Tilannekatsaus, 2 vuotta 4 kk leikkauksesta

Hei kaikki! Pahoittelen, että olen ollut taas hiljaiselossa. Ilahduttavasti täällä odotti minua monta kommenttia, joihin kaikkiin vastasin.

Edellinen postaukseni on varmasti herättänyt kysymyksiä. Eli meninkö lopulta korjausleikkaukseen? Olin menossa. Varasin jo ajankin ja varauduin maksamaan sen 2500 €. Sitten työpaikalleni iski YT:t. Sen jälkeen olin työttömänä pari kuukautta, mikä söi puskurivarani lähes kokonaan. Leikkausrahat menivät siis siihen. Sinänsä ehkä onni onnettomuudessa, koska aika on ehtinyt jo kullata ajatukseni tuosta kirurgista, jolle olin menossa, koska nyt edellisen postauksen lukiessani muistin, että stressasin leikkausta aivan hulluna. Pelkäsin niin, että tilanne menee vain pahemmaksi ja saan tilalle kivut, joiden kanssa ei voi elää. Jos menen leikkaukseen, minun täytyy luottaa kirurgiin.

Mutta aionko vielä mennä korjausleikkauksen? En tiedä. Taloudellinen tilanne pitää saada taas paremmalle tasolle, jotta uskaltaisin edes harkita asiaa. Kipuja on, mutta niitä on vähemmän, joten tällä hetkellä elelen kaikessa rauhassa ja seurailen, mitä tapahtuu. Aion myös antaa uuden mahdollisuuden akupunktiolle.

Olen myös syksyllä menossa jälleen julkiselle puolelle sille samalle kirurgille, kenen kanssa olen vääntänyt kättä hermokivuista. Oikean rinnan alapuolelta nimittäin pitäisi hoitaa kunton koirankorva ja vasemman nännin ympärille tehdä pientä fiksausta, mutta aion ottaa puheeksi kyllä jälleen tuon vasemman rinnan kunnon. Olen nimittäin sitä mieltä, että hänen hermokipudiagnoosillaan saa pyyhkiä takamusta.

Nyt kun olen käynyt parilla kirurgilla, fysioterapeutilla, hierojalla ja akupunktiossa, niin olen sitä mieltä, että rinnassa on ulko- ja sisäsyrjässä arpikudosta, joka kiristää kudosta ympäriltä ja aiheuttaa kipua. Tuota arpikudosta taas saisi mahdollisesti pehmennettyä siirtämällä sinne rasvaa. Mutta tätäpä ei julkisen kirurgi halunnut sen puolitoista vuotta sitten edes kokeilla, koska "ei tiedä, mitä siellä on". Eli ei edes ultralla yritä katsoa, mikä siellä on tilanne. Hermokipulääkkeitä olisi kyllä työntämässä kurkusta alas.

Katsotaan. Varmaan lokakuulle tulee aika kirurgin puheille. Tapellaan sitten taas...

Lymfaterapia + liikunta = kivutonta elämää!

Mä olen käynyt nyt kolmesti fysioterapiassa, jossa hierotaan niska-hartiaseudun lihaksia auki ja käsitellään rinnat. Fyskarini käyttää lymfaterapiaa hoitojen ohessa, joten lähetteeäni korvaa täten myös sen. Ja mitä on tapahtunut? Olo on aivan mainio! Särkyjä on edelleen, mutta huomattavasti vähemmän siihen verrattuna, mitä niitä oli ennen fysioterapian aloittamista. Tulokset olivat heti kahden kerran jälkeen huomattavissa, ja viimeisen viikon olen nukkunut ILMAN LIIVEJÄ! Ilman minkäänlaisia ongelmia, kuin pieni possu. Myös nännien sinertäminen on vähentynyt radikaalisti, en ole viimeiseen pariin viikkoon nähnyt niissä mitään muuta kuin punertavaa ja pinkihtävää. Paitsi tietenkin verisuonia.

Tosin yksistään lymfaterapia ei ihmeisiin pysty, vaan mun on muistettava liikkua. Liikunta, jossa yläkroppa saa tekemistä, tukee paranemisprosessia ja kyllähän huomaan itsekin, että jos juoksulenkille ei ole muutamaan päivään menty, niin särkyjä on enemmän. Kuten nyt, kun en ole päässyt sairastelun ja työkiireiden vuoksi. Onneksi huomenna on tanssitreenit, joten niihin sitten - niissä tosin yläkroppa ei saa kyytiä, vaikka asento täytyykin säilyttää.

Mutta oon ollut ikionnellinen siitä, että pystyn hengailemaan ja nukkumaan ilman liivejä, koska se oli yksi toiveeni, kun leikkaukseen menin. Ettei tarvitsisi pitää epämukavia liivejä 24/7 ja ettei ilman liivejä oleminen olisi inhottavan tuntuista. Nyt se ei enää ole, joskin kotioloja kauemmas en vielä ilman liivejä uskalla lähteä.

Viime viikolla kävin ostamassa parit uudet rintaliivit. Toiset ovat kokoa 65D, johon rintojen koko on asettunut, mutta toiset olivat kokoa 65E. Sama valmistaja, suht sama malli, mutta otin myös kokoa suuremmat sen vuoksi, että kuukautisten aikaan rinnat edelleen paisuvat. Olen ollut nyt ahkerasti Prisman asiakas, sillä Actuelle-merkistä olen löytänyt tuon kokoluokan liivejä. Henkkamaukkoihin ja muihin on edelleen turha mennä, mutta se johtuu siitä, että suurin osa liiveistä alkaa ympärysmitasta 75.

Mutta tällä jatketaan. Terapiasta on lähetettä jäljellä vielä 12 kertaa. Sen jälkeen pitäisi katsoa, miten paljon kivut ovat häipyneet ja tehdä päätös siitä, haluanko rasvansiirron tehtäväksi tuon koirankorvan poiston yhtedessä. Jos edistys tapahtuu tätä tahtia, niin tuskin.

Ihmiset - jos teillä on särkyjä pienennysleikkauksen jälkeen, niin kokeilkaa lymfaterapiaa! Suosittelen lämpimästi!

Viimeisiä muutoskuvia aion pistää tässä kohta pikaa. Ehkä saan aikaiseksi otettua kuvat tänää.

Lymfaterapiaa ja rasvansiirtoa

No niin. Toinen mielipide on nyt haettu ja kuviot taas jonkun aikaa selvemmät.

Toinen kirurgi puolsi ensimmäisen näkemystä siitä, että leikata ei kannata. Rinnat ovat todella kaunismalliset ja upeasti parantuneet. Kipuilun syytä hän ei osannut sanoa, mutta arveli sen johtuvan siitä, että arpeen on jäänyt hermoja pinteeseen. Tämän lisäksi hän sanoi, että voisin hyötyä fysioterapiasta ja pitkäaikaisesta kivunhoidosta, koska arpikudoken pehmentäminenkin voisi helpottaa särkyjäni. Hän kirjoitti minulle 15 kerran lähetteen fysioterapiaan. Lisäksi hän sanoi, että jos fysioterapia ei auta, niin koirankorvan poiston yhteydessä voisi kokeilla tehdä rasvansiirron leikkausalueelle. Lyricaa hän suositteli myös, mutta - ehkä olen jästipää - en vieläkään suostu sitä kokeilemaan.

Eli homma etenee nyt niin, että koirankorvan korjausleikkausta siirretään. Olin yhteydessä ensimmäiseen leikkaavaan kirurgiin, joka puolsi tuota ajatusta rasvansiirron yhdistämisestä koirankorvan leikkaamiseen. Ensin kokeillaan kuitenkin fysioterapia, että auttaako se, ja jos se auttaa, rasvansiirtoa ei tehdä. Jos se ei auta, voidaan kokeilla vielä rasvansiirtoa.

Nyt olen kahden vaiheilla, että kokeilenko mieluummin Lyricaa vai rasvansiirtoa... Molemmissa on riskinsä, mutta Lyricassa vaikutukset eivät ole pysyvät. Rasvansiirrossa on kuulemma 1-2 % mahdollisuus, että kivut pahenevat. Enkä todellakaan halua riskeerata, että ne muuttuvat pahemmiksi, koska näiden nykyisten kanssa jo pärjäilee. Toisin sanoen hitaasti mutta (ehkä) varmasti on tuo vasenkin rinta paranemaan päin.

Kävin tänään kokeilemassa ensimmäisen kerran lymfaterapiaa. Terapeutti sanoi, että siitä olisi saattanut olla hyötyä jo nopeammin leikkauksen jälkeen, kudosparaneminen olisi voinut olla nopeampaa. Mutta minkäs teet, kun et tiennyt. Mutta ehkäpä te muut voitte ottaa asian kirurgin kanssa esille ja kysellä tarkemmin? Kuulemma rintasyöpäleikkauksessa käyneille monesti tehdään lymfaterapiaa. Terapiasessio itsessään oli aivan käsittämätön. Nainen kevyesti pienesti hieroi kaulaa, niskaa, solisluukuoppaa, rintaa ja kainaloa, mutta olo session jälkeen on janoinen ja tokkurainen. On kuin olisi pienessä kuumeessa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuo lymfaterapia tekee!