Tää ei ollut vielä tässä? Kutsu poliklinikalle!

Nyt se tuli, kirurgin "vastaus". Sain postissa kutsun poliklinikalle. Aika on kahden viikon kuluttua, joten tässä nyt sitten pitää vähän aikaa odotella, että sinne pääsee. Oon erittäin onnellinen tästä kutsusta, enkä malttaisi odottaa sinne asti! Valitukseni särystä ja stressistä on huomioitu :)

Niin, tässä on muuten yksi mielenkiintoinen seikka näiden lääkärinaikojen ja muiden suhteen. Siitä asti, kun homma alkoi rullata eteenpäin sairaalan päädyssä, on ajat lähetetty minulle postitse. En siis ole itse voinut niihin vaikuttaa. Tietenkin olen saanut siirrettyä, jos valittu aika ei sovi, mutta kukaan ei siis soittele eikä paikan päällä käydessäni mitään sovita. Postiluukusta tipahtelee lappusia sitä mukaa, kun aikoja on varattu.

Ehkä tämä on ihan normaali käytäntö, mutta itse en ole ikinä ollut missään leikkauksessa eikä homma ollut entuudestaan tuttu. Meitä on varmasti paljon, joten ihan vain tiedoksi ;).

Nyt sitten vain kirurgin mielipidettä odottelemaan...

Melkein vuosi takana...

Muutamaa päivää vaille 11 kuukautta on kulunut leikkauksesta. Olo on suorastaan turhautunut. Vielä pari kuukautta sitten oikeasti tuntui siltä, että NYT ne paranee! Ei. Ei, ei, ei.

Oikea tissi on hienossa kunnossa. Sitä ei särje ja se tuntuu normaalilta rinnalta, mitä nyt vähän kovaa tuo rintakudos. Ei se mitään rääkkiä kestäisi varmaankaan vielä, mutta uskaltanen nyt sanoa, että oikea rinta on parantunut! Eli siihen meni aikaa sen 11 kuukautta.

Mutta vasen. Sitä särkee. Sitä särkee tuosta päältä, josta mies sitä vähän rutisti, siellä selkeästi jotain revähti. Ja sitä särkee ihon alla olevista leikkausarvista, etenkin sisäsyrjästä. Olen turhautunut ja stressaantunut. Kaarituellisia liivejä en ole pystynyt kunnolla pitämään nyt viimeisen parin viikon aikana, ne sattuvat. Sporttiliivitkin sattuvat. Hyvä olo on lähestulkoon ainoastaan nukkuessa, jolloin ne saavat levätä. Paikallaanko tässä pitäisi maata seuraava kuukausi?

Pelkään, että jokin leikkauksessa meni pieleen eikä tuo nyt tuosta itsekseen parane. Soittelin uudelleen keskussairaalalle, homma meni tällä kertaa paljon helpommin ja vastaus löytyi lähestulkoon heti vaihteesta. Kirurgin virkavapaa loppuisi vaihteen tiedon mukaan maaliskuun viimeinen päivä, mutta kun hän yhdisti kirurgian poliklinikalle, niin siellä sanottiin, että mies on jo töissä, mutta ei joka viikko. Jätti nyt ilmeisesti viestin miehelle, joten katsotaan, mitä vastaa.

Itkuhan siinä kuitenkin multa pääsi. Asia stressaa mua niin valtavasti. Mutta ehkä tämä nyt taas tästä...

Älkää antako ukon rutistella!

Takapakkia. Taas. Kyllä ottaa kupoliin. Siis joku muutama viikko takaperin istuttiin kylpyammeessa miehen kanssa, joka sitten ryhtyi leikillään puristelemaan miun hienoja, uusia tissejä. Eikä edes kovaa tehnyt, mutta onnistui vain sormineen venyttämään sellaisesta paikasta, että vinkaisin hienosti kivusta. Sen jälkeen se paikka onkin sitten ollut kipeä. Sinänsä hämärä paikka, se on tuossa rinnan yläosassa, kun tullaan kaulakuoppaa kohti. Eli luulen, että rinta oli kiinnittynyt vähän heikosti vielä, ja rutistelu sai sen sitten vähän sieltä "venähtämään". Nyt en taas tiedä, mitä liivejä käyttäisin, jotta olo olisi hyvä...

Toinen murheeni on vasemmassa nännissä huonontunut tunto ja sinisyys. Okei, siis mitä tahansa voi vielä tapahtua, suurin osa toipumisesta pitäisi olla ohi siinä 12 kk kohdilla, mutta senkin jälkeen vielä jotain voipi tapahtua. Etenkin, jos paraneminen pitkittyy. Tässä itse sitten diagnosoin jonkinsortin verenkiertohäiriön muodostumisen ja aloin googlettamaan. VIRHE. Älä IKINÄ googleta vaivojasi. Mene lääkäriltä kysymään. Nyt mulla on taas tissistressi päällä, kun luin riittävän monesta artikkelista, että pahimmillaan leikkauksen jälkeinen verenkiertohäiriö voi johtaa kuolioon ja nännin poistamiseen. Mutta huomaan, että nänni on sinisempi, kun olen esimerkiksi suihkussa, eli kun rinta ei ole tuettuna. Rintaliiveissä ja heti kun ne on ottanut pois se on aika normaalin värinen. Tuo nännin ja nännipihan rypistymisreaktio on huonontunut, se oli parempi heti leikkauksen jälkeen.

Mua vähän tässä koko hommassa nyt häiritsee se, että en tiedä, mistä lähtisin kyselemään apua. Yritin tosiaan pari kuukautta sitten soittaa keskussairaalalle, lopputuloksena umpikuja. Selostin tännekin yrityksestäni tavoittaa kirurgiani, joka olikin sitten lähtenyt virkavapaalle. Nyt en tiedä, mitä tekisin. Sairaalalta ei osattu sanoa, onko miehelle tullut korvaajaa. Yleislääkärin kautta pitäisi kuulemma lähteä liikkeelle, mutta tiedän tasan, että kun YTHS:n yleislääkäriltä menen kysymään, niin saan vastaukseksi varmaan olankohautuksen. Plus 12 kk ei ole vielä ohi. Viimeksi sanottiin, että odota sinne vuoden yli ja katsotaan sitten, miltä näyttää. Sanovatko samoin taas?.

Ja. Oikean rinnan (eli sen, josta poistettiin enemmän) alla on nyt tuo ihopussi, jollainen tikkarimenetelmällä ilmeisesti yleensä tulee. Ensin ajattelin, että ei se haittaa, mutta kyllä se aika härö on. Se pullottaa niin, että näkyy t-paidan läpi. Sille on pakko tehdä jotain, enkä tiedä, miten se sitten tapahtuu. Kuulemma paikallispuudutuksessa, näin muistan kirurgin silloin leikkauksen jälkeen sanoneen. Arrh. Turhauttaa niin lujaa, että ei kirurgia löydy. Täytyy yrittää jostain se sama mies vielä metsästää, on töissä parissa muussakin paikassa. Nyt olisi aika päästä keskustelemaan ja juttelemaan asioista!

Laitan tähän teidän iloksi vielä kuvia tuosta ihopoimusta. Kuten jo sanoin, se ei tosiaan ole erityisen suuri, mutta tiukemman ja ohuemman paidan läpi se näkyy. Kesällä ei niin kivaa. Jos en pääse siitä kesään mennessä eroon, täytyy pistää siihen joku haavateippi, jotta se edes vähän tasoittuisi. Tässä nyt näkyy sitten myös vähän sitä, miten näkyvä tuo arpi on tällä hetkellä. Ei mielestäni erityisen näkyvä. Tosin mua ei missään vaiheessa arvet ole häirinneet, mähän olen muutenkin ihan arpinen ihminen. Nythän tuo iho on tosin aika ruttuinen, koska on kaarituelliset rintaliivit olleet päällä koko päivän. Mutta tuosta poimust näkee myös sen, missä kohdin rinta on ollut. About tuon verran rinta on myös noussut.

No mutta. Tällä taas mennään. Pointtini on kuitenkin se, että takapakkia tulee TODELLA helposti. Säästelkää tissejä mahdollisimman paljon!

Särköö...

Nyt muuten pistää särkemään. Ensinnäkin tein pari päivää sitten mokan. Unohdin tissit tyystin ja kanniskelin tuoleja ja pöytiä paikoilleen, suht painavia satseja kerrallaan. Eivät tykänneet siitä kyttyrää, mutta nyt pari päivää ovat olleet kipeämmät ja enemmän turvoksissa. Voi hyvin olla, että rehkiminen ja helle yhdessä tekevät tämän, joten helteen rakastaja joutuu nyt kyllä toteamaan, että toivottavasti tulisi vähän viileämpää kohta...

Oikeaan nänniin alkaa tunto palailla, sen verran pistelee ja tuntuu. Hieno juttu, vaikka kivalta ei tunnukaan ;).

Huomenna sitten ne sukujuhlat...