Leikkaukseen on alle 2 viikkoa. Monia kai voisi jännittää itse operaatio ja komplikaatioriskit. Mitä sairaalassa tapahtuu? Millainen olo on leikkauksen jälkeen? Miten hyvin paranen? Meneekö kaikki hyvin?
Ei minua. Uskon, että kaikki menee hyvin ja paranen nopeasti. Jos näin ei käy, niin se kohdataan sitten silloin. Sen sijaan minua jännittää, mitä tapahtuu leikkauksen jälkeen, kun ensimmäisen kerran pölähdän tisseineni tuttavien pariin. Suurin osa ystävistäni jo tietää, mitä olen tekemässä. Perhettäkin täytyy informoida. Mutta sukulaiset ja tuttavat. Mitä mahtaa tapahtua, kun näen heidät ensimmäisen kerran? Olen elänyt niin pitkään siinä pelossa, että minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen. Olen pitkän prosessin tuloksena saanut itseni suhteellisen hyvin uskomaan, että olen ihan hyvä tällaisena ja sitä, jolle en kelpaa, en myöskään kaipaa lähelleni. Ja nyt pelkään jälleen sitä, että ratkaisuni tuomitaan. Vaikka se ei edes kuulu kenellekään muulle. Kukaan muu ei joudu elämään rintojeni kanssa kuin minä itse. Ja silti pelkään niin tulevani tuomituksi ja arvostelluksi.
Ja miten selvästi eron näkee? Täytyyhän sen näkyä, puolet rinnoista lähtee pois? Mitä sanon kyselijöille? "Mitä sun tisseille on tapahtunu?" "Jätin ne lääkärille." "MIKSI?!" En jaksa kuunnella. Olkaa kaikki hiljaa. My boobs, my mess, my business.
Mutta tiedättekö, mitä pelkään kaikista eniten? Äitiäni. En ole vieläkään uskaltautunut soittamaan hänelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti