1. Leikatut rinnat tarvitsevat TUKEA. Tämä ei ole uutinen, mutta tuon sen silti esille. Sairaalasta saat tukiliivit, mutta itse ainakin olin ympärysmitaltani niin pieni (65), että ne venyivät nopeasti liian suuriksi. Voin lämpimästi suositella Shock Absorberin edestä avattavia liivejä - ovat tukevat, eikä tarvitse kurottaa selkäpuolelle. Jos yhtään epäilet, että tukea on piirunkin liian vähän, tue lisää.
2. Kinesioteippi. Se toi minulle ainakin ekstratukea kipeisiin paikkoihin. Kun säryt vasemman rinnan sisä- ja ulkosyrjässä olivat pahimmillaan, se auttoi. Kinesioteipillä saa nopeasti lisätukea tarpeen vaatiessa.
3. Osta ummetuslääkettä jo valmiiksi kaappiin odottamaan hetkeä, kun kotiudut sairaalasta. Ne antibiootit ja lääkkeet, joita ne siellä sinuun tunkevat, aiheuttavat oikeasti ikävän tukavan olotilan. Ystäväni suositteli tätä minulle enkä kuunnellut. Olisi pitänyt kuunnella ;) .
4. Lähde liikkeelle mahdollisimman pian. Kävele korttelin ympäri, sitten toisen, sitten kolmannen. Tee myös liikkeitä sen ohjeen mukaan, jonka sairaalasta saat. Jämähtänyttä olkapäätä/hartiaa on paha aukoa jälkikäteen, mutta sen voi ehkäistä.
5. Kannattaa harkita leikkauksen jälkeen (kun ompeleet ovat poissa ja rinnat hyvässä kunnossa) lymfaterapiaa. Se pistää nesteet ja paakut liikkeelle ja pehmentää rintakudosta. Tuskin niskan hieromisestakaan haittaa on.
6. Varmista, että sinulla on hyvä läjä puhtaita, löysiä vaatteita kotona odottamassa. Ei nyt kaappia täyteen tarvitse ostaa, mutta jos kaapissa on tasan yksi löysä paita, niin voi olla syytä hankkia pari lisää. Mukavuus on pop.
7. Kannattaa tehdä kaikesta mahdollisimman helppoa ja ottaa huomioon, että kädet eivät nouse kauhean korkealle alkuun. Eikä niitä ole muutenkaan hyvä liikuttaa liikaa. Eli tavarat siihen mukavasti vatsan tasolle ja edestä avattavia paitoja kaappiin.
8. Maitohappobakteerikuuri kannattaa aloittaa jo ennen leikkaukseen menemistä. Antibiootit ja leikkaus vetävät kropan koville. Tee tämä etenkin jos on yhtään taipumusta hiivasieneen (kuten allekirjoittaneella) tai sairasteluun.
9. Vaikka kuinka olisi mainio olo ja tunnet olevasi kunnossa, niin et todennäköisesti ole. Se olo iskee jokaiselle. Sitä kuvittelee tuntevansa itsensä, mutta kun on muutaman kuukauden ollut rauhassa, niin mieli alkaa jo halutakin tervettä elämää. Älä anna sen huijata, vaan parantele itsesi loppun asti!
10. Jos jokin kirurgin tai hoitajan toimissa arvelluttaa, KYSEENALAISTA JA KYSY!! Ihmisiä nekin on, ja niiden rooli on auttaa sinua toipumaan. Joten vaikka tuntuisi vaikealta avata suunsa, tee se. Tutustu mielellään useampaan kirurgiin ennen leikkausta, ja tee päätös vasta sen jälkeen.
Tästä nyt irtosi kymmenen. Toivottavasti näistä on hyötyä jollekulle :) .
Moi! Tosi kiva blogi sinulla! Lueskelen mielenkiinnolla.
VastaaPoistaOlen nyt itse ollut leikkausjonossa 3 päivää :D Leikkausta olen harkinnut jo useita vuosia. Pääsen operaatioon kunnalliselle puolelle, kriteerit täyttyivät "hyppien keikkuen".
Nyt kun prosessi on polkaistu käyntiin, niin mieli on jännittynyt ja tunnelma pelonsekainen. Odottavan aika on niiiiin pitkä, ja hirvittää ajatella miten kipua ja särkyä on luvassa, ja miten paljon odottamiseen ja toipumiseen tulee menemään aikaa. Blogeja lueskeltuani on tullut vaikutelma, että tie tulee olemaan todella pitkä ja kivinen, ja komplikaatiot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Ollapa jo niin pitkällä tässä kuin sinä! :)
Kiitos :) kiva, että koet sen hyödylliseksi! Odottavan aika on pitkä, mutta menee lopulta onneksi todella nopeasti. Monestihan nuo komplikaatiot tuntuvat liittyvän enemmän haavoihin ja niiden umpeutumiseen - itselläni ei ollut siinä minkäänlaista ongelmaa, paranivat todella nopeasti ja arvetkin ovat todella huomaamattomat. Tässäkin ilmeisesti se leikkaustyyli vaikuttaa, ja leikkaustyyliin taas vaikuttaa koko ja ylimääräisen rasvan määrä. Minulla leikattiin tikkarimallisesti, eli oli vain pystyarpi ja nänniarpi, mutta ankkurimallisessa leikataan sitten rinnan alle poikkiarpikin, ja siinä ilmeisesti tulee usein noita haavakomplikaatioita, etenkin arpien risteyskohdissa. Näin olen ajatellut :) . Mutta tsemppiä sinulle, kyllä se kannattaa!
Poista