Operaatio kirurgin metsästys

Mitä on tapahtunut? Ei oikeastaan mitään. Kuukautiset lähestyy ja tässä vaiheessa viimeistään mulla alkaa yleensä vatsaa särkeä ja rinnat turvota. Kuten tälläkin kertaa. Mutta tällä kertaa tuo vasemmassa oleva särky oli jo pahempaa ja aloin kunnolla epäillä sitä, että onkohan sillä nyt oikeasti kaikki hyvin. Kipua oli normaalia enemmän ja olin eilen jo stressissäni hätää kärsimässä, että en kestänyt enää. Päätin, että aamulla soitan sairaalalle.

Ja niin toisinkin sairaalalle, plastiikka- ja yleiskirurgian osastolle. Soitin numeroon, johon olen soittanut aiemminkin ja sieltä tavoittanut asiaankuuluvat henkilöt, mutta tällä kertaa sieltä vastasi joku ruotsinkielinen gynehoitaja. Hän ohjasi minut eteenpäin henkilölle, joka saattaisi tietää. Tämä oli joku naistenklinikan hoitaja. Hänen kanssaan hetken juttelin, ja sitten hän ohjasi minut T2-osaston kansliaan. En edelleenkään tiedä, mikä on T2-osasto, mutta soitin sinne. Sieltä vastasi sihteeri, joka tokaisi, että hänellä ei ole hajuakaan. Sitten hän haki hoitajan, jonka kanssa taas puhuin.

Okei. Lopputulema on se, että mut leikannut plastiikkakirurgi on juuri jäänyt virkavapaalle eikä korvaavasta henkilöstä oikein kellään ollut tietoa. Kahden hoitajan mukaan mun tilanne kuulostaa aika normaalilta, mutta jos se kovin huolettaa, niin sitten lähteä näyttämään. Keskusteluissa ilmenneet pääpointit lyhyesti ja tiivistetysti:
- Mä olen 28-vuotias. Mun ikäisellä hormonitoiminta on niin aktiivista, että kipuilu ja särkeminen johtuu todennäköisesti siitä. Tätä puoltaa se, että kipuilu ja särkeminen sekä rinnan turvotus on pääasiassa ennen kuukautisia, kipuilua on vain vähän kuukautisten jälkeen.
- Leikkauksesta on aikaa 5 kk. Edellinen kontrolli on ollut 3 kk sitten 2 kk kontrollissa, jossa lääkäri (plastiikkakirurgi) totesi, että näyttää niin hyvältä, ettei tarvitse lähteä varaamaan uutta kontrolliaikaa. Eivät usko, että mikään on pielessä, koska yleensä nämä huomataan tuolloin.
- Verenkiertohäiriöitä ei ole, haavat ja arvet näyttää hyvältä, ihossa ei värimuutoksia, ei punoita mikään. Jos jotain olisi pielessä, se näkyisi ulospäinkin. Näin pääpiirteittäin, mutta ei tietenkään varmuudella.
- Kudosparaneminen on hidasta puuhaa ja vie vähintään puoli vuotta, etenkin rinnoilla, jotka on muutenkin arka alue. 5 kk kohdalla kipuileminen johtuu siis todennäköisesti siitä paranevasta arpikudoksesta.

Sellaista. Kahden minunkaltaisiani potilaita hoitaneen hoitajan suusta. Ehkä uskon heitä. Ja sitten sain neuvon, että jos jatkuu ja tuntuu, että haluaa käydä tarkistamassa, niin seuraavaksi oman terveysaseman kautta.

Mietin silti, jos koittaisin vielä soittaa miehen yksityisklinikalle.

Ja tekis mieli koittaa tuohon kylkeen pistää kinesioteippiä tuomaan lisätukea.

Mutta ne on kasvaneet! Ne pirulaiset on kasvaneet! 65E!  Riippuu tietenkin taas vähän kaikesta kuun asentoihin liittyvästä, mutta kyllä. Vielä kuukausi sitten luulin olevani vähän selvemmillä vesillä ja kävin ostamassa uusia liivejä, ja nyt ne kaikki on pieniä! Tässä välissä on tosin sanottava, että nämä liivit on Changen kokoa 65DD, ja Changen koot on pientä. Monet sanoo, että heillä on rinnat vain pienentyneet lisää siitä kun ne on leikattu, mutta ei, ei mulla. Mulla ne on vain kasvaneet. Ne on aivan erinäköiset kuin leikkauksen jälkeen. Sitten kun muistellaan, että lähtökoko oli 65H. Tuo on VAIN 3 kuppia pienempi. Ette jumalauta nyt ala kasvamaan heti takaisin *heristelee nyrkkiä*...

Hauskintahan tässä on muistella sitä järkytyksen määrää, joka oli kun kirurgi paljasti leikkaavansa B-kuppiin. Tässä sen näkee, miten suhteellinen käsitys kupit on.

5 kuukautta täynnä!

Ja päivän päälle. Soooriii. Mulla on kaks koulua ja työpaikka, joten kiirettä pistää pitämään... Mutta onneksi tissit ovat edustuskunnossa! Juuri tänään viimeksi pohdiskelin, että tällaiset niiden olisi pitänyt aina olla.

Henkisesti, ne on hyvät. Ne on niiiiin hyvät. Ukollekin pitää aina välillä kehaista, että kato nyt kun on hyvät tissit! Ja välillä ne taas saa mut hermoraunion partaalle, sillä eihän tuon sortin leikkauksesta ihan viidessä kuukaudessa parannuta vaikka kuinka haluaisi. Välillä ei särje minnekään, välillä taas särkee, mutta yleensä mä löydän sille aina syyn. Yleensä johtuu liiveistä.

Fyysisesti tosiaan särkyä on edelleen enemmän tuossa vasemmassa. Katsoin, että ovat aika lailla saman kokoiset, mutta eri muotoiset. Oikeahan on kursittu kahdesti ja se on vähän kapeampi, vasen on sitten taas pyöreämmän mallinen. Mutta tämäkin on taas sarjassamme asioita, joita varmaan vain oma silmä huomaa. Arvet on hyvin parantuneet ja tunto alkaa palailla nyt joka paikkaan, joten herkkyyttä on siellä sun täällä.

Kuntosalilla oon pystynyt pistämään painoja jo saman verran kuin mihin jäin, joskin vielä otan toki varovasti ja seurailen tuntemuksia. Jos yhtään mikään liike tuntuu vähänkään pahalta, se jää. Tähän mennessä ei ole kyllä tullut sellaista vastaan, mutta olen kyllä sen huomannut, että vaikka tekisi mieli pistää painoa lisää, niin sen verran kuitenkin tuntuu, että ei kannata. Ei siis ota kipeää, mutta ehkä arpikudos tyyliin hankaa rintaliivin saumaa vasten? En tiedä.

Tässä vaiheessa oon huomannut, että pahin mitä voin tehdä on jumahtaa. Ihan minkä suhteen tahansa: tekemään samoja liikeratoja tai rajoittamaan niitä, käyttää yksiä samoja rintaliivejä jatkuvasti... Etenkin liivien suhteen oon huomannut, että en voi olla vain sporttiliiveillä enkä toisaalta vain kaarituellisillakaan, vaan olo on paras kun nukun sporttiliiveissä ja pidän kaaritukia aamusta iltaan. Se antaa tukea vasemman rinnan reunoille.

Odotan innolla sitä hetkeä, kun voin vihdoin ja viimein hengailla ILMAN LIIVEJÄ! Suorastaan uskomaton ajatus!

Kuntosalia ja jumppaa

Tällä viikolla uskaltauduin vihdoin ja viimein kuntosalilleki. Vatsanympärys on löystyny muutaman sentin, mutta kyllä se takasi ruotuun saadaan ;). Suhteellisen epätoivoisen oloista oli meininki, eikä mikään ihme. Katsoin tiedoista, että mä oon käynyt salilla viimeksi 1.3. Puoli vuotta sitte. Kävin mä spinningiä kokeilemas, mutta sitä ei lasketa nyt tähän.

Alataljaa, ylätaljaa, lankkuja. Siinä oikeastaan ne, jotka rintoja rasitti. En uskaltanut, eikä varmasti olisi ollut fiksuakaan, kokeilla niillä painoilla joihin jäin ennen taukoa, vaan sitkutin suht pienillä painoilla pidempää sarjaa. Voima ei sinänsä oo minnekään hävinnyt, mikä oli ilahduttavaa huomata, mutta kestävyys on kyllä kärsinyt. Jospa tästä nyt saisin taas tsempin käyntiin :)

Ei siinä. Mitään ei tapahtunut. Vähän ylätaljassa ja lankussa alkoi tuntua ikävämmältä loppumetreillä, mutta mitään kipuja tai särkyjä ei rinnoissa ollut eikä ole sen jälkeen ilmennyt. Success!

Tuntikausia paljussa...

Nyt on jääneet kyllä todellakin pahan kerran päivitykset. Syypäät on selkeät. Ensinnäkin päivitettävää ei tosiaan juuri enää ole. Toisekseen allekirjoittaneella on alkanut sekä yliopisto että uusi työ, joten aikaa ja energiaa päivityksille ei ole enää samalla tavalla. Ekskusemua :).

Voihan rähmä. Multa yks kaveri kyseli jotain, joka on kuulemma jäänyt blogissa käsittelemättä, mutta en kuollaksenikaan muista mitä se oli. Ehkä se vielä joku kaunis päivä tulee mieleen.

Mutta mun tissit on kasvaneet! Syypääksi veikkaan kuukautisia, koska aiemminkin mulla tissit kasvoi sen kuppikoon verran, kun se aika kuukaudesta alkoi olla käsillä. Ja jälleen on rintojen kasvu alkanut juuri silloin. Ovat taas sen about kuppikoon isommat kuin mihin ovat tähän mennessä tasoittuneet, joten joutunen hankkimaan taas kahta rintaliivikokoa. Toisia käytän puolet kuukaudesta, toisia sen toisen puolen ;). Homma on kuitenkin, tietenkin, huomattavasti mukavampaa nyt pienikokoisempana. Vaikka oikeasti, välillä katson peiliin ja kummastelen, että miksi ne on noin isot. Vaikka eivät todellakaan ole. Joskus vain tuntuu ja näyttää siltä, että ne muka olisivat. En aina jostain syystä näe mitään eroa vanhaan, mutta se voi johtua ihan vain siitä, että en enää muista elämää vanhojen kanssa.

Arvet paranee pikkuhiljaa, mutta oon huomannut, että vasempaan on ilmestynyt uusia raskausarpia. Olisko iho kiristetty niin tiukalle, että näin tähän aikaan kuukaudesta se on sitten aina piukea ja ihoa alkaa kiristellä. Ympyräarpeen etenkin on ilmestynyt raskausarpia, jota pidän vähän omituisena, mutta toisaalta onko sillä mitään väliä. Ne on muutenkin täynnä raskausarpia, mun rinnat siis, joten ei muutama lisää missään näy.

Päivä päivältä on helpompi olla. Oon pystynyt jo jumppaamaan ja lankuttamaan, tekemään selkää ja hartioita tukevia jumppaliikkeitä rajoituksetta ja muuta. Kiipeilykin sujuu ongelmitta, ei tunnu missään enää. Ratsastamaan en oo uskaltautunut, koska se on sen verran pomppuisaa touhua. Ehkä sinnekin uskallan, jos vain - tadaa - löydän mukavammat, tukevat sporttiliivit x). Uskomatonta, että edes sanon tän ääneen. Ja tosiaan, uskaltauduin lillumaan 3 hurjaa tuntia lämpimässä paljussa ja tuntuu, että tissit itse asiassa vain tykkäsivät tästä lillumisesta. Toisaalta välillä nukun kylmäpussin kanssa, koska se tuntuu myös helpottavan toisinaan ilmaantuvaa turvotusta ja kipuilua. Lämpö- ja kylmähoitoa siis, omien tuntemusten ja järjen mukaan. Kylmä hillitsee tulehdusta, lämpö rentouttaa jumeja!

Mä oon tähän saakka pistänyt aina toipumisviikon tunnisteisiin, mutta nyt saa se riittää. Nyt mennään jo niin pitkällä, että viikkotasolla on vaikea toipumista enää seurata. Nähdään seuraavan kerran 5 kk rajapyykin kohdalla?