Nännejä ja seksiä

Menipäs raflaavaksi. Edelliseen postaukseen tuli tällainen kommentti:

"Sinä - eikä kukaan muukaan, mitä olen lukenut - ole juuri kirjoittanut nänneistä :-). Eli onko tunto palautunut ja missä vaiheessa? Eikä kukaan kirjoita seksistäkään :-). Viittaa myös tuohon nänni-asiaan..."

Joten tartun nyt aiheeseen ihan kunnon päivityksellä. Mulla tuli muutenkin asiaa tänne, joten lykätään kaikki samaan viestiin :). Hassua, että sitä yrittää puhua kaikesta mahdollisesta, mutta ei sitä huomaa. Ihmiset murehtii ja miettii niin eri asioita. Ensiksikin mainitsin tuossa edellisessä päivityksessä, että testaan nukkumista ja oleskelua ilman liivejä. VIRHE. Oikea rinta kestää vasenta paremmin, mutta sen verran kipeytyivät ja vasen tuntuu särkyilleen since, joten nukun edelleen sporttiliiveillä enkä hengaile ilman liivejä. Otetaan uutta testiä taas x kuukauden päästä...

Mutta. Nännit. The hot potato. Nännien tunto ei ole lähellekään samanlainen kuin mitä ennen leikkausta, mikä tosin ei ole mitään erikoista. Voi olla, että tunto ei tule ikinä palautumaan normaaliksi. Tunto niissä molemmissa kuitenkin on ja tuo mikä lie nänninrypistymisreaktio toimii. Muistaakseni tunto alkoi palautua pari kuukautta leikkauksesta - tunnon palautumiseen saakka niitä olisi voinut nipistellä ties mitän ilman mitään tuntoa. Minulla tunto alkoi palautua nimenomaan kipuna, eli ensin tunnoton, sitten kosketus sattui, ehkä 6 kk jälkeen alkoi palautua paremmin. Verenkierrosta olen vähän huolissani. Leikkauksessahan on nännikuolion riski myös, mutta uskon päässeeni tästä vaarasta paremmalle puolelle. Kuitenkin huomaan välillä vasemman rinnan nännin sinertävän. Kertauksen vuoksi, vasemman rintani kanssa on siis ollut enemmän ongelmia. Tuo tunnon palautuminen näin muutoin on hankala asia käsitellä, koska se suoraan sanoen on kummallista. Välillä rinta on leikkausalueelta ja nänniltä puutuneempi, välillä taas niin arka, että kaikki kosketus tuntuu inhottavalta.Suurimman osan ajasta ihan mukavan tuntuinen.

Sitten seksi. The other hot potato. Mulla ei ole siihen suoraan sanoen mitään sanottavaa. Mun seksielämä on jatkunut aivan normaalina, mitä nyt alussa ainut mahdollinen asento oli lähestyssaarnaaja minä alla. Mieshän on vain tykännyt rintojen pienemisestä eikä ollut moksiskaan mistään leikkausarvista, mustelmista, ruhjeista tai muistakaan. Ei missään vaiheessa tämä leikkaus ei ole kummankaan elämään ainakaan tässä suhteessa vaikuttanut. Kivempaahan se toki nykyään on, kun voi rintoihinkin koskea ja harrastaa seksiä ilman liivejäkin. On muuten veikeä tunne, kun mies hivelee rintaa ja kosketus tuntuu jossain aivan muualla kuin missä sormi on. Sormen ollessa leikkausarven kohdalla kosketus tuntuu yleensä puutuneen alueen reunalla jossain suunnassa. Mutta oon huomannut, että sisäsyrjää hivellessä se saattaakin yhtäkkiä tuntoa ulkosyrjällä, vaikka kyseessä ei ole edes leikkauskohta, ainakaan ihoa ei ole siitä kohdasta leikattu (minulla vain pystyarpi). Ja se tunne, kun sormi yhtäkkiä "häviää", kun se osuu tunnottomalle alueelle.

Mutta kyllä tuo tunnon palautuminen on ainakin mulla niin hidas prosessi, että se on edelleen aivan vaiheessa. Siksi on vaikea sanoa, koska se on alanut palautumaan ja milloin herkistymään, koska se palautuu niin pikkuhiljaa. Ei sitä eroa huomaa, parin kuukauden päästä vain yhtäkkiä huomaa, että hei, mulla on tunto! Tai että ei muuten satu enää.Päivän, viikon, kuukauden kuluttua yhtäkkiä alkaakin särkeä ja joku kohta on tunnoton.Vinkkinä siis sanoisin, että jos jotain pieniä muutoksia näkyy tai tuntuu, älä säikähdä niistä, aika yleensä auttaa. Jos kävit leikkauksessa, niin opettele hyväksymään se tosiasia, että sun rinnoilla on nyt oma elämä ;).

Juuri eilen mietin, että mahtavatko nuo ikinä palautua niin, etteivät särkisi. Mietin jo sitäkin, että sitten mummona voin hyvin mennä leikkaamaan tissit pois, jos sillä pääsee säryistä x).

9ish kuukautta mennyt

Ei olla ihan päivälleen 9 kuukauden rajapyykillä, mutta tällä kertaa halusin ottaa varaslähdön.

Oon nimittäin nukkunut ensimmäiset yöni ilman liivejä! Ja se on sujunut aika mukavasti. Tyynyä tai peittoa yritän pitää rintojen välissä tukemassa, mutta mitään kipuja ei ole. Aamulla vasemmassa aavistuksen paineen tuntua, mutta toisaalta se paineen tuntu on aivan samanlaista, kuin sporttiliiveillä nukutun yön jälkeen. Joten en koe sporttiliiveistä olevan enää mitään hyötyä tässä vaiheessa. Ainakaan omalla kohdallani. Vähän olen silti epävarma, että pitäisikö niitä pitää ihan sinne yhteen vuoteen saakka eli siihen asti, kunnes ainakin paperilla määritelty muovautumisaika on ohi (6-12 kk).

Hengailin myös tuossa yhtenä iltana ilman liivejä, mutta se ei tuntunut erityisen mukavalta. En tosin tiedä, johtuiko se siitä, että vasen tissi ei ole vieläkään aivan yhtä hyvävointinen kuin oikea, vai enkö vain itse pidä siitä tunteesta, kun tissit roikkuvat vapaina. Koska vaikka nuo ovatkin nykyään pienet, niin roikkumiselta se silti tuntuu. Enkä yhtään pidä siitä tunteesta. Lisäksi jossakin pääkopassa kalvaa edelleen se ajatus, että jokin menee vikaa ja heräänkin yhtäkkiä suunnilleen tissipuolena, jos kovin niitä vapaina roikottelen. Tätä tuskin tulee tapahtumaan, mutta veikkaan sen komplikaation jättäneen jälkensä. Koska ei mulla oikean tissin puolesta pelota yhtään, se kun on kursittu kasaan kahdesti ja toisella kerralla selkeästi paremmin, mutta vasenta ei korjattu ja siinä jossain vaiheessa ompeleet antoivat periksi, joten on vähän leveämpi kuin toinen. Ehkä sen vuoksi se paraneekin hitaammin. Who knows.

Lisäksi edelliset kuukautiset olivat rintojen suhteen ensimmäiset kivuttomat. Turpoamistakaan ei tapahtunut läheskään yhtä paljon kuin aiemmin. Oma veikkaukseni on, että aprikudokset ovat sen verran parantuneet, että ne eivät siellä enää niin paljon oiri, kyllähän parantumisvaiheessa oleva kudos kipuilee ja turpoilee helpommin kuin terve.

Ratsastamaan en ole uskaltautunut, enkä todennäköisesti uskaltaudukaan ennen kevättä. Tämä tosin johtuu myös siitä, että mulla ei ole talviratsastuskamoja tällä hetkellä, joten mähän jäätyisin tuonne kuoliaaksi. Jouduin pistämään koko ratsastustarvikevaraston uusiksi, ja siksi se on aika köyhä tällä hetkellä. Eikä mulla kyllä täällä tilaakaan olis kaikille ratsastuskamoille...

Mitäs muuta. Fiilis on mainio. Välillä tissit tuntuvat kovin pieniltä, välillä kovin suurilta. Ehkä tavallaan on välillä ikävä sitä, että oli ne rinnat. Vaikka pukeutuminen olikin helppoa, niin näyttävyyden saamiseen ei vaadittu sitten juuri mitään! Mulla saattoi olla päällä baarissa nätit farkut ja perustoppi, ja se riitti. Nyt tuntuu, että ei todellakaan riitä... Myöskään mun rakastama olkaimeton toppi + korkeavyötäröiset farkut -yhdistelmä ei enää toimi, lantionseutuni on kuitenkin suht leveä, joten takapuoli on kuin latinolla. Tissit ei vain pysy perässä :D. Mun pitäis nyt siis keksiä ne keinot, joilla saan tasapainotettua lantion ja rinnat, koska vanha pukeutumistyyli ei enää toimi sen suhteen.

Ja sitten taas siitä, että mitä muut mahtavat sanoa. Oon jo aiemminkin sanonut siitä, että kukaan ei oikeastaan ole edes huomannut eroa. Mummukin meinasi, että tyttö on ohentunut niin paljon muutenkin, niin hän vain luuli tissien pienenneen siinä samalla. Nyt oon kuitenkin ruvennut jo vähän puhumaankin aiheesta. Jotenkin heti leikkauksen jälkeen siitä ei halunnut puhua, mutta nyt oon saattanut tietyissä tilanteissa tietynlaisten henkilöiden kanssa ottaakin sen esille. Vastaanotto on ollut aina hyvä, ensimmäisenä on kyselty, että aiheuttiko ne sitten vaivoja. Kaikkien kanssa nyt ei aiheesta tietenkään huvita eikä voikaan keskustella, mutta ei se enää ole mikään salaisuus itselleni.

Näin. Yritän saada miehen ottamaan musta joskus tässä vielä kuvaa lopputuloksesta. Tilanne tästä tuskin on mihinkään suuntaan enää erityisesti liikuskelemassa. Katsotaan tapahtuuko!