Puoli vuotta täynnä!!

No okei, 14 tunnin kuluttua olis puoli vuotta täynnä, mutta koska viikonloppu on kiireinen ja nyt on aikaa, niin otan varaslähdön.

Puoli vuotta. Ensimmäisenä siitä tulee mieleen, kun toipumisajasta puhuttaessa törmää aina mainintaan, että rinnat muotoutuvat 6-12 kk leikkauksesta. Lisäksi olen kuullut, että leikkauksesta toipumiseen menee ainakin sen puoli vuotta. No, nyt on puoli vuotta takana ja voin sanoa, että ehei ole vielä lähelläkään täysi toipuminen!

Ensinnäkin Mun tissit mahtuu taas Changesta ostettuihin 65DD-liiveihin. Miksi, en tiedä, mutta näin ne nyt tekevät. Eli jos rintaparisi muuttaa kokoaan ja muotoaan ja näyttää välillä ties miltä, niin kärsivällisyyttä, hetken päästä ne on taas aivan toisenlaiset.

Toisekseen kävin eilen ratsastamassa! Olin niin iloinen siellä hepan selässä köpötellessä ja siinä kevyesti yritin vähän ravaillakin, enkä tuntenut mitään särkyä missään. Jee, ajattelin, vihdoinkin pääsen tekemään rajoituksetta kaikenlaista! Kunnes sitten illalla alkoi vasen rinta kipeytyä ja tänään on ollut taas vähän kipeämpi. Eli meno taisi sitten kuitenkin olla liian täryyttävää, ja valitettavasti taidan joutua sanomaan heippa ratsastukselle ainakin nyt taas seuraavaksi kuukaudeksi. Huokaus. Noh, kiipeilemässä ja salilla pystyn käymään aika lailla jo normaalisti, joten on jotain tekemistä!

Kinesioteippausta oon nyt hyödyntänyt tuon vasemman rinnan kohdalla, sekä ulko- että sisäsyrjään. Ja se tuntuu ihan tykkäävän siitä lisätuesta, jonka teippi tuo. Ainut ongelma on vain se, että mulla on herkkä iho ja se ei tykkää kinesioteipin liimapinnasta. Eli mun pitäis löytää herkälle iholle soveltuvaa teippiä, joka ei ärsytä ihoa. Ja tarvitsisin nimenomaan tuollaista kinesioteipin kaltaista, joka joustaa ja on tukevaa.

Arvet on vaalentuneet taas paljon lisää. Oikeastaan ainut kunnolla näkyvä jälki leikkauksesta on tuo oikean rinnan alla oleva ihopussukka, jonka pitäisi kuulemma ajan mittaan siitä kadota. On se pienentynyt, mutta en tajua mihin tuo tuosta katoaisi. Toisaalta se ei myöskään häiritse siinä, uimaan mennessä siihen nyt tulee pistettyä teippi päälle, on se kuitenkin sen verran härön näköinen.

Joo. Ei siinä. Palataan taas astialle :).

Operaatio kirurgin metsästys

Mitä on tapahtunut? Ei oikeastaan mitään. Kuukautiset lähestyy ja tässä vaiheessa viimeistään mulla alkaa yleensä vatsaa särkeä ja rinnat turvota. Kuten tälläkin kertaa. Mutta tällä kertaa tuo vasemmassa oleva särky oli jo pahempaa ja aloin kunnolla epäillä sitä, että onkohan sillä nyt oikeasti kaikki hyvin. Kipua oli normaalia enemmän ja olin eilen jo stressissäni hätää kärsimässä, että en kestänyt enää. Päätin, että aamulla soitan sairaalalle.

Ja niin toisinkin sairaalalle, plastiikka- ja yleiskirurgian osastolle. Soitin numeroon, johon olen soittanut aiemminkin ja sieltä tavoittanut asiaankuuluvat henkilöt, mutta tällä kertaa sieltä vastasi joku ruotsinkielinen gynehoitaja. Hän ohjasi minut eteenpäin henkilölle, joka saattaisi tietää. Tämä oli joku naistenklinikan hoitaja. Hänen kanssaan hetken juttelin, ja sitten hän ohjasi minut T2-osaston kansliaan. En edelleenkään tiedä, mikä on T2-osasto, mutta soitin sinne. Sieltä vastasi sihteeri, joka tokaisi, että hänellä ei ole hajuakaan. Sitten hän haki hoitajan, jonka kanssa taas puhuin.

Okei. Lopputulema on se, että mut leikannut plastiikkakirurgi on juuri jäänyt virkavapaalle eikä korvaavasta henkilöstä oikein kellään ollut tietoa. Kahden hoitajan mukaan mun tilanne kuulostaa aika normaalilta, mutta jos se kovin huolettaa, niin sitten lähteä näyttämään. Keskusteluissa ilmenneet pääpointit lyhyesti ja tiivistetysti:
- Mä olen 28-vuotias. Mun ikäisellä hormonitoiminta on niin aktiivista, että kipuilu ja särkeminen johtuu todennäköisesti siitä. Tätä puoltaa se, että kipuilu ja särkeminen sekä rinnan turvotus on pääasiassa ennen kuukautisia, kipuilua on vain vähän kuukautisten jälkeen.
- Leikkauksesta on aikaa 5 kk. Edellinen kontrolli on ollut 3 kk sitten 2 kk kontrollissa, jossa lääkäri (plastiikkakirurgi) totesi, että näyttää niin hyvältä, ettei tarvitse lähteä varaamaan uutta kontrolliaikaa. Eivät usko, että mikään on pielessä, koska yleensä nämä huomataan tuolloin.
- Verenkiertohäiriöitä ei ole, haavat ja arvet näyttää hyvältä, ihossa ei värimuutoksia, ei punoita mikään. Jos jotain olisi pielessä, se näkyisi ulospäinkin. Näin pääpiirteittäin, mutta ei tietenkään varmuudella.
- Kudosparaneminen on hidasta puuhaa ja vie vähintään puoli vuotta, etenkin rinnoilla, jotka on muutenkin arka alue. 5 kk kohdalla kipuileminen johtuu siis todennäköisesti siitä paranevasta arpikudoksesta.

Sellaista. Kahden minunkaltaisiani potilaita hoitaneen hoitajan suusta. Ehkä uskon heitä. Ja sitten sain neuvon, että jos jatkuu ja tuntuu, että haluaa käydä tarkistamassa, niin seuraavaksi oman terveysaseman kautta.

Mietin silti, jos koittaisin vielä soittaa miehen yksityisklinikalle.

Ja tekis mieli koittaa tuohon kylkeen pistää kinesioteippiä tuomaan lisätukea.

Mutta ne on kasvaneet! Ne pirulaiset on kasvaneet! 65E!  Riippuu tietenkin taas vähän kaikesta kuun asentoihin liittyvästä, mutta kyllä. Vielä kuukausi sitten luulin olevani vähän selvemmillä vesillä ja kävin ostamassa uusia liivejä, ja nyt ne kaikki on pieniä! Tässä välissä on tosin sanottava, että nämä liivit on Changen kokoa 65DD, ja Changen koot on pientä. Monet sanoo, että heillä on rinnat vain pienentyneet lisää siitä kun ne on leikattu, mutta ei, ei mulla. Mulla ne on vain kasvaneet. Ne on aivan erinäköiset kuin leikkauksen jälkeen. Sitten kun muistellaan, että lähtökoko oli 65H. Tuo on VAIN 3 kuppia pienempi. Ette jumalauta nyt ala kasvamaan heti takaisin *heristelee nyrkkiä*...

Hauskintahan tässä on muistella sitä järkytyksen määrää, joka oli kun kirurgi paljasti leikkaavansa B-kuppiin. Tässä sen näkee, miten suhteellinen käsitys kupit on.

5 kuukautta täynnä!

Ja päivän päälle. Soooriii. Mulla on kaks koulua ja työpaikka, joten kiirettä pistää pitämään... Mutta onneksi tissit ovat edustuskunnossa! Juuri tänään viimeksi pohdiskelin, että tällaiset niiden olisi pitänyt aina olla.

Henkisesti, ne on hyvät. Ne on niiiiin hyvät. Ukollekin pitää aina välillä kehaista, että kato nyt kun on hyvät tissit! Ja välillä ne taas saa mut hermoraunion partaalle, sillä eihän tuon sortin leikkauksesta ihan viidessä kuukaudessa parannuta vaikka kuinka haluaisi. Välillä ei särje minnekään, välillä taas särkee, mutta yleensä mä löydän sille aina syyn. Yleensä johtuu liiveistä.

Fyysisesti tosiaan särkyä on edelleen enemmän tuossa vasemmassa. Katsoin, että ovat aika lailla saman kokoiset, mutta eri muotoiset. Oikeahan on kursittu kahdesti ja se on vähän kapeampi, vasen on sitten taas pyöreämmän mallinen. Mutta tämäkin on taas sarjassamme asioita, joita varmaan vain oma silmä huomaa. Arvet on hyvin parantuneet ja tunto alkaa palailla nyt joka paikkaan, joten herkkyyttä on siellä sun täällä.

Kuntosalilla oon pystynyt pistämään painoja jo saman verran kuin mihin jäin, joskin vielä otan toki varovasti ja seurailen tuntemuksia. Jos yhtään mikään liike tuntuu vähänkään pahalta, se jää. Tähän mennessä ei ole kyllä tullut sellaista vastaan, mutta olen kyllä sen huomannut, että vaikka tekisi mieli pistää painoa lisää, niin sen verran kuitenkin tuntuu, että ei kannata. Ei siis ota kipeää, mutta ehkä arpikudos tyyliin hankaa rintaliivin saumaa vasten? En tiedä.

Tässä vaiheessa oon huomannut, että pahin mitä voin tehdä on jumahtaa. Ihan minkä suhteen tahansa: tekemään samoja liikeratoja tai rajoittamaan niitä, käyttää yksiä samoja rintaliivejä jatkuvasti... Etenkin liivien suhteen oon huomannut, että en voi olla vain sporttiliiveillä enkä toisaalta vain kaarituellisillakaan, vaan olo on paras kun nukun sporttiliiveissä ja pidän kaaritukia aamusta iltaan. Se antaa tukea vasemman rinnan reunoille.

Odotan innolla sitä hetkeä, kun voin vihdoin ja viimein hengailla ILMAN LIIVEJÄ! Suorastaan uskomaton ajatus!

Kuntosalia ja jumppaa

Tällä viikolla uskaltauduin vihdoin ja viimein kuntosalilleki. Vatsanympärys on löystyny muutaman sentin, mutta kyllä se takasi ruotuun saadaan ;). Suhteellisen epätoivoisen oloista oli meininki, eikä mikään ihme. Katsoin tiedoista, että mä oon käynyt salilla viimeksi 1.3. Puoli vuotta sitte. Kävin mä spinningiä kokeilemas, mutta sitä ei lasketa nyt tähän.

Alataljaa, ylätaljaa, lankkuja. Siinä oikeastaan ne, jotka rintoja rasitti. En uskaltanut, eikä varmasti olisi ollut fiksuakaan, kokeilla niillä painoilla joihin jäin ennen taukoa, vaan sitkutin suht pienillä painoilla pidempää sarjaa. Voima ei sinänsä oo minnekään hävinnyt, mikä oli ilahduttavaa huomata, mutta kestävyys on kyllä kärsinyt. Jospa tästä nyt saisin taas tsempin käyntiin :)

Ei siinä. Mitään ei tapahtunut. Vähän ylätaljassa ja lankussa alkoi tuntua ikävämmältä loppumetreillä, mutta mitään kipuja tai särkyjä ei rinnoissa ollut eikä ole sen jälkeen ilmennyt. Success!

Tuntikausia paljussa...

Nyt on jääneet kyllä todellakin pahan kerran päivitykset. Syypäät on selkeät. Ensinnäkin päivitettävää ei tosiaan juuri enää ole. Toisekseen allekirjoittaneella on alkanut sekä yliopisto että uusi työ, joten aikaa ja energiaa päivityksille ei ole enää samalla tavalla. Ekskusemua :).

Voihan rähmä. Multa yks kaveri kyseli jotain, joka on kuulemma jäänyt blogissa käsittelemättä, mutta en kuollaksenikaan muista mitä se oli. Ehkä se vielä joku kaunis päivä tulee mieleen.

Mutta mun tissit on kasvaneet! Syypääksi veikkaan kuukautisia, koska aiemminkin mulla tissit kasvoi sen kuppikoon verran, kun se aika kuukaudesta alkoi olla käsillä. Ja jälleen on rintojen kasvu alkanut juuri silloin. Ovat taas sen about kuppikoon isommat kuin mihin ovat tähän mennessä tasoittuneet, joten joutunen hankkimaan taas kahta rintaliivikokoa. Toisia käytän puolet kuukaudesta, toisia sen toisen puolen ;). Homma on kuitenkin, tietenkin, huomattavasti mukavampaa nyt pienikokoisempana. Vaikka oikeasti, välillä katson peiliin ja kummastelen, että miksi ne on noin isot. Vaikka eivät todellakaan ole. Joskus vain tuntuu ja näyttää siltä, että ne muka olisivat. En aina jostain syystä näe mitään eroa vanhaan, mutta se voi johtua ihan vain siitä, että en enää muista elämää vanhojen kanssa.

Arvet paranee pikkuhiljaa, mutta oon huomannut, että vasempaan on ilmestynyt uusia raskausarpia. Olisko iho kiristetty niin tiukalle, että näin tähän aikaan kuukaudesta se on sitten aina piukea ja ihoa alkaa kiristellä. Ympyräarpeen etenkin on ilmestynyt raskausarpia, jota pidän vähän omituisena, mutta toisaalta onko sillä mitään väliä. Ne on muutenkin täynnä raskausarpia, mun rinnat siis, joten ei muutama lisää missään näy.

Päivä päivältä on helpompi olla. Oon pystynyt jo jumppaamaan ja lankuttamaan, tekemään selkää ja hartioita tukevia jumppaliikkeitä rajoituksetta ja muuta. Kiipeilykin sujuu ongelmitta, ei tunnu missään enää. Ratsastamaan en oo uskaltautunut, koska se on sen verran pomppuisaa touhua. Ehkä sinnekin uskallan, jos vain - tadaa - löydän mukavammat, tukevat sporttiliivit x). Uskomatonta, että edes sanon tän ääneen. Ja tosiaan, uskaltauduin lillumaan 3 hurjaa tuntia lämpimässä paljussa ja tuntuu, että tissit itse asiassa vain tykkäsivät tästä lillumisesta. Toisaalta välillä nukun kylmäpussin kanssa, koska se tuntuu myös helpottavan toisinaan ilmaantuvaa turvotusta ja kipuilua. Lämpö- ja kylmähoitoa siis, omien tuntemusten ja järjen mukaan. Kylmä hillitsee tulehdusta, lämpö rentouttaa jumeja!

Mä oon tähän saakka pistänyt aina toipumisviikon tunnisteisiin, mutta nyt saa se riittää. Nyt mennään jo niin pitkällä, että viikkotasolla on vaikea toipumista enää seurata. Nähdään seuraavan kerran 5 kk rajapyykin kohdalla?

4 kuukautta täynnä! Missä mennään?

Päivälleen neljä kuukautta on kulunut siitä hetkestä, kun olin leikkauksessa. Neljä kuukautta sitten tähän aikaan makasin leikkaussalissa taju kankaalla.

Aloitetaan siitä, mitä eniten pelkäsin, kun leikkaukseen lähdin. Muiden sanoja ja mielipiteitä. Leikkauksen jälkeen pelotti astua ihmisten eteen, koska jännitin sitä, huomaavatko he ja jos huomaavat, mitä he sanovat? Ja mitä ihmiset ovat mieltä siitä, että menin pienennyttämään rintani? Lopputulos on ollut se, että tähän mennessä he, joille oon kertonut, ovat vain olleet positiivisen uteliaita ja myönteisiä asiaa kohtaan. Jonkun tutulle on tehty sama, joku taas haluaisi tehdä saman. Vain omassa perheessäni on ollut negatiivissävytteistä palautetta, mutta lopulta esimerkiksi äidinkin oli todettava, että kyllä nämä nykyiset sopivat paremmin. Lisäksi kukaan ei ole edes huomannut, tai ainakaan ääneen sanonut. Kaikkein läheisimmät varmasti olisivat huomanneet, mutta kerroin heille etukäteen, joten he tiesivät jo.

Mä itse olen erittäin tyytyväinen siihen, minkä kokoiset rinnat mulla nykyään on. Katson peiliin ja totean joka kerta, että tämän kokoiset niiden olisi aina pitänyt ollakin. Vaatteet istuvat paremmin päälle, niiden kanssa on helpompi olla eikä liikkuessa tarvitse enää pitää kiinni. Tai okei, esimerkiksi autossa istuessa joudun kunnon töyssyissä pitämään niistä välillä kiinni, mutta se ei johdu koosta ;).

Toipuminen etenee hitaaaaaasti eikä yksikään päivä ole samanlainen. Turvotus ja mustelmat laskivat pitkälti ensimmäisen kahden kuukauden aikana, mutta kivut ovat aina siirtyneet paikasta toiseen. Kudosparaneminen on hidasta ja vaivalloista, enkä ollut osannut varautua siihen, miten pitkään se oikeastaan kestääkään. Ehkä tämäkin asia on kuitenkin sellainen, että siitä voi kuulla vaikka mitä, eikä siihen silti osaa varautua. En siis suoraan lähtisi tällaista leikkausta suosittelemaan ihan kenelle tahansa, joka asiaa kohtaan on kiinnostunut. Täytyy olla jo todella tuskastunut rintavarustukseensa, koska tämä polku ei ole erityisen tasainen.

Mulla suurin ongelma matkan varrella on ollut sopivien liivien löytäminen. Tukevia liivejä on vaikea löytää, kun on niin kapea. Kaarituellisia liivejä en ehkä saisi pitää vieläkään päivittäin, mutta mä käytän sporttiliivejä nykyään öisin ja urheillessa, mulloin mulla on lähestulkoon aina kaarituelliset liivit. Johtuen siitä, että en oo onnistunut löytämään yksiäkään oikean kokoisia ja mallisia liivejä, jotka tukis rintoja myös sivuista.

Semmoista. Ei tässä kuitenkaan erityisemmin mitään mullistavaa tapahdu, joten veikkaan, että päivitysväli alkaa nyt harventua. Mutta varmasti vielä välillä jotain päivitän :).

Joku päivä istuu, joku päivä ei

Ihan hyvä, että keräsin varaston erimallisia ja erikokoisia sporttiliivejä. Koska nyt oon saanut todeta, että ne kaikki on kyllä tulleet hyvin käyttöön, sillä toiset sopii jonku aikaa ja sit taa hetken päästä toiset sopii paremmin. Esimerkiksi ShockAbsorberit tuntuu pahalta, koska ne tuntuu kiskovan rintoja erilleen ja lätistävän rintakehästä, jolloin tisseille ei jää tilaa. Nää on aiemmin tuntuneet hyviltä. Sitten taas nuo en-muista-mitkä 70 € rintaliivit eivät aluksi olleet ollenkaan hyvät, sitten en muita käyttänytkään kun olivat parhaat, ja nyt taas ei tunnu hyvältä. Ja ne ihan ensimmäiset Odlon 70B-liivit, jotka silloin olivat vielä liian pienet, ovatkin nyt soppelit. Ne ovat liian pientä kokoa, mutta niissä on kuppiosa juuri oikeassa kohdassa, joten ne tukevat mutta eivät purista. Sitten taas Swegmarkin liivit on jo aikapäiviä sitten jääneet isoiksi, jo kertaalleen kavennettuinakin.

Eli summasummarum, ei oo ilmeisesti kuitenkaan yksikään sporttiliiveihin pistämäni euro ollut turha x).

Ens viikolla tulee 4 kk täyteen leikkauksesta. Päivittelen sillon vähä enemmän tuntemuksia. Ei tässä nyt erityisemmin mitään uutta ole. Kylmäpussin kanssa olen ruvennut iltaisin leikkimään, ja oon kokenut sen hyväksi! 

Change kokoa 65DD

Vaikka mäkin olen useammassakin erikoisliiviliikkeessä käynyt, niin ikinä, ei ikinä ole ollut näin asiallista ja avuliasta myyjää. Multa ei esimerkiksi ole ikinä mittanauhan kanssa mitattu kokoa, eikä ole katsottu rintarauhasten paikkoja tai muutakaan. Aivan uutta mulle. Mutta Jumbon Changessa oli todella mukava ja asiansa osaava naismyyjä.

Ensimmäisenä otti tosiaan mittanauhan käteensä ja totesi, että heiltä koko 65DD on varmaankin koko. Ja sehän se. Changella on pientä kokoa, joten monissa liiveissä 65D on varmaankin se oikea koko. Mutta ympärys on edelleen se 65 ja kyllähän mä sen toisaalta jo olin itse ajatellutkin, koska nämä seiskakymppiset, joita nyt olen pitänyt, ovat venyneet heti suuriksi. Elättelin toiveita, että kuppikoko muuttuisi seiskakymppiseksi, mutta mihinkäs se siitä kuusvitosesta olisi muuttunut.

Yhdessä viestissä ihmettelin sitä, miksi ihmeessä kaikkiin liiveihin täytyy pistää jumalattomat toppaukset. Mutta tunnustan, ostin kolmet liivit, joista yhdet multiwayt olivat tuollaiset. Toppausta ei ollut niin paljon kuin henkkamaukkaversioissa, mutta kyllähän sitä kuppikoon tai kahden verran oli... Mutta olivat niin mukavat! Todella mukavat, ja kerrankin sain halterneckiksi liivit ilman mitään kikkakolmosia. Naureskelin kyllä itsekseni, että on se jumaliste kun kerrankin on eroon päässyt, niin sitten huijataan osa takaisin, mutta ei voi mitään. Mukavat mitkä mukavat. Ehkä toiset paidat muutenkin näyttää sitten paremmilta noiden kanssa... Ehkä.

Vähän ristiriitainen olo. Ne ovat todella mukavat. Mutta toisaalta mua vaivaa se, että ne ei ole enää mua. Mä viihdyn näissä pienissä rinnoissani niin hyvin, että tuollainen suurentava vaikutus saa olon toisaalta vaivaantuneeksi. Ehkä totun niihin vielä.

Ja edelleen, helle tuottaa haasteita. Olen siirtynyt öiksi astetta tukevampiin sporttiliiveihin ja päiviksi kaariliiveihin. Syystä, että sporttiliivit eivät tue rintojani sivuilta samalla tavalla kuin kaarituelliset, ja öisin taas nuo väljemmät liivit ovat alkaneet tuottaa kipuilua, ehkä lämmön ja kiemurtelemisen vuoksi. Tällä mennään jonkin aikaa, toivottavasti kohta helpottavat sekä helle että säryt...

Kannattiko vai ei - välikatsaus

Kuten jo aiemmin olen aivan blogin alussa todennut, useimmat rintojen pienennysleikkauksessa käyneet ovat vain ja ainoastaan hehkuttaneet leikkausta. Vain pari hassua kommenttia niiden ehkä satojen luettujen joukossa ovat ilmaisseet, että jotain meni pieleen eikä leikkaus ollut sen arvoinen. Epäonnistumisprosentti on siis melkoisen pieni, tai sitten on tehty korjausleikkaus myöhemmin. Alussa pohdin sitä, miten ihmeessä kaikki voivat olla niin valtavan tyytyväisiä.

Nyt on siis kulunut about 3,5 kk leikkauksesta, ja ajattelin jakaa tuntemuksia sen suhteen, miten kannattava leikkaus on ollut. Ensinnäkin toipumisaika on paljon pidempi, kuin mitä osasin odottaa. Omalla kohdallani ongelmallinen on nimenomaan vasen rinta, josta ilmeisesti reilu viikko leikkauksen jälkeen antoivat ongelmat vähän periksi. Se on koko ajan ollut turvonneempi. Lisäksi dreeni oli siinä rinnassa vain päivän, toisin kuin oikeassa, joka kursittiin kahteen kertaan, ja joka "tyhjennettiin" kunnolla verihyytymistä ja muista (ks. tunniste komplikaatiot). Kirurgi sanoi, että mitä vähemmän on ylimääräisiä nesteitä ja hyytymiä, sitä paremmin rinta kiinnittyy uudelleen ja paranee. Vasemman rinnan kohdalla siis veikkaan, että paraneminen on nyt pitkittynyt. Haavojen suhteen ei onneksi missään vaiheessa ole ollut ongelmaa.

Toipumisaika on ollut siis henkisestikin raskas ja stressaava. Kun toinen rinta kipuilee toista enemmän, on huoli jatkuvasti päällä. Kokoeroa on, mutta ei onneksi mitään entiseen verrattavaa, vaan menevät ihan samaan kuppikokoon. Vaikeahan se on tämän ajan jälkeen mitään oikeastaan edes sanoa, koska rinnat muotoutuvat tosiaan sen 6-12 kk leikkauksen jälkeen. On siis käytännössä aivan turha stressata, koska muotoutumista tapahtuu koko ajan. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että entä jos vasen repsahtaa lisää. Järki ja tunteet eivät tässä suhteessa mahdu samaan päähän, ja on vaikea muistutella itseään, että odottaa nyt sen puoli vuotta ja katsoo sitten, miltä näyttää.

Sitä olen pohtinut, että toipumisaika olisi voinut olla helpompaa, jos leikkaus olisi tehty syksyllä. Kesän helle on rasittanut paljon, ja kesävaatetusta/kuumia kelejä on vaikea yhdistää urheiluliiveihin. Lisäksi oli vaikeuksia löytää riittävän tukevia liivejä, koska olin liian pienikokoinen. Liivit eivät erityisemmin tue reunoista, mikä on ehdoton miinus. Jos vain mahdollisuus on, niin käykää jossain, jossa voidaan kunnolla auttaa tukiliivien sovituksessa ja ostamisessa. Maksavat varmasti paljon, mutta ovat varmasti rahansa arvoiset. Sporttiliivit eivät omalla kohdallani ole erityisemmin lämmittäneet mieltä, etenkin, koska sopivia on ollut todella vaikea löytää. Helteen vuoksi kylmäpussia olen saanut pitää parinakin päivänä rinnalla. Mutta se on auttanut turvotukseen, joten suosittelen lämpimästi käyttämään.

Kadunko? Kaikkineen en. Viihdyn niin paljon paremmin pienemmillä rinnoilla. Olen kaikin puolin vapautuneempi, ja liikunta on niin paljon mukavempaa, kun liivit eivät tuki hartiaseudun verenkiertoa. Vaateiden löytäminen on suorastaan vaivatonta entiseen verrattuna, ja pienemmät rinnat sopivat kropalleni paremmin. Olen kuitenkin joinain hetkinä miettinyt, että oliko leikkaus sen arvoinen. Sen ovat aiheuttaneet nämä säryt ja pitkittynyt paraneminen, sekä selkeä epäsuhtaisuus rintojen paranemisen edistymisessä.

Mitä halusin tässä viestissä sanoa? Kun leikkaukseen lähtemistä harkitsee, niin kannattaa punnita tarkkaan myös se, että toipuminen kestää kuukausia. Vaikka elämä normalisoituu suht pitkälle ensimmäisten kuukausien aikana, niin prosessi jatkuu jopa vuoden. Se on pitkä aika. Lisäksi paranemisen kanssa voi tulla vaikeuksia, komplikaatioita voi tulla, korjausleikkaus saatetaan joutua tekemään. Matkassa on monta mutkaa, jotka kannattaa ottaa huomioon, kun leikkaukseen lähtee. Prosessi on raskas sekä henkisesti, että fyysisesti, etenkin herkemmälle ja stressiin taipuvaiselle ihmiselle.

Haluaisin sanoa, että odotus ja kärsimys on kuitenkin sen arvoinen. Vielä en sitä kuitenkaan sano, ainakaan 100%:sti sihen uskoen, sillä säryt raastavat pääkopassa... Ehkä pystyn sanomaan sen sitten kuukauden, kahden, kolmen kuluttua. Nyt voin sanoa 70%:sti, että on sen arvoista.

Talviturkki heitetty!

Vihdoin ja viimein uskaltauduin uimaan, vielä meriveteen. Aikani siinä arkailin vesi navassa asti, mutta lopulta sain itselleni järkeiltyä, että ei tässä nyt enää pitäisi olla mitään kummallista. Tuo "ihoryppykin" on peitetty teipillä, joten ei sinnekään mitään hiekanmurusia tai muita pitäisi päästä hiertämään. Tyytyväisenä siinä sitten pulahtelin ja totesin, että mun bikinien yläosa oli virheostos. Joko aivan liian pienet tai aivan väärän malliset. Mutta ei taida enää tämän kesän asia olla uusia ostaa :).