Tissiahdistus palasi...

Vähän pidempi väli oli tällä kertaa vitutuspäivien välillä, mutta tulihan se sieltä! Eilen oli niin hyvä olo, että tein hurjat 15-20 minuuttia pitkän hitaan ja kevyen kävelyn ulkona. Lopputuloksena jomottava tissipari illalla. Leikkauksesta on takana kohta 4 viikkoa, ja ohje sanoo, että silloin liikuntaa saa harrastaa rajoituksetta omien tuntemusten mukaan. Todellakin omien tuntemusten mukaan, pääsee hädin tuskin korttelin ympäri kun jo alkaa tuntua. Kipeää ei ota, mutta tuntuu todella inhottavalta, kiristää ja hankaa jostain sisältä. Ja kaikki tärinä tuntuu inhottavalta, eli myös askel.

Ahdistus eriparisuudestakin tuli takaisin. Silloin pari viikkoa takaperin haavapolilla käydessäni kirurgi sanoi, että vasemmalla puolella näkyy ompeleet vähän antaneen periksi ja pitää katsoa, miten asettuvat liiveihin. Tähän mielestäni sisältyy oletus siitä, että jotain korjaustoimenpiteitä joudutaan ehkä tekemään. Ja tämän sanottuaan en ole saanut rauhaa siltä ajatukselta, että jokin on pielessä. Eikä sitä auta yhtään se asia, että vasen on levinneempi, turvonneempi ja kivuliaampi. Oikean rinnan kanssa ei ole mitään ongelmia, se paranee oikein hyvää vauhtia, mutta ei tämä vasen. Pitäisi ehkä soittaa polille tästä, mutta mitä ne tekisivät? Toteaisivat, että katsotaan mihin tilanne etenee. On niin vähän aikaa vielä leikkauksesta, että ei osaa sanoa mikä johtuu turvotuksesta ja mikä jostain muusta. Ja suoraan sanottuna mä en uskalla soittaa sinne, kun pelkään vastausta.

Paskat. Paaaaskat. Kyllä mä sinne kuitenkin varmaan vielä soitan. En vain tiedä pitäisikö odottaa siihen, että 4 viikkoa on kulunut vai soitanko jo ennemmin. Tuntuu siltä, että jokainen päivä valuu hukkaan, jos sitä vielä pitää ryhtyä korjailemaan...