Eilinen kauppareissu venähti paljon pidemmäksi kuin ajattelin. Klo 11 kävin hakemassa kaverin kyytiin, about 17.30 olin takaisin kotona. 6½ tuntia liikkeessä oli todellakin enemmän, kuin mihin kuvittelin pystyväni. Illalla ja tänään on kyllä sitten särkenytkin jo vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan järjettömästi. Vähän sama, kuin venähtäneellä nilkalla lähtee uudelleen liikkeelle, niin onhan se aina turvonneempi ja jomottavampi seuraavana päivänä. Tänään ei tarvitsekaan sitten tehdä mitään eikä mennä minnekään, joten käytän ajan hyödyksi ja lepään. Noh, gradun tekemistä ei lasketa, sillä se ei erityisen fyysistä ole. Mistä tulikin mieleeni, että pöydällä istuminen ja töiden tekeminen ei ole tuntunut hyvältä. Sen sijaan sohvalla tietokone sylissä istumienn tuntuu paremmalta. Niskalle se ei tee hyvää, mutta kädet saavat vapaasti levätä eivätkä nojaa mihinkään, työpöydän edessä istuessa taas tulee liian helposti nojattua käsillä pöytään ja rinnat kipeytyy.
Itse asiassa oon verrannut paljon tätä paranemisprosessia venähtäneeseen nilkkaan. Se voi kuulostaa hassulta, mutta omalla kohdallani oon todennut, että se menee vähän samalla tavalla, hitaammin vain. Ja tietenkin sillä erotuksella, että venähtäneen nilkan kanssa ei tarvitse varoa leikkaushaavoja ja muutakaan. Mutta samalla tavalla kudosparanemista siinäkin on. Jomottaa ja turvottaa kun tekee liikaa, mustelma vaihtaa väriä ja paikkaa, ja hyvin pikkuhiljaa silläkin lähdetään liikkeelle. Mulla on pariinkin kertaan siis mennyt nilkka niin, että keppien kanssa on menty, joten siksi vertaan siihen. Johonkin tuttuun vertaaminen muutenkin helpottaa oloani. Jotain tuttua kaiken tämän uuden ja pelottavan keskellä.
Kauppareissulta löysin kahdet kengät, mutta en niitä, joita kaikkein kipeiten tarvitsisin. Joten täytyy tehdä toinen reissu ja käydä läpi vielä pari jäljelle jäänyttä urheiluliikettä. Yritin etsiä bleiseriä, mutta todettava oli, että ei kannata tehdä sitä ennen kuin saa normaalit liivit päälle. Kaikki näyttivät siltä, että ne kaipaavat täytettä! Ei mikään ihme, sill yllä oli Shock Absorberit ja ne kyllä litistävät isommatkin rinnat pienemmiksi. Mutta yllätys oli aikamoinen, kun jokainen ylleni kokeilema yläosa oli kokoa 34/36... Aiemmin yläosa saattoi olla kokoa 40 sen vuoksi, että rintavarustus mahtuu mukaan. Ei enää! Kokeilin myös Gina Tricot:ssa perus kaarituellisia liivejä kokoa 70D, joka oli juuri sopiva! Okei, kupeissa on vielä turvotusta, joten tuo on varmaan vielä iso, mutta ehkä se johonkin 70C::n nurkille tasaantuu. Oikein hyvältä kokoluokalta kuulostaa. Ostin aivan ihanan vihreän maksimekon, jollaista en olisi voinut kuvitellakaan pistäväni aiemmin päälle. Ensinnäkin rintavarustus ei olisi mahtunut siihen, toiseksi en olisi löytänyt siihen liivejä koska ilman liivejä isoilla rinnoilla ei juuri liikuskella, kolmanneksi se olisi näyttänyt ylläni siltä, että olen raskaana.
Tulee varmasti kuvia myöhemmin, mutta nyt en jaksa vaivautua x). Pohdiskelin tänään sitä, että onkohan liian pienien liivien pitämisestä haittaa tässä vaiheessa? En nyt sanoisi, että nämä ostamani Shock Absorberit olis liian pienet, mutta onhan ne todella jämäkät ja mietin taas, että teinkö virhepäätöksen koon suhteen. Olisiko yhtä kokoa suurempi kuppi sopinut paremmin? Mutta toisaalta pelkään, että tuki lähtee, jos lähden hakemaan kuppia suurempaa kokoa... Vinkkinä muille, kun menette ostamaan liivejä, niin ottakaa mukaan hyllystä iso valikoima kokoja. Ei käy kuten mulle, että kopissa joku koko tuntuu ihan hyvältä ja vaikka käy mielessä, että toista kokoa voisi kokeilla, niin ei jaksa sitä tehdä, koska leikattujen tissien kanssa ylimääräinen vaatteiden pois ottaminen, kaupassa edestakaisin ravaaminen ja sovittaminen ei ole erityisen mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti