Mummo vai barbie?

En ole ikinä viihtynyt rintaliivikaupoissa. Teininä se nolotti, sittemmin se ärsytti, koska sopivia liivejä ei tuntunut löytyvän. Kolmannen vuosikymmenen alkupuolella se vielä onnistui ja saatoin löytää liivit kyllä normaalista liivikaupastakin, joskin kovan työn ja tuskan ansiosta. Sittemmin rinnat vain kasvoivat ja niiden kantaja kutistui, ja tuli mahdottomaksi löytää edes erikoisliikkeestä liivejä. Olin epätoivoinen. Tilasin netistä ulkomailta liivejä ja yleensä palautin niistä vähintään 80 %, joka tarkoitti välillä isojenkin postikulujen maksamista. En siis toisaalta voinut ottaa kunnolla rinnakkaiskokoja, sillä niiden palauttaminen olisi maksanut vain enemmän, enkä toisaalta voinut tilata uusia kokoja, koska todennäköisesti nekin lähtisivät takaisin ja maksaisin taas lisää postikuluja. Hyvät liivit sijoittuivat lähes poikkeuksetta hintahaarukalle 60-100 €, joten niitä ei ollut mahdollista tilata erityisen suurta satsia. Ei opiskelijana eikä perusduunarina.

Mietin monesti sitä, olisiko minun helpompaa löytää liivejä, jos en olisi niin kapea? Suurimmaksi ongelmakseni nimittäin koitui se, että ympärykseni oli 65. Vaikka kupeissa oikean kokoisia liivejä löytyikin, niin oli lähes mahdotonta löytää isoa kuppia yhdistettynä pieneen ympärykseen. Ne harvat, jotka löytyivät, olivat aivan väärän mallisia. Surkeana saatoin käydä vaeltelemassa Anttilan ja Seppälän liiviosastoilla vain todetakseni, että ei ole minulle liivejä tehty. Erikoisliikkeistä löytyi joitain. Yleensä ne olivat tylsiä ja saivat rintani näyttämään joko muodottomilta hiekkapusseilta tai aerodynaamisilta tötteröiltä. Korsettia etsiessäni minulle sanottiin suoraan, että olen liian kapea.

Nyt tilanne on erilainen. 65H on vaihtunut kokoon 70C. Eilen sitten, riittävästi rintojen pienennysleikkauksesta toivottuani, päätin lähteä hakemaan siistimpiä rintaliivejä, jotta voisin taas käyttää muitakin paitoja kuin suht pienikauluksisia t-paitoja. Kävin Lindexissä, H&M:llä, Anttilassa, Sokos Emotionissa ja Seppälässä, ja viimeiseen kauppaan päästyäni olin jo epätoivoinen. Miksi?

Olin käynyt läpi kaupungin kaikki potentiaaliset liivikaupat. Lähdin hakemaan, ja päädyin etsimään. Kaikki liivit tehdään alkaen koosta 75, oli todella vaikeaa löytää liivejä koolla 70. Kaiken lisäksi vaikuttaisi siltä, että olisin niistä harvoista kokeilemistani liiveistä edelleen kaivannut koon 65 ja kauhistelin jo valmiiksi sitä, millaista tulee olemaan rintaliivien etsiminen näin kapealla ympäryksellä. En tiennyt, että ympäryksiä 65 ja 70 tehdään vain kuppikoolle A ja B, kuten useissa malleissa näytti olevan. Olenko siis yhä edelleen rintaliiviteollisuuden ulkopuolella?

Okei. Olen siis vaikean kokoinen edelleen. Mutta pitäisikö minun tuntea oloni vielä surkeaksikin siitä, että olen pienikokoinen? Vähintään puolet pienemmän kokoluokan liiveistä oli topattu. Jotkut siedettävästi vain hieman, mutta useissa, ellei jopa useimmissa, oli pistetty puolet lisää täytettä. Kokeilin niitä ja totesin, että kaikki se liiveihin sullottu ylimääräinen toki suurentaa rintoja - alaspäin. Eihän rintoja voi nostaa määräänsä enempää, joten ainut vaihtoehto on saada rinnat näyttämään siltä, että ne ovat lähempänä napaa. Lisäksi ne tuntuvat juuri siltä, kuin niiden voisi kuvitellakin tuntuvan, eli turvatyynyiltä.

Siellä minä seison. Kaikkien niiden topattujen, suurentavien rintaliivien joukossa. Siellä olin minä, pienennysleikkauksessa käynyt nainen, joka sillä hetkellä kaikkein vähiten halusi minkään enää ikinä suurentavan rintojaan. Mutta vaihtoehtoni olivat vähissä. Rintaliiviteollisuus on päättänyt, että pienirintaisena ei ole kukaan itseensä tyytyväinen. Sen lisäksi, että kaikki pienirintaisten liivit oli topattu, ne olivat myös huonolaatuisia. Kokeillessani kaikkia niitä 10-20 € maksavia liivejä ihmettelin, että kuka tunnoton luukasa niissä oikein viihtyy? Rintaliivit eivät olleet millään tavalla tukevat selästä ja sivuilta, ja ainoa efekti minkä ne saivat aikaiseksi oli sen pienenkin ylimääräisen pursuaminen senttikaupalla ulos. Ilmastointiteippikin tuntuisi mukavammalta ihoa vasten kuin se ohut, ihoon kaivautuva rimpula.

Naisten pitäisi olla ylpeitä itsestään ja rinnoistaan koosta riippumatta? Käsi pystyyn, kuka tuntee olonsa oman elämänsä huippumalliksi, kun isorintaiset halutaan pukea muotoileviin mummoliiveihin ja pienirintaiset supersuurentaviin naruihin? Ehkä juuri sen vuoksi suurin osa naisista käyttääkin väärän kokoisia ja mallisia liivejä. Isorintaiset eivät ole vain siveyden sipuleita, jotka istuvat kotona poolopaidassaan ompelemassa sukkia. Nätimmät liivit löytyy ihan perusliikkeistä, kun ottaa suuremmalla ympäryksellä, jolloin myös kuppikoko kasvaa. Ja pienirintaiset vaihtavat suurempaan ympärysmittaan, sillä oikealla ympäryksellä varustetut liivit on niin huonosti tehty, että ne ovat suorastaan järkyttävää katsottavaa. Lopputuloksena selkää ylöspäin kipuava ympärys, joka tukee rintaa mahdollisimman vähän ja saa ryhdin painumaan alaspäin. I love your style!

Löysin yhdet ainoat hyvät liivit, jotka nekin oli lievästi topattu. Ne olivat Calvin Kleinin liivit Sokos Emotionista, hinnaltaan 49 €. Liiviseikkailuni jälkeen totesin, että kun olen vuosikaudet tottunut maksamaan liiveistä maltaita, taidan jatkaa sillä linjalla. Sillä hinta on pienin ongelma sen juurella, miten surkeaksi huonot, barbieideologiaa tuputtavat liivit saivat oloni tuntemaan.