perjantai 9. toukokuuta 2014

Mä voin maata kyljelläni!

Ohjeiden mukaan ensimmäinen kuukausi pitäisi maata selällään, toisissa ohjeissa lukee että enimmäkseen selällään. Selällään makaaminen on tähän saakka ollut kuitenkin se ainut vaihtoehto, sillä kylkiasento on kyllä sattunut. Tänään ensimmäistä kertaa pystyin makaamaan kyljelläni ilman pienintäkään jomotusta tai kipua missään, wohoo! En tosin pitkään uskaltanut siinä makoilla, koska eilen tuntui toisen rinnan leikkauskohdat ottaneen osumaa jostain, mutta vähän kuitenkin.

Pienet haavateipitkin uskalsin vaihtaa itse, eli ne nännien ympärillä olevat, joita tarvitsee pitää vain kuukausi. Viikon päästä niistä saisi siis jo luopua. Vähän punoittivat ja olivat arat, mutta en usko sen olevan mitään kummallista. Toisaalta olivat kyllä punaisemmat kuin ennen ompeleiden poistamista... Noh. En tiedä. Katsotaan. Otin teipit irti, desinfioin ja pistin uudet teipit tilalle. Jos alkaa kipuilla enemmän, niin täytyy soittaa haavapolille. Mietin kyllä jotain buranakuurinkin vetämistä, sehän on kuitenkin tulehduskipulääke. Mutta kun tässä on nyt jo kolme viikkoa vedetty kipulääkkeitä, niin en haluaisi niitä syödä vain varmuuden vuoksi.

Erikokoisuus pisti taas tänään enemmän silmään. Kävikö tässä nyt sitten niin, että koska toinen repesi, niin sitä parsiessa sieltä lähti enemmän rasvakudosta? Rintarauhaskudosta pitäisi kait olla sen suunnilleen saman verran, joten rasva kai tasaantuu? Ja turvotus. Joo. Aina aloitan tämän saman pohdinnan, ja aina tulen siinä samaan lopputulokseen, mutta joka kerta se pitää silti sanoa ääneen. Stressaahan se. Tuo uudelleen parsttu kyllä tuntuu ja näyttääkin tällä hetkellä siltä, että siellä ei muuta olekaan kuin rauhaskudosta.

8 vrk kuluttua on täynnä kuukausi leikkauksesta ja urheilla kuulemma saisi omien tuntemusten mukaan ilman rajoitteita. Saas nähdä. Käveleminen tällä hetkellä kyllä ehkä jopa onnistuisikin. Jos en olisi flunssassa, niin varmaan lähtisin kokeilemaan. Ehkä ihan hyvä, että flunssa hidastaa vauhtia, voisin olla menossa vaikka missä. Tai siis anteeksi, YRITTÄÄ olla menossa vaikka missä.

Iltapäivitys: ei kipulääkkeitä! Yöksi varmaan Panadolin otan varuilta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti