Terveisiä imettäjän sohvalta

Synnytyksestä on kulunut neljä viikkoa, ja huh, nyt vasta ehdin (ja jaksan) tänne kirjoittaa. Tiivistäen: kyllä, kummatkin tissit toimii! En tietenkään osaa verrata tilannetta leikkaamattomiin rintoihin, mutta koska odotukset ei olleet korkealla, nin olen oikein tyytyväinen.

Pahoittelen jo etukäteen kirjoitusvirheitä. Kirjoitan tätä puhelimella, koska vauvan kanssa ei koneelle pääseminen (saati sitten kirjoittaminen) ole yhtä helppoa. 

MITES SE TUNTO? Kuten sanoin, en osaa verrata, mutta uskallan väittää, että tuskin sattuu enempää kuin leikkaamattomilla rinnoilla. Tuntoa siis todellakin on. Imetys sattuu aina alkuun, ja niin myös mulla. Rinnat alkaa kuitenkin tottua ja kipuja ei enää juuri ole.

ENTÄ KOKOLUOKKA JA MUOTO? Tietenkin imettäessä tissit kasvaa. Mulla koko on nyt reilun yhden kupin enemmän kuin ennen raskautta. Tämä on muuten hyvä ottaa huomioon siinä vaiheessa kun leikkausta suunnittelee. Itse en ottanut ja olen sitä mieltä, että ehkä olisin voinut ottaa leikkauksessa vielä pienemmät rinnat, jotta olisivat nyt pienemmät (nyt siis 70DD). Muoto ei ole erityisemmin kärsinyt, joskin nännit on jotenkin hassun keskellä. Massa siis on kertynyt pitkälti rintojen "reunoihin", joten nännit vaikuttaa olevan keskemmällä rintakehää. Näin muuten saatan viihtyä tämänhetkisissä tisseissä jopa hieman paremmin, koska jostain syystä aiempia kipuja on nyt vähemmän ja tissit on jotenkin kivan pehmoiset :D. Tässä kannattaa toki ottaa huomioon myös raskauskilot. Mulle niitä tuli 13, joista 10 jäi synnärille. Suurta lihomista rinnat tuskin kestää, joten kannattaa pitää huolta ruoastaan ja liikkumisestaan. 

MILLOIN MAITO NOUSI? Synnärillä irtosi pari hassua tippaa päivässä, kotona sitten alkoi tulla enemmän. Hankin heti rintapumpun, sillä sain parhaimmillaan 60 ml kerralla irti. Ei siis huolta, jos maito ei ole noussut vielä synnärillä. Se voi nousta vasta päivien päästä synnytyksestä. 

PALJONKO MAITOA TULEE? Noh, sitä tulee. Itse stressasin kovasti aluksi sitä, että onnistuuko imettäminen ollenkaan. Nyt sanoisin muille vastaavassa tilanteessa oleville, että suhtaudu asiaan kuin mitään leikkausta ei olisi ollut. On hyvä tiedostaa, että riski siitä, ettei imettäminen onnistu, on olemassa. Mutta niin on kaikilla niilläkin, joiden rintoja ei ole pienennetty. Otin heti alusta asti korvikkeet avuksi, ja luulen, että maitoa tulisi enemmänkin, jos en olisi pelännyt imettämisen epäonnistumista ja tuudittautunut liiaksi korvikkeisiin.

NÄNNI ON MATALA TAI EI NOUSE? Itse aloitin imettämisen rintakumien avulla, joiden ansiosta tuo toinen rinta, jonka nänni on leikkauksen jälkeen ollut olematon, alkoi hieman nousta ja vauva sai siitä kiinni. Rintakumit auttoivat myös alun imetyskipujen kanssa. Jos pärjäät ilman kumeja, niin suosittelen ehdottomasti jättämään ne, koska imettäminen ilman niitä on stressittömmämpää (koska tiedossa on rintaraivareita sun muuta häslinkiä, ja silloin on kivaa, jos ei tarvitse pitää rintakumista kiinni, vaan vauva saa häärätä omiaan). Mutta jos on ongelmia nännin tai kipujen kanssa, niin kokeile. Itse jätin ne pois nyt 4 viikon jälkeen.

Katsotaan, mitä tisseistä on jäljellä sitten imetyksen jälkeen. Se ehkä pelottaa tässä eniten. 

Tuleeko muuta mieleen? Kysäise kommenteissa! Päivitän blogia harvakseltaan, mutta vastaan heti kun huomaan kysymyksen :)

RV 33: miten raskaus on tähän mennessä muuttanut rintoja?

Tähän saakka olen päässy aika kivuitta, mutta nyt vasenta (eli juuri sitä ongelmallisempaa rintaa) on alkanut särkemään välillä. En tiedä, johtuuko se enemmän siitä, että en ole juuri jumppaillut vai siitä, että rinnoissa tapahtuu muutoksia raskauden vuoksi. 

Edelleenkään ei mitään merkkejä siitä, että rinnat toimisivat näin imetyksen kannalta, mutta toisaalta useimmilla maidoneritys alkaa ilmeisesti vasta synnytyksen jälkeen. Juuri juttelin erään kaverini kanssa, että hänellä käynnistyi vasta 5 päivää synnytyksen jälkeen. Raskausviikkoja tällä hetkellä takana 33, joten katsellaan tätä sitten siis kahden kuukauden päästä uudelleen. 

Kasvu on ollut hidasta, mutta selkeästi ovat kasvaneet. Koitin änkeä itseni bikineihin, jotka ostin viime vuonna. Turha toivo! Tässäkin jäin tosin pohtimaan, että onko kyse kuitenkin myös nesteturvotuksesta ja ihan silkasta rasvasta, koska raskauskiloja on tullut noin 10. Se on tässä vaiheessa aika normaali, ehkä hieman pienikin määrä, mutta todennäköisesti silläkin on merkitystä rintojen kokoon. Synnyttäneistä kavereista moni, jotka ovat pääseet kiloista eroon, sanovat, että heillä on rinnat palautuneet samaan kuppikokoon kuin ennen synnytystä. Rintojen malli onkin sitten toinen keskustelu. 

Tässä vaiheessa tuo rintojen muoto näyttää vähän hassulta. Tämä on varmasti yksilöllistä ja riippuu siitä, mihin muotoon rinnat on leikattu. Minultakin kysyttiin leikkaukseen mennessä, että halusinko enemmän suipot vai pyöreät. En muista, mitä vastasin. Sen näen nyt, että nännit ovat jotenkin todella ylhäällä ja sisäreunassa. Kaikki massa tuntuu siis tulleen lähinnä rintojen ulkosyrjiin, eli nännit ovat vähän kuin sisempänä ja vaikuttavat olevan koko ajan enemmän sitä mukaa kun rinnat kasvavat. 

Vielä se ei ole häiritsevää, ja luulen, että kukaan muu ei sitä ehkä huomaisi. Itse asiassa se saa rinnat näyttämään jopa terhakammilta, koska normaalistihan nänni sijoittuu kuitenkin sivummalle ja alemmas, eli kun rinta kasva, niin nännitkin lähtevät alas- ja ulospäin. 

Toinen asia, johon olen ulkoisesti kiinnittänyt huomiota, on nännipiha. Raskaana ollessahan nännipiha tummuu, ja niin myös minulla. Pienennysleikkauksessa nännit irrotetaan ja siirretään, joten niitähän ympäröi arpikudos. Nännipiha ei siis varsinaisesti pääse kasvamaan, mutta huomaan nännien alla leikatusta ihosta, että mikä osa ihosta on ollut lähellä nännejä. Se on nimittäin alkanut tummua! Aika veikeän näköinen, kun nännin alta lähtee pystyarpi alas, ja sen toisella puolella iho on tummempaa kuin toisella. Itseäni ei häiritse, mutta näinkin siis voi käydä. 

Arpikudos taas on tummunut. Mulla on todella hailakka arpi, mutta se on selvästi saanut tummanruskeaa sävyä ja pilkkuja tässä raskauden aikana. 

Jännityksellä odotan, mitä loppuraskaus ja synnytys tuo tullessaan rinnoille. Ja tietenkin imetystä. Onnistuuko se? Sattuuko se? 

Rintojen pienennysleikkaus ja raskaus

Siitä on melkein kaksi vuotta, kun edellinen päivitys on tehty.

Ja melkein kaksi vuotta siihen kuluikin ennen kuin raskaus onnistui.

Viimeinen kolmannes on kohta käynnistymässä, raskausviikkoja on takana 25. Heti ensimmäiseksi on todettava, että on ihmisiä, joille raskaus on helppo, ja on ihmisiä, joille raskaus ei ole helppo. Itse odotan ensimmäistäni, ja ainakin tämän kaverin kohdalla näyttäisin kuuluvan vielä ensimmäiseen joukkoon. Tietysti jokainen lapsi on erilainen, ja tarkoitus olisi yrittää saada kaksi lasta, joten koputetaan tässä vaiheessa hieman puuta :) .

Olen siis toistaiseksi säästynyt pahimmilta aivosumuilta, huonovointisuudelta, voimattomuudelta ja kaikelta muulta ihanuudelta. Loppuraskauden ihanuudet odottavat vielä. Mutta miltäs tämä nyt on sitten niissä leikatuissa rinnoissa tuntunut?

Siis yllättävän hyvältä. En tiedä, miten paljon ihmisillä vaihtelevat tuntemukset rinnoissa raskauden aikana, mutta väitän, että eroa ei juuri leikkaamattomiin ole tähän mennessä ollut. Leikkaus tehtiin huhtikuussa 2014 (muistaakseni), joten aikaa on kulunut yli 6 vuotta. Nänneissä on ollut leikkauksesta saakka vähemmän tuntoa, ja se tilanne ei ole muuttunut mihinkään. Mutta leikkausarvet eivät kiristä, eivätkä rinnat ole menettäneet muotoaan. Nännipihat ovat ehkä jopa hieman suurentuneet raskauden aikana, mitä en odottanut lainkaan, onhan nännien ympärys kuitenkin täysin leikattu. Siltä kuitenkin nyt näyttäisi. Rinnat ovat välillä todella arat kosketukselle ja liikkeelle, mikä on ilmeisesti muutenkin täysin normaalia raskauden aikana.

Kokoluokaltaan rinnat ovat turvonneet tähän mennessä yhden kuppikoon verran, eli leikkauksen jälkeen vakiintunut 70 D on nyt 70 E. Toki tähänastinen painonnousu on ollut myös hyvin maltillista, kiloja on tullut lisää noin 8. Varmasti raskauden aikana kertyneet kilotkin vaikuttavat rintojen kasvamiseen jonkin verran.

Maidonerityksestä ei ole vielä mitään tietoa. Moni sanoo, että näillä viikoilla on alkanut jonkinlainen eritys, mutta toistaiseksi ei ole mulla havaintoa sellaisesta. Toiset taas sanovat, että maidoneritys alkoi vasta synnytyksen jälkeen. Joten vielä jää nähtäväksi, että tuleeko näistä tisseistä maitoa vaiko eikö.

Fiiliksiä raskauden aikana rinnoista: suoraan sanoen on kyllä pelottanut, mitä raskaus tekee rinnoille. Tähän mennessä kuitenkin koen, että rintojeni kanssa on ollut jopa aiempaa helpompi olla, mutta mulla jäikin vasempaan rintaan kireitä arpikudoksia rinnan alle. Ehkä ne on hieman antaneet periksi?

Pelkään myös, että imetys ei onnistukaan. Kun lähdin leikkaukseen, suhtauduin imetykseen aika puolivillaisesti. Jos olisin silloin tiennyt kaiken sen, mitä tiedän nykyään, yrittäisin korostaa kirurgille, että haluan imettää. En tiedä, muuttaisiko se mitään (ja enhän vielä edes tiedä, miten imetys onnistuu), mutta ainakin olisin osoittanut sen olevan tärkeää.

Tiedostin kuitenkin leikkaukseen lähtiessäni sen, että mahdollisuudet imetykseen leikkauksen jälkeen on 50-50, joten tietoinen valintahan tämä oli. Enkä olisi halunnut elää niiden tonkkien kanssa vielä kuutta vuotta vain siksi, että olisin varmempi imetyksen onnistumisesta.