Oon viettänyt nyt näköjään melkein 3 kk hiljaiseloa, Ihan siinä uskossa, että asiat on menneet parempaan suuntaan. Ja onhan ne toki, kuten sanoin, niin lymfa on kyllä ollut pelastus.
Mutta ei tuo ole terve. Ei se oikeasti ole terve. Sain taas kantapään kautta huomata, että jos mulla ei ole päällä todella tukevia liivejä, se alkaa särkeä.
Nyt kävin katsomassa taas toista kirurgia, joka sanoi, että voidaan korjata, mutta julkisen puolelle sitä ei saada. Se taas kustantaisi 2500 €. Kirurgin ote ei kuitenkaan herättänyt kovin paljon luottamusta. Ensinnäkin musta tuntui, että hän keskittyi enemmän ulkonäköön ja kokoeroon kuin siihen, että siinä on särkyjä. Jos on pienikin mahdollisuus, että siellä on hermosärky, niin haluan, että kirurgi ottaa sen kunnolla huomioon. Nyt jäin empimään.
Mutta vielä parempi oli, kun se oletti mun oikean rinnan alapuolella olevan koirankorvan olevan ylimääräinen nänni??? Kyllä se sitten korjasi näkemyksensä, kun oikaisin, että ihan on vain ihoa. Mutta oli se vähän outoa.
Mistä ihmeestä mä löydän kirurgin, joka oikeasti herättäisi luottamusta ja tuntuisi kuuntelevan, mitä mä yritän sille sanoa? Ensimmäinen lyttäsi kaikki murheet ja lykkäsi kipulääkekuurin tutkimatta mitään - toinen vaikutti olevan samassa hyvä veli -kerhossa ensimmäisen kanssa - ja kolmas tuntui unohtavan säryt ja keskittyvän vain ulkonäköön.
Äh. On tää epätoivoista.
Moikka! Kirjoittelin sulle tänne joskus silloin, kun olit vasta käynyt leikkauksessa ja oon seuraillut blogia siitä asti. Oon tosi pahoillani, että sulla on ollut niin paljon ongelmia ja särkyjä, kun leikkauksen ois tarkotus parantaa elämänlaatua ja parhaimmillaan se sen tekeekin. Itse kävin leikkauksessa joulukuussa 2014 eli reilu vuosi sitten. Mut leikkasi julkisella puolella Siim Simmo, joka toimii myös yksityisellä puolella, mutta ilmeisesti Virossa. Olin ja oon edelleen tosi tyytyväinen lopputulokseen ja paranin nopeasti. Ehkä se on osittain tuuristakin kiinni, kuinka paraneminen sujuu, mutta ei hyvä kirurgi ainakaan haittaa. Mulle tuli paranemisvaiheessa pienen pieni lipare toisen rinnan alla olevaan haavaan, jonka Simmo lupasi korjata, jos se vielä vuoden päästä häiritsee. Eli vaikutti myös siltä, että kirurgilla oli ammattiylpeyttä ja otti vastuun työstään. Omasta puolestani voin siis suositella häntä, jos haluat vertailla eri kirurgeja. Aika ihmeellistä, ettei julkisella puolella asiaan tehdä mitään korjausta, koska kipujen kanssa eläminen ei todellakaan ole ok. Toivotan sulle kovasti tsemppiä, kuulostaa tosi ikävältä ja turhauttavalta tilanteelta!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja pahoittelen, että vastaan siihen vasta nyt. Kivut rinnan kanssa ovat helpottaneet sille tasolle, että voin elää normaalia elämää aivan mainiosti, mutta kyllähän siitä huomaa, että ei kaikki ole kunnossa. Kiitos suosituksestasi, yritän sen muistaa, jos joskus päädyn korjausleikkaukseen. Toistaiseksi en ole muista syistä sinne päässyt :)
PoistaSuurkiitos selkeästä, monipuolisesta, rehellisestä jne. blogista :). Olen lukenut useaan kertaan leikkausaikaa odotellessa ja nyt leikkauksesta toipuessa. Huomaan samankaltaisuutta toipumisessa, joka ei todellakaan ole helppoa kaikille. Toinen rinta on minullakin kova ja kipeä, joten tuo lymfaterapiavinkki voi olla tarpeellinen. Sairasloma jatkuu vielä muutaman päivän, mutta lisää on haettava, koska toipuminen on hyvin hidasta.Toivottavasti sinulle kuuluu hyvää :).
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Kuuluu hyvää, kivut ovat pikkuhiljaa pienentyneet, mutta kivutonta ei elämäni valitettavasti ole. Asiat ovat kuitenkin jo paremmin, joskin pohdin edelleen leikkaukseen menemistä. Katsotaan :) . Tsemppiä sinulle paranemiseen!
PoistaKiitos, että olet jakanut tarinasi iloineen ja suruineen. Päädyitkö korjausleikkaukseen?
VastaaPoistaKiitos kommentista! En lopulta päässyt korjausleikkaukseen, koska jouduin työttömäksi ja elämäni heitti kärrynpyörää. Sittemmin kivut ovat vähän helpottaneet, mutta katsotaan... En ole vielä haudannut ajatusta korjausleikkauksesta.
Poista