Kuntoutus. Täydellinen sana tämän romukasan takaisin liikkeelle saamiseen.
Ohjeen mukaan liikuntaa saa harrastaa 4 viikon kuluttua leikkauksesta omien tuntemusten mukaan. Rankempien lajien kohdalla on hyvä odottaa 6 viikkoa. Mulla on nyt mennyt kohta se 6 viikkoa, ja omia tuntemuksiani kuunnellakseni nyt vasta alkaa tuntua siltä, että voin aloittaa edes jonkinlaisen liikkumisen.
Lähtötilanne on siis se, että perseeni on saanut tyytyväisenä levitä sohvalla viimeiset 7-8 viikkoa. En ole erityisemmin jumpannut tai venytellyt, en oo uskaltanut tehdä yhtään mitään sellaista, mikä venyttää tai rasittaa rintoja. Sairaalasta kotiutuessani sain fysioterapeutilta ohjeita liikkeisiin, joiden tekeminen on kuulemma tärkeää liikkuvuuden ja liikeratojen säilyttämiseksi.
Vinkki: noudata niitä fckn ohjeita.
Jonkun verran oon liikkeitä yrittänyt tehdä, mutta tunnustan suoraan, että hävyttömän vähän. Oon ollut niin vainoharhainen, etten oo uskaltanut. Tänään sain taas todeta, mitä sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" tarkoittaa. Kävin kävelyllä, joka oli suoraan sanoen aika tuskainen. Kipuja ei ollut, mutta lihakset kiristivät joka paikasta. Ensinnäkin isojen rintojen kanssa liikkuessa on ollut paha tapa nostaa hartioita kohti korvia ja olla kumarassa. Rintoja varoessa nuo tiukassa istuvat vanhat tavat ovat vain korostuneet ja sain tehdä kovasti töitä sen eteen, että hartiat olisivat alhaalla. Ensimmäiset 30 min meni tapelllessa. Pahimmin kiristi rintojen välissä, tuntui kuin joku olisi jatkuvasti kiskonut alaspäin. Hartioiden pyörittely helpotti oloa sen verran, että loppulenkistä rintojen väli ei enää kiristellyt - vasen hartia kylläkin.
Olen jumissa. Pahasti. En muista koska olisin ollut näin jumissa. Mutta todettava se kai tässä on, että lepovaihe on ohi. Tämähän ei tarkoita hillitöntä rehkimistä vaan sitä, että kevyesti lähdetään taas liikkeelle. Pari kertaa venähtäneen nilkan kanssa klenkanneena ja kerran tulehtuneen olkapään hoitaneena oon oppinut, että jossain vaiheessa on vain lähdettävä liikkeelle ja ryhdyttävä tekemään asioita, sillä lepääminen ei muuta tilannetta enää paremmaksi. Nyt taitaa olla se hetki.
Mitä oon tehnyt?
* Kävelylenkki. 4 km, 40 minuuttia ei varsinaisesti urheilua ole, mutta alku se on sekin.
* Venytyksiä, ei mitään repivää. Oon pyöritellyt hartioita, maannut lattialla kädet sivuille ojennettuna, venyttänyt rintalihaksia seinää vasten ja tehnyt pari venytysliikettä olkapäiden kunnon tueksi.
* Lämpöhoitoa. Vähän varauksellisesti, linkin takana on syyt plussiin ja miinuksiin. Käytän, koska rentouttaa lihaksia. Kauratyynyä oon pitänyt enimmäkseen hartioilla, niskalla ja selällä. Tänään kokeilin käyttää myös rintojen välissä ja alapuolella, mutta sen käyttäminen leikkauksen jälkeen saattaa olla aika kyseenalaista... Ehkä soitan haavapolille ja kyselen, onko sen käyttäminen ok?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti