaista... Ehkä soitan haavapolille ja kyselen, onko sen käyttäminen ok?
Ohjeen mukaan liikuntaa saa harrastaa 4 viikon kuluttua leikkauksesta omien tuntemusten mukaan. Rankempien lajien kohdalla on hyvä odottaa 6 viikkoa. Mulla on nyt mennyt kohta se 6 viikkoa, ja omia tuntemuksiani kuunnellakseni nyt vasta alkaa tuntua siltä, että voin aloittaa edes jonkinlaisen liikkumisen.
Lähtötilanne on siis se, että perseeni on saanut tyytyväisenä levitä sohvalla viimeiset 7-8 viikkoa. En ole erityisemmin jumpannut tai venytellyt, en oo uskaltanut tehdä yhtään mitään sellaista, mikä venyttää tai rasittaa rintoja. Sairaalasta kotiutuessani sain fysioterapeutilta ohjeita liikkeisiin, joiden tekeminen on kuulemma tärkeää liikkuvuuden ja liikeratojen säilyttämiseksi.
Vinkki: noudata niitä fckn ohjeita.
Jonkun verran oon liikkeitä yrittänyt tehdä, mutta tunnustan suoraan, että hävyttömän vähän. Oon ollut niin vainoharhainen, etten oo uskaltanut. Tänään sain taas todeta, mitä sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" tarkoittaa. Kävin kävelyllä, joka oli suoraan sanoen aika tuskainen. Kipuja ei ollut, mutta lihakset kiristivät joka paikasta. Ensinnäkin isojen rintojen kanssa liikkuessa on ollut paha tapa nostaa hartioita kohti korvia ja olla kumarassa. Rintoja varoessa nuo tiukassa istuvat vanhat tavat ovat vain korostuneet ja sain tehdä kovasti töitä sen eteen, että hartiat olisivat alhaalla. Ensimmäiset 30 min meni tapelllessa. Pahimmin kiristi rintojen välissä, tuntui kuin joku olisi jatkuvasti kiskonut alaspäin. Hartioiden pyörittely helpotti oloa sen verran, että loppulenkistä rintojen väli ei enää kiristellyt - vasen hartia kylläkin.
Olen jumissa. Pahasti. En muista koska olisin ollut näin jumissa. Mutta todettava se kai tässä on, että lepovaihe on ohi. Tämähän ei tarkoita hillitöntä rehkimistä vaan sitä, että kevyesti lähdetään taas liikkeelle. Pari kertaa venähtäneen nilkan kanssa klenkanneena ja kerran tulehtuneen olkapään hoitaneena oon oppinut, että jossain vaiheessa on vain lähdettävä liikkeelle ja ryhdyttävä tekemään asioita, sillä lepääminen ei muuta tilannetta enää paremmaksi. Nyt taitaa olla se hetki.
Mitä oon tehnyt?
* Kävelylenkki. 4 km, 40 minuuttia ei varsinaisesti urheilua ole, mutta alku se on sekin.
* Venytyksiä, ei mitään repivää. Oon pyöritellyt hartioita, maannut lattialla kädet sivuille ojennettuna, venyttänyt rintalihaksia seinää vasten ja tehnyt pari venytysliikettä olkapäiden kunnon tueksi.
* Lämpöhoitoa. Vähän varauksellisesti, linkin takana on syyt plussiin ja miinuksiin. Käytän, koska rentouttaa lihaksia. Kauratyynyä oon pitänyt enimmäkseen hartioilla, niskalla ja selällä. Tänään kokeilin käyttää myös rintojen välissä ja alapuolella, mutta sen käyttäminen leikkauksen jälkeen saattaa olla aika kyseenalaista... Ehkä soitan haavapolille ja kyselen, onko sen käyttäminen ok?
Rahaa palaa, tissit relaa
E he he he.
Kävin etsimässä jälleen siis liivejä. Mä olen nyt pitänyt kolmia liivejä, joista mikään ei tunnu istuvan. Sairaalan tukiliivit kyllä ovat vielä kohtuu napakat, mutta sitä kangasta on niin järjetön määrä, että mussa ei yksinkertaisesti ole riittävästi massaa sitä täyttämään ilman, että se rullautuisi kainaloihin tai kylkiin. Käytän niitä öisin, koska silloin ei ole niin väliksi. Swegmarkin kokoa 75B olevat liivt ovat kyllä mukavat, mutta valitettavasti liian isoksi jääneet nekin. Turvotus on laskenut ja liivit antaneet periksi, joten ei niistä kyllä erityisemmin tukea enää saa. Ja viimeisenä on Shock Absorberit kokoa 70C, joka tuntuu hyvältä koolta ja hyvinkin tukevalta, mutta nyt sitten taas liian tukevalta. Niiden sisällä menee ommel, joka painaa väärään kohtaan. Luulin tämän ongelman helpottavan suurempaan kokoon vaihtamalla, mutta ei. Tulevaisuudessa varmasti hyvät liivit.
Joten läksin Anttilan kautta erikoisliikkeeseen. Yritin etsiä ensisijaisesti kaarituettomia liivejä, jotka ovat hyvin tukevat, mutta eivät kuitenkaan sportit. Anttilasta ei löytynyt, ja erikoisliikkeessä myyjä ehdotti suoraan sporttiliivejä. Okei, mennään sporttiliiveillä. Kaapista kaivettiin Anitan liivit kokoa 75C. Olisin tarvinnut kokoa 70C, mutta ei ollut, eikä mulla ole aikaa odotella viikon tai kaksi, että tulevat. Tai tässä tapauksessa olisin tarvinnut varmaan kokoa 70D, koska 75C tuntuvat kuitenkin napakoilta, tukevilta ja mukavilta ja näyttävät siltä, että ne eivät anna saman tien myöden. Ostin siis ne. Kukkaro köyhtyi 70 €, mutta hei, niin kauan kun selvitään rahalla, niin oon ihan tyytyväinen. Mutta nää on kivat liivit! Enemmän kuppimalliset, eivät paina mistään eivätkä tee rinnattomaksi. Lisäksi kaula-aukko on suurempi kuin missään kolmessa aiemmassa ostamassani liivissä, joten on varaa pistää päälleen muutakin kuin tiukkakaula-aukkoinen paita.
Niin jotta jos pohditte kustannuksia, niin mulla on kulunut sairaalaan ehkä alle 200 €. Liiveihin toinen 200 €. Enemmänkin. Kantapään kautta piti tämäkin asia oppia. Että kävelkää vaan suoraan sinne erikoisliikkeeseen ja pyytäkää myyjältä apua.
Oon lukenut netistä kauhujuttuja myös siitä, että rinnat onkin pienennysleikkauksen jälkeen kasvanut takaisin lähtökokoonsa. Mulle tulee väkisin mieleen nyt se kauhuskenaario, koska oikeasti musta tuntuu, että nuo on suuremmat kuin leikkauksesta tullessa. No okei, mulla on loppukropasta lähtenyt turvotus ja tuo oikea puoli on nyt vähän tasaantunut (toisin sanoen, tuplakuromisen ja dreenien jäljiltä saanut massaa), mutta kyllä musta silti tuntuu, että ne on suuremmat. Eivät varmaankaan ole yhtään sen suuremmat :D Kyse on vain siitä, että mä oon tottunut niihin. Niinku edellisessä viestissäkin sanoin, en tunne oloani yhtään pienirintaiseksi.
Mutta miten ihana mennä H&M:lle ja todeta, että ne vaatteet istuu! Olkoon vaan H&M-laatua, mutta jos peruspaitoja voi nykyään ostaa muutamalla hassulla eurolla, niin onhan se nyt jotain! Ja liivejä. Ja bikinejä. Ja mekkoja! Voi jestas, mä oon joutunu mekkonikin tilaamaan ulkomailta (Pepperberry, ottavat tissit huomioon), ja nyt kiskaisin päälleni mekon kokoa 36 joka oli kuin tehty mulle. Aiemmin koko 40 tai suurempi olis ollut hyvä tisseistä ja 36 muuten. Valitettavasti silti jälleen oli liiviliikkeessä todettava se sama mitä ennenkin. Mä olen liian kapea. Myyjäkin sanoi, että tuolla koolla alkaa käydä valikoimat vähiin. Pffft... Mutta siinähän ei oo mitään uutta.
Kävin etsimässä jälleen siis liivejä. Mä olen nyt pitänyt kolmia liivejä, joista mikään ei tunnu istuvan. Sairaalan tukiliivit kyllä ovat vielä kohtuu napakat, mutta sitä kangasta on niin järjetön määrä, että mussa ei yksinkertaisesti ole riittävästi massaa sitä täyttämään ilman, että se rullautuisi kainaloihin tai kylkiin. Käytän niitä öisin, koska silloin ei ole niin väliksi. Swegmarkin kokoa 75B olevat liivt ovat kyllä mukavat, mutta valitettavasti liian isoksi jääneet nekin. Turvotus on laskenut ja liivit antaneet periksi, joten ei niistä kyllä erityisemmin tukea enää saa. Ja viimeisenä on Shock Absorberit kokoa 70C, joka tuntuu hyvältä koolta ja hyvinkin tukevalta, mutta nyt sitten taas liian tukevalta. Niiden sisällä menee ommel, joka painaa väärään kohtaan. Luulin tämän ongelman helpottavan suurempaan kokoon vaihtamalla, mutta ei. Tulevaisuudessa varmasti hyvät liivit.
Joten läksin Anttilan kautta erikoisliikkeeseen. Yritin etsiä ensisijaisesti kaarituettomia liivejä, jotka ovat hyvin tukevat, mutta eivät kuitenkaan sportit. Anttilasta ei löytynyt, ja erikoisliikkeessä myyjä ehdotti suoraan sporttiliivejä. Okei, mennään sporttiliiveillä. Kaapista kaivettiin Anitan liivit kokoa 75C. Olisin tarvinnut kokoa 70C, mutta ei ollut, eikä mulla ole aikaa odotella viikon tai kaksi, että tulevat. Tai tässä tapauksessa olisin tarvinnut varmaan kokoa 70D, koska 75C tuntuvat kuitenkin napakoilta, tukevilta ja mukavilta ja näyttävät siltä, että ne eivät anna saman tien myöden. Ostin siis ne. Kukkaro köyhtyi 70 €, mutta hei, niin kauan kun selvitään rahalla, niin oon ihan tyytyväinen. Mutta nää on kivat liivit! Enemmän kuppimalliset, eivät paina mistään eivätkä tee rinnattomaksi. Lisäksi kaula-aukko on suurempi kuin missään kolmessa aiemmassa ostamassani liivissä, joten on varaa pistää päälleen muutakin kuin tiukkakaula-aukkoinen paita.
Niin jotta jos pohditte kustannuksia, niin mulla on kulunut sairaalaan ehkä alle 200 €. Liiveihin toinen 200 €. Enemmänkin. Kantapään kautta piti tämäkin asia oppia. Että kävelkää vaan suoraan sinne erikoisliikkeeseen ja pyytäkää myyjältä apua.
Oon lukenut netistä kauhujuttuja myös siitä, että rinnat onkin pienennysleikkauksen jälkeen kasvanut takaisin lähtökokoonsa. Mulle tulee väkisin mieleen nyt se kauhuskenaario, koska oikeasti musta tuntuu, että nuo on suuremmat kuin leikkauksesta tullessa. No okei, mulla on loppukropasta lähtenyt turvotus ja tuo oikea puoli on nyt vähän tasaantunut (toisin sanoen, tuplakuromisen ja dreenien jäljiltä saanut massaa), mutta kyllä musta silti tuntuu, että ne on suuremmat. Eivät varmaankaan ole yhtään sen suuremmat :D Kyse on vain siitä, että mä oon tottunut niihin. Niinku edellisessä viestissäkin sanoin, en tunne oloani yhtään pienirintaiseksi.
Mutta miten ihana mennä H&M:lle ja todeta, että ne vaatteet istuu! Olkoon vaan H&M-laatua, mutta jos peruspaitoja voi nykyään ostaa muutamalla hassulla eurolla, niin onhan se nyt jotain! Ja liivejä. Ja bikinejä. Ja mekkoja! Voi jestas, mä oon joutunu mekkonikin tilaamaan ulkomailta (Pepperberry, ottavat tissit huomioon), ja nyt kiskaisin päälleni mekon kokoa 36 joka oli kuin tehty mulle. Aiemmin koko 40 tai suurempi olis ollut hyvä tisseistä ja 36 muuten. Valitettavasti silti jälleen oli liiviliikkeessä todettava se sama mitä ennenkin. Mä olen liian kapea. Myyjäkin sanoi, että tuolla koolla alkaa käydä valikoimat vähiin. Pffft... Mutta siinähän ei oo mitään uutta.
maanantai 26. toukokuuta 2014
Nihkeää etenemistä...
Kyllä se nyt niin taitaa olla, että saan huomenna lähteä metsästämään kaupungille parempia liivejä. Pakko se on myöntää, että vaikka koenkin noiden ostamieni urheiluliivien olevan sopivan kokoiset, niin tässä vaiheessa ne puristavat liikaa. En kuitenkaan aio käydä hakemassa taas yksiä urheiluliivejä lisää, vaan ajattelin ensisijaisesti koettaa löytää tukevat, sirommat liivit. Sellaisiakin kuulemma on olemassa. Toivotaan, että en ole liian kapea. Oon ollut yllättynyt siitä, miten edes ympäryksellä 70 ei tahdo löytää. Hemmetin ärsyttävää.
Kuten edellisessä viestissä kerroin, niin inhottava kiskova tunne vasemman rinnan sisäsyrjästä on lähtenyt. Luojan kiitos siitä! Turvotusta on kuitenkin vielä reilusti etenkin kyljissä, joka näkyy todella hyvin tässä kuvassa. Ennen tämän kuvan näkemistä en ollut edes tajunnut sitä, miten paljon turvotusta on. Viikkojen kuluessa sen pitäisi kyllä lähteä litomaan, mutta aaaaarh, kärsivällisyyden pitäisi todellakin olla jotain syötävää... Tässä kuvassa mulla tosin on ne vähemmän tukevat sporttiliivit, jotka ei todellakaan purista kyljistä yhtään. Ehkä menin viikonlopun liian löysillä liiveillä siis, mutta olihan niillä paljon mukavampaa heilua kuumassa auringossa kuin puristavilla liiveillä. Forgive me.
Kyse oli tosiaan kurssiviikonlopusta. Kurssikaverit on nähneet mut pari kertaa "alkuperäisessä tilassani" ja odottelin ihan mielenkiinnolla, mahtaako kukaan sanoa mitään tai edes huomata. Lopputulos taisi olla, että kukaan ei loppujen lopuksi edes huomannut. Koska lauantai oli kuitenkin rankka ja sisälsi lisävalojen, jalustojen ja muiden roijaamista ympäri opiston markkia, niin jouduin kyllä kertomaan, mistä on kyse. Tai en joutunut, mutta halusin kertoa, että tästä syystä en valitettavasti pysty nyt tuota painavaa lisävaloa kanniskelemaan, voisiko joku muu sen ottaa. Yllätyksekseni vastaanotto oli hyvin uteliasta ja positiivista, kyselivät kaikenlaista ja sympatisoivat. Yksikin alkoi vuodattaa, miten haluaisi itsekin vastaavaan leikkaukseen. Olivat kuullessaan aika yllättyneitä. Rinnoista kuitenkin lähti yli puolet pois, joten ehkä ensinnäkin mulla tosiaan se lähtökoko ei ollut megalomaaninen, ja toisekseen nykyiset sopii kroppaan niin hyvin, ettei kukaan edes kiinnitä huomiota.
Palatakseni fyysiseen paranemiseen, tosiaan yksi särky on poissa. Mustelmat ovat vaihtaneet taas vähän paikkaa ja ovat nyt ulkosyrjissä. Ihokin kuoriutuu aivan eri paikasta, tällä kertaa rintojen päältä. Aiemmin se kuoriutui kyljistä. Ruhjemaista pientä särkyä on välillä, mutta ei mitään kummoista, rankempana päivänä joutuu ottamaan lääkkeen. Muutama päivä menee nyt pitkälti levossa, joten saavat taas rauhaa parantua. Ympyräarpien haavateipit näyttivät huonoilta, joten vaihdoin ne ja totesin, että toinen arpi näyttää vähän punoittavalta. Lisäksi siellä oli parin millin kolo. Okei, hyvin pieni, kuiva kolo, saattoihan se johtua siitäkin, että rupi lähti teipin mukana irti. Mutta kiva löydös se ei ollut ja toivon, että se ei muutu suuremmaksi ja inhottavammaksi. Sen verran monta kauhukuvaa netistä löytänyt haavoista, jotka eivät tahdo umpeutua, että ei kiitos. Täytyy nyt seurailla tilannetta... Mitään kuumotusta ei kuitenkaan ole, kipeähän tuo nännin alue on, mutta luulisin sen kuuluvan ihan asiaan. Loput teipit vaihdan torstaina, sillä perjantaista alkaen kuluu reilu viikko reissussa. Siinä saattaa tulla sitten päivitystaukoakin, konetta en aio raahata mukana.
Mitä muuta. 6 viikon rajapyykki lähenee ja on enää parin hassun päivän päässä (mun piti oikein kalenterista laskea, että oonko mä nyt oikealla viikolla edes...). Kirurgin mukaan silloin saisi omien tuntemusten mukaan jo liikkua rajoituksetta. Ajattelin huomenna ottaa iloa ainakin vähän irti ja lähteä kävelylenkille. En uskalla kokeilla juoksemista vielä, mutta toisaalta mä oon joutunut makaamaan niin kauan aikaa, että hyvä aloittaa kevyemmin.
Hassua muuten. Mulla ei oo enää yhtään pienirintainen olo. Itse asiassa välillä tunnen oloni isorintaiseksi. Sopivan isorintaiseksi. Mennyt on kaukana oleva hämärä muisto vain.
Sormet ristiin, että löydän huomenna liivit ;)!
Kuten edellisessä viestissä kerroin, niin inhottava kiskova tunne vasemman rinnan sisäsyrjästä on lähtenyt. Luojan kiitos siitä! Turvotusta on kuitenkin vielä reilusti etenkin kyljissä, joka näkyy todella hyvin tässä kuvassa. Ennen tämän kuvan näkemistä en ollut edes tajunnut sitä, miten paljon turvotusta on. Viikkojen kuluessa sen pitäisi kyllä lähteä litomaan, mutta aaaaarh, kärsivällisyyden pitäisi todellakin olla jotain syötävää... Tässä kuvassa mulla tosin on ne vähemmän tukevat sporttiliivit, jotka ei todellakaan purista kyljistä yhtään. Ehkä menin viikonlopun liian löysillä liiveillä siis, mutta olihan niillä paljon mukavampaa heilua kuumassa auringossa kuin puristavilla liiveillä. Forgive me.Kyse oli tosiaan kurssiviikonlopusta. Kurssikaverit on nähneet mut pari kertaa "alkuperäisessä tilassani" ja odottelin ihan mielenkiinnolla, mahtaako kukaan sanoa mitään tai edes huomata. Lopputulos taisi olla, että kukaan ei loppujen lopuksi edes huomannut. Koska lauantai oli kuitenkin rankka ja sisälsi lisävalojen, jalustojen ja muiden roijaamista ympäri opiston markkia, niin jouduin kyllä kertomaan, mistä on kyse. Tai en joutunut, mutta halusin kertoa, että tästä syystä en valitettavasti pysty nyt tuota painavaa lisävaloa kanniskelemaan, voisiko joku muu sen ottaa. Yllätyksekseni vastaanotto oli hyvin uteliasta ja positiivista, kyselivät kaikenlaista ja sympatisoivat. Yksikin alkoi vuodattaa, miten haluaisi itsekin vastaavaan leikkaukseen. Olivat kuullessaan aika yllättyneitä. Rinnoista kuitenkin lähti yli puolet pois, joten ehkä ensinnäkin mulla tosiaan se lähtökoko ei ollut megalomaaninen, ja toisekseen nykyiset sopii kroppaan niin hyvin, ettei kukaan edes kiinnitä huomiota.
Palatakseni fyysiseen paranemiseen, tosiaan yksi särky on poissa. Mustelmat ovat vaihtaneet taas vähän paikkaa ja ovat nyt ulkosyrjissä. Ihokin kuoriutuu aivan eri paikasta, tällä kertaa rintojen päältä. Aiemmin se kuoriutui kyljistä. Ruhjemaista pientä särkyä on välillä, mutta ei mitään kummoista, rankempana päivänä joutuu ottamaan lääkkeen. Muutama päivä menee nyt pitkälti levossa, joten saavat taas rauhaa parantua. Ympyräarpien haavateipit näyttivät huonoilta, joten vaihdoin ne ja totesin, että toinen arpi näyttää vähän punoittavalta. Lisäksi siellä oli parin millin kolo. Okei, hyvin pieni, kuiva kolo, saattoihan se johtua siitäkin, että rupi lähti teipin mukana irti. Mutta kiva löydös se ei ollut ja toivon, että se ei muutu suuremmaksi ja inhottavammaksi. Sen verran monta kauhukuvaa netistä löytänyt haavoista, jotka eivät tahdo umpeutua, että ei kiitos. Täytyy nyt seurailla tilannetta... Mitään kuumotusta ei kuitenkaan ole, kipeähän tuo nännin alue on, mutta luulisin sen kuuluvan ihan asiaan. Loput teipit vaihdan torstaina, sillä perjantaista alkaen kuluu reilu viikko reissussa. Siinä saattaa tulla sitten päivitystaukoakin, konetta en aio raahata mukana.
Mitä muuta. 6 viikon rajapyykki lähenee ja on enää parin hassun päivän päässä (mun piti oikein kalenterista laskea, että oonko mä nyt oikealla viikolla edes...). Kirurgin mukaan silloin saisi omien tuntemusten mukaan jo liikkua rajoituksetta. Ajattelin huomenna ottaa iloa ainakin vähän irti ja lähteä kävelylenkille. En uskalla kokeilla juoksemista vielä, mutta toisaalta mä oon joutunut makaamaan niin kauan aikaa, että hyvä aloittaa kevyemmin.
Hassua muuten. Mulla ei oo enää yhtään pienirintainen olo. Itse asiassa välillä tunnen oloni isorintaiseksi. Sopivan isorintaiseksi. Mennyt on kaukana oleva hämärä muisto vain.
Sormet ristiin, että löydän huomenna liivit ;)!
lauantai 24. toukokuuta 2014
Hengissä!
Koettelemusten lauantai on ohi ja hengissä olen! Ikävä tunne vasemman rinnan sisäkaaressa on yllättäen hellittänyt, eilen ja tänään oon voinut nostella molempia käsiä ilman kiristämisen tunnetta. Siis tuossa sisäkaaressa oli tosiaan kättä liikuttaessa se tunne, että jokin on liian tiukalla ja se kiristää siellä jatkuvasti. Todella inhottava tunne ja loppuillasta aina kipeä. Nyt en oo enää varsinaisesti kipeä illalla, mutta kyllähän se selkeästi tuntuu, että turvoksissa ovat paikat. Etenkin tällaisen helleviikonlopun jäljiltä... Mutta toisaalta, en tiedä olisiko tuo lämpö jopa hieman tehnyt osansa siihen, että kiristävä tunne on hävinnyt? Luin linkittämältäni englanninkieliseltä sivustolta ohjeen moist heatin hyödyntämisestä, joka käsittääkseni siis tarkoittaa esimerkiksi lämpimän pyyhkeen pitämistä siinä kohdassa. Joten ehkä lämpö on helpottanut kiristävää tunnetta?
Mutta tänään olin kyllä tukalalla. Kameran kanssa pääsin tekemään töitä harmillisen vähän ja toimitinkin sitten enemmän mallin virkaa muille kurssilaisille. Siinä hommassa ei tarvinnut tehdä mitään eikä kanniskella mitään, ei tuo munkaan järkkiräyhdistelmäni ihan pienimmästä päästä ole. Särkylääkettä on saanut vetää, mutta tonnisen Panadolin aamulla ja 400 Buranan päivällä, joten ei kuitenkaan erityisen paljoa. Aamulla herätessä tuntui tuota inhottavaa "liikuskelevaa" tunnetta, mutta kokeilin pistää kireämpää teippiä taas sitä tukemaan. Se toimi.
Kurssikaverin kuvasta huomaa, miten turvonneita mulla kyljet vielä on... Täytyy kotiin päästessä katsoa, josko voisin muokata kuvaa sen verran, että saisin sen tänne esille.
Ja ilta kului rennosti lepäillen ja Suomi-Tshekki -matsia seuraten!
Mutta tänään olin kyllä tukalalla. Kameran kanssa pääsin tekemään töitä harmillisen vähän ja toimitinkin sitten enemmän mallin virkaa muille kurssilaisille. Siinä hommassa ei tarvinnut tehdä mitään eikä kanniskella mitään, ei tuo munkaan järkkiräyhdistelmäni ihan pienimmästä päästä ole. Särkylääkettä on saanut vetää, mutta tonnisen Panadolin aamulla ja 400 Buranan päivällä, joten ei kuitenkaan erityisen paljoa. Aamulla herätessä tuntui tuota inhottavaa "liikuskelevaa" tunnetta, mutta kokeilin pistää kireämpää teippiä taas sitä tukemaan. Se toimi.
Kurssikaverin kuvasta huomaa, miten turvonneita mulla kyljet vielä on... Täytyy kotiin päästessä katsoa, josko voisin muokata kuvaa sen verran, että saisin sen tänne esille.
Ja ilta kului rennosti lepäillen ja Suomi-Tshekki -matsia seuraten!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)