6. viikko täynnä

6. viikko tuli täyteen! Ja mulla kiristää aivan vimmatusti. En tiedä, oonko hillunut liikaa vai mistä moinen kiristys ja särkeminenkin. Vai kiristinkö liivit kuitenkin liian tiukalle ja nyt ne puristavat? En tiedä, mutta olo on hyvin epämukava. Ja vaihtoehtoja ei ole kuin odottaa. Pffft... 

Katson telkkarista sivusilmällä 5D: Elämäni lautana -ohjelmaa, jossa rinnattomat naiset tuskailevat suurempien rintojen perään. Yksi pohtii implanttien hankkimista ja on ilmoittautunut jonnekin sivustolle, jossa miehet voivat lahjoittaa rahaa rintaimplantteja varten. Toinen ei halua leikkausta, vaan hoitaa rintojaan imukupeilla ja yrteillä tavoitteenaan saada C-kuppi. Okei. Myönnän, että A-kuppia en haluaisi. Ja kukin tehköön rinnoilleen mitä haluaa. On vain hassua katsoa sitä toista ääripäätä sen jälkeen, kun on itse juuri hankkiutunut eroon siitä, mitä nämä haluavat.

Ehkä vähän ärsyttääkin ajatus siitä, että siihen perus kauneusihanteeseen ja vaatekaavaan mahtuu loppujen lopuksi vain osa naisista. Isolla osalla on joko todella pienet tai tai todella suuret, joka vaikeuttaa heti elämää ja vaatteiden löytämistä. Ainahan tietysti voidaan puhua siitä kuuluisasta itsetunnosta ja itseluottamuksesta. Jos olisi sinut itsensä kanssa, ei tarvitsisi rintaleikkausta. Mikä on sinänsä totta, itseluottamuksella pääsee aika pitkälle. Mutta jos joku löytää kadonneen itseluottamuksensa rintojen kautta, niin mitä se muille kuuluu. Kohtuus tietenkin kaikessa, jos normaaleilla rinnoilla ei onnistu keräämään itseluottamusta, niin ehkä syytä olisi lähteä etsimään sitä muualta kuin kirurgin pöydältä.

Seuraavaksi sitten reilun viikon päivitystauko. Paitsi jos tulee jotain mullistavaa kerrottavaa ja löydän jostain koneen. Muutoin adjöö!