Eikä ahdistuksesta tietoakaan. Paraneminen tuntuu sujuvan hyvin ja viikon päästä saan jo jättää osan haavateipeistä kokonaan pois. Vasemman rinnan suhteen oon vähän epävarma paranemisen sujumisesta, tuntuu etenevän hitaammin kuin oikean paraneminen. Ensinnäkin turvotusta on enemmän ja selkeästi nestettäkin, mutta sitä on tasaisesti joka puolella rintaa, niin tuskin sitä punktoitaisiinkaan. Se on myös kipeämpi. Mutta koska se ei ole erityisen kipeä eikä erityisen turvonnut (taidan vain itse nähdä kokoeron), niin en siitä oo sitten soitellut. Täytyy katsoa kun koko 4 viikkoa on kulunut, että lähdenkö sitä näyttämään. Kirurgihan lykkäs mulle ajan vasta kesäkuun puoleen väliin ja sinne on pitkä aika.
Ei mulla sitten oikeastaan mitään. Ei kriisejä, ei takapakkeja, ei suurempi ajatuksia. Liikkumaan en oo vieläkään uskaltautunut. Tai itse asiassa piti kyllä lyhyt ja kevyt kävelylenkki käydä heittämässä (tyylillä kauppaan ja takaisin), mutta sitten iski flunssa, joten maataan sitten sisällä tunnollisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti