Oon tuon juokemisen kanssa vähän epäillyt, että vaikka se kyllä onnistuu, niin onko se kuitenkaan niin fiksua vielä. No joo, fysioterapeutin mukaan raskaammat lajit on hyvä jättää ainakin 6 viikon päähän leikkauksesta, ja nyt on kulunut jo toinen mokoma, eli sinänsä kai se olisi ok. Mutta en silti tahdo uskaltaa. Myöskään kuntosalille en ole uskaltautunut menemään. Kiipeilemäänkin haluaisin, mutta sitäkään en ole uskaltautunut vielä kokeilemaan. Varon siis tällä hetkellä varmaan aivan liikaa, mutta en vain uskalla, koska kiristelee kuitenkin sen verran. Repeäminen sai mut suorastaan neuroottiseksi en suhteen, ettei vain mistään repsahda tai repeä.
En usko, että näin kuitenkaan kävisi, mutta löysin kuitenkin yhden lajin, jota uskallan surutta harrastaa eikä tunnu pahalta. Pyöräily! Kyllä, pyörän selkään vain. Kävellessäkin pystyn vetämään vain sen 40 minuutin lenkin, kun alkaa tuntua vähän hiertämistä (toki ei erityisen kipeää, mutta tuntuu juuri siltä, että yläkropan liike pistää liivien alaympäryksen hankaamaan sisäiseen leikkaushaavaan. Pyöräilyssä tältä välttyy. Sitä paitsi siinä on loistava kunnon kohottaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti