Ja yksi päivä päälle, näköjään.
Silloin, kun etsin itse tietoa leikkauksesta ja tutkin blogeja, ihmettelin ja vähän harmittelinkin sitä, että tyypit ei enää kirjoittele erityisen paljoa niiden ensimmäisten kuukausien jälkeen. Nyt ymmärrän miksi. Kun ei ole mitään kerrottavaa!
Setä sanoi, että tissit muotoutuu 6-12 kk leikkauksesta. Ja ne on kyllä todella muokkautuneet tässä kuluneen kuukaudenkin aikana. Toi toinen on ollut vähän leveämpi, se, jota ei tarvinnut kursia uudelleen kokoon. Olettasin tämän johtuvan siitä. Mutta sekin on nyt vähän kuitenkin kaventunut ja alkanut laskeutumaan, kuten tuo toinen on jo tehnyt. Laskeutumisella en nyt tarkoita mitään kynä pysyy ryntään alla -tyyliä, vaan ihan luonnollisen näköiseksi rinnaksi laskeutumista. Leikkauksen jälkeen nännin yläosa pullottaa, ja pikkuhiljaa muoto alkaa laskeutua niin, että nänni on enemmän rinnan päällä. Vaikea selittää, ehkä joku ymmärsi.
Mä löysin ilokseni Prismasta 65D-liivit, jotka sopii täydellisesti! Niitä olen nyt ilolla pitänyt, koska olen todennut, että piru vie. Mulla ei oikesti ole enää rintoja, jotka itsestään näyttää joltain, vaan jos haluaa niiden näyttävän joltain, niin siihen oikeasti tarvitsee rintaliivit. En nyt puhu mistään push-upeista tai bombshelleistä, vaan ihan vain topatuista, kaarituellisista liiveistä, jotka antavat hyvän muodon. Kannattaa käyttää aikaa mieluisten tonkimiseen, koska edelleen pätee sama sääntö kuin suurten rintojen kanssa: hyvät liivit, parempi mieli!
Kipuja... Ei oikeastaan ole. Vähän sellaista jomotusta, mutta ei varsinaisesti muuta. Ratsastmaan en ole uskaltanut lähteä uudelleen, saattaa mennä vielä kuukausia siihen hommaan. Olen ollut onnellinen noista Shock Absorbereista, jotka ostin, koska niissä liikkuminen on taas mieluisampaa. Arvet on vaalentuneet todella paljon. Näkee, että sellaiset on, mutta eivät tosiaan ole erityisen silmiinpistävät. Tuntohäiriöitä on jonkin verran, lähinnä nänneissä ja pitkittäisarven (nännistä rinnan alle) molemmin puolin on vähemmän tuntoa. Palautunut on kuitenkin jo todella paljon, ja olettaisin, että palautuu vielä lisää.
Tikkarimallilla leikatessa rinnan alle jäävä ihopussukka ei ole toistaiseksi lähtenyt minnekään. Vasemmalle puolelle sitä ei oikeastaan edes muodostunut, koska operaatio sillä puolella oli pienempi. Oikealla puolella se kuitenkin on ja se näyttää vähän häröltä. En tiedä, onko kuitenkaan niin härö, että jaksaisin asialle tehdä yhtään mitään. Lähinnä se näyttää pieneltä hyppyriltä (hah), ihan joku sentti kertaa sentti. Ei ole haitannut, uimaan mennessä olen siihen haavateipin pistänyt päälle toistaiseksi.
Mutta ei tässä oikeastaan muuta. Elämä on ihan kivaa!
tiistai 18. marraskuuta 2014
lauantai 8. marraskuuta 2014
The Sporttiliivipäivitys
Tätä hetkeä mä välttelin viimeiseen pisaraan asti, mutta lopulta se oli kohdattava. Operaatio sporttiliivien metsästys. Tissien pieneneminen ei juuri ole liivien löytämistä helpottanut.
Kävin vain yhdessä kaupassa, mutta en yksinkertaisesti ehtinyt tänään toiseen, muutoin olisin varmaan käynyt toisessakin. Olin kaupassa yli tunnin ja sovitin melkein kaikki mahdolliset sporttiliivit, joita sieltä vain löytyi, ja totesin että HYI. Millaisille rinnoille sporttiliivejä oikein tehdään?!
Toppimalliset sporttiliivit. Näitä tuntuu olevan kaikista eniten. En oikein vieläkään tiedä, ovatko nämä oikesti sporttiliivejä vai jonkinlaisia urheilutoppeja. Joka tapauksessa suurin osa niistä on aivan kammottavia! Ne tekevät tisseistä kuin tisseistä yhden tasaisen kummun, joka etäisesti näyttää rintaparilta. Niiden tuki, mikäli sitä on, perustuu siihen, että ne litistävät tissit mahdollisimman kasaan. Lisäksi niiden päälle pukeminen vaatii suorastaan akrobatiaa, koska ne eivät ole avattavat. Vai olenko se vain minä, jonka mielestä XS- ja S-kokoisten liivien saaminen normaalilevyisten hartioiden läpi on aika tuskaista? Tämän mallin ongelma on myös se, että ympärys on lähes poikkeuksetta liian löysä, tai kuppi liian kireä. Tätä mallia löytyy toppaamattomana ja topattuna, ainut ero on se, että kummun muoto vähän muuttuu.
Näitäkin surkeampi ilmestys ovat toppimalliset sporttiliivit, joissa olkaimien virkaa toimittavat pienet, mitättömät, surkeat narut. Tekevät rinnoille aivan samanlaiset temput kuin ylempi versio, mutta sen lisäksi osa tuesta on pienten narujen varassa, jotka tunkevat inhottavasti hartioihin ja venyvät muodottamaksi tunneissa. Okei, jos nyt asiallisesti puhutaan, niin en näe näitä sopiviksi kenellekään, jonka kuppikoko on enemmän kuin B. Suurimman osan tuesta pitäisi kuitenkin olla itse rintojen ympärillä ja alla, ei hartioiden varassa, joten sinänsä nuo nirunarut eivät joutuisi kovalle koetukselle. Mutta kun sitä tukea ei ole kankaassa ja rintojen alla, niin silloin nirunarutkin joutuvat tukemaan, ja sitä varten niitä ei tosiaan ole tehty. Mutta varmaan mukavat oleskeluliivit pienirintaisille, kuten edeltävätkin? Pakko mainita vielä myös se, että näissä toppimallisissa liiveissähän ei yleensä ole säädettäviä olkaimia. Itselläni ainakin ne sitten aina venähtävät nopeasti niin, että olkaimista ei ole mitään hyötyä...
Sitten halusin kokeilla niitä kuuluisia Stay In Placeja. Ne vaikuttivat kyllä tukevammilta kuin useimpien muiden valmistajien liivit/topit, mutta jälleen, rinnat olivat vain yksi tasainen lätty. Lisäksi ainakin minulla oli mallista huolimatta jälleen sama ikuisuusongelma, eli kun ympärys on sopiva, kuppi on liian pieni ja päinvastoin. Ainut poikkeus oli viereisessä kuvassa oleva saumaton, toppaamaton malli, joka - täytyy myöntää - oli kyllä aivan valtavan mukava! Mutta sporttiliiveiksi niistä ei ole. Oleskeluliiveiksi kylläkin, sitten, kun rinnat ovat parantuneet eivätkä tarvitse jatkuvasti tukea. Samankaltaisia saumattomia liivejä olen ennenkin pohdiskellut ja miettinyt, että miten mahtaisivat soveltua, mutta isorintaisena oli mahdotonta kuvitellakaan pitävänsä sellaisia edes kotona. Luulen, että myöhemmin voisin käydä ostamassa itselleni yhdet turkoosit, mutta kuten sanoin, tyystin oleskeluliiveiksi.
Näitä ne suurinpiirtein oli. Olo alkoi käytä jo aika epätoivoiseksi, kun tukevia ja mukavia liivejä ei meinannut löytyä sitten niin millään. Mutta sitten. Hylly, jota yritin vältellä, mutta jonne päädyin kuitenkin. Shock Absorberit. Maksavat enemmän, mutta isorintaisena ne olivat mun urheilemiseni pelastus, ja sitä ne ovat näköjään edelleen. Näitä malleja olen kokeillut tai käyttänyt.
Ensimmäinen on shokkareiden edestä avattava malli, jotka ostin toipumisvaiheessa. Näitä olen itse asiassa toipumisen edetessä ostanut kaksi paria eri kokoa. Ostin ensin kokoa 70C, mutta jonkin ajan kuluttua totesin niiden olevan liian pienet, ja kävin ostamassa yhden kupin isommat. Nyt olen kuitenkin joutunut toteamaan, että kyse ei ole koosta, kyse on mallista. Eli näissä tuki tuntuu olevan enemmän kupin päällä, ja ne kiskovat rintoja jatkuvasti alas ja sivuille. Eivät siis istu...
Toinen on pään yli puettava malli, jossa on myös hakaskiinnitys takana. Näistä itse asiassa pidin kovasti! Olivat vähän urheilutoppimalliset, mutta paremmalla tuella ja oikeasti rinnan muotoisella toppauksella. Arvoin pitkään, otanko vai jätänkö, mutta ympärysmitta 70 (ei valmisteta ympäryksellä 65) oli hitusen liian iso, joten jätin kauppaan. Sääli, koska pidin mallista kovasti, lämpimästi suosittelen niitä.
Kolmas malli oli erikoinen. Eli tässä on vähän kuin kahden liivit. Itse kuppiosa on tuo violetti pala, ja sitten sen päällä verkkokangas. Tykkäsin tästäkin mallista, mutta valitettavasti bandeau-mallinen kuppi ei sopinut mulle, se kiskoi ikävästi rintoja alaspäin myös.
Neljäs malli. Nämä olivat ne liivit, joita käytin suuririntaisena, ja ironista kyllä, ne ovat ilmeisesti edelleen ne liivit, joita urheillessa tulen pitämään. Tuki on kauttaaltaan koko kupissa, eivätkä paina rintoja alaspäin. Päällimmäisenä niistä on jäänyt mieleen se, miten ikävästi ne painoivat hartioita ja katkaisivat verenjuoksun päästä, mutta epätoivoisena kokeilin niitä silti. Ja onneksi kokeilin! Erohan on siinä, että niiden ei enää tarvitse kannatella suuria rintoja, joten hartioillekaan ei tule samanlaista painoa, ja nyt istuvat todella hyvin! Oon tässä illan istunut nyt ne päällä ja tunnustellut niitä, ja todettava on, että mitäpä sitä hyvää vaihtamaan.
Loppu hyvin kaikki hyvin! Löysin vielä Prismasta kivat pinkit toppimalliset liivit, jotka olivat todella mukavat ja joissa oli hakaskiinnitys selästä. Sitten, kun olen vähän tervehtynyt lisää, niin voin niillä sitten oleskella, nyt eivät tue vielä riittävästi. Ja hei, kyseisen shokkarimallin pohjalta kokomuutos on 70F -> 70C. Eli puolet pienempi.
Kävin vain yhdessä kaupassa, mutta en yksinkertaisesti ehtinyt tänään toiseen, muutoin olisin varmaan käynyt toisessakin. Olin kaupassa yli tunnin ja sovitin melkein kaikki mahdolliset sporttiliivit, joita sieltä vain löytyi, ja totesin että HYI. Millaisille rinnoille sporttiliivejä oikein tehdään?!
 |
| Ellos |
Toppimalliset sporttiliivit. Näitä tuntuu olevan kaikista eniten. En oikein vieläkään tiedä, ovatko nämä oikesti sporttiliivejä vai jonkinlaisia urheilutoppeja. Joka tapauksessa suurin osa niistä on aivan kammottavia! Ne tekevät tisseistä kuin tisseistä yhden tasaisen kummun, joka etäisesti näyttää rintaparilta. Niiden tuki, mikäli sitä on, perustuu siihen, että ne litistävät tissit mahdollisimman kasaan. Lisäksi niiden päälle pukeminen vaatii suorastaan akrobatiaa, koska ne eivät ole avattavat. Vai olenko se vain minä, jonka mielestä XS- ja S-kokoisten liivien saaminen normaalilevyisten hartioiden läpi on aika tuskaista? Tämän mallin ongelma on myös se, että ympärys on lähes poikkeuksetta liian löysä, tai kuppi liian kireä. Tätä mallia löytyy toppaamattomana ja topattuna, ainut ero on se, että kummun muoto vähän muuttuu.
 |
| Ellos |
 |
| Ellos |
Näitä ne suurinpiirtein oli. Olo alkoi käytä jo aika epätoivoiseksi, kun tukevia ja mukavia liivejä ei meinannut löytyä sitten niin millään. Mutta sitten. Hylly, jota yritin vältellä, mutta jonne päädyin kuitenkin. Shock Absorberit. Maksavat enemmän, mutta isorintaisena ne olivat mun urheilemiseni pelastus, ja sitä ne ovat näköjään edelleen. Näitä malleja olen kokeillut tai käyttänyt.
 |
| Shock Absorber |
Ensimmäinen on shokkareiden edestä avattava malli, jotka ostin toipumisvaiheessa. Näitä olen itse asiassa toipumisen edetessä ostanut kaksi paria eri kokoa. Ostin ensin kokoa 70C, mutta jonkin ajan kuluttua totesin niiden olevan liian pienet, ja kävin ostamassa yhden kupin isommat. Nyt olen kuitenkin joutunut toteamaan, että kyse ei ole koosta, kyse on mallista. Eli näissä tuki tuntuu olevan enemmän kupin päällä, ja ne kiskovat rintoja jatkuvasti alas ja sivuille. Eivät siis istu...
Toinen on pään yli puettava malli, jossa on myös hakaskiinnitys takana. Näistä itse asiassa pidin kovasti! Olivat vähän urheilutoppimalliset, mutta paremmalla tuella ja oikeasti rinnan muotoisella toppauksella. Arvoin pitkään, otanko vai jätänkö, mutta ympärysmitta 70 (ei valmisteta ympäryksellä 65) oli hitusen liian iso, joten jätin kauppaan. Sääli, koska pidin mallista kovasti, lämpimästi suosittelen niitä.
Kolmas malli oli erikoinen. Eli tässä on vähän kuin kahden liivit. Itse kuppiosa on tuo violetti pala, ja sitten sen päällä verkkokangas. Tykkäsin tästäkin mallista, mutta valitettavasti bandeau-mallinen kuppi ei sopinut mulle, se kiskoi ikävästi rintoja alaspäin myös.
Neljäs malli. Nämä olivat ne liivit, joita käytin suuririntaisena, ja ironista kyllä, ne ovat ilmeisesti edelleen ne liivit, joita urheillessa tulen pitämään. Tuki on kauttaaltaan koko kupissa, eivätkä paina rintoja alaspäin. Päällimmäisenä niistä on jäänyt mieleen se, miten ikävästi ne painoivat hartioita ja katkaisivat verenjuoksun päästä, mutta epätoivoisena kokeilin niitä silti. Ja onneksi kokeilin! Erohan on siinä, että niiden ei enää tarvitse kannatella suuria rintoja, joten hartioillekaan ei tule samanlaista painoa, ja nyt istuvat todella hyvin! Oon tässä illan istunut nyt ne päällä ja tunnustellut niitä, ja todettava on, että mitäpä sitä hyvää vaihtamaan.
Loppu hyvin kaikki hyvin! Löysin vielä Prismasta kivat pinkit toppimalliset liivit, jotka olivat todella mukavat ja joissa oli hakaskiinnitys selästä. Sitten, kun olen vähän tervehtynyt lisää, niin voin niillä sitten oleskella, nyt eivät tue vielä riittävästi. Ja hei, kyseisen shokkarimallin pohjalta kokomuutos on 70F -> 70C. Eli puolet pienempi.
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
...vaan missä säryt?
Takana 6½ kuukautta, ja huomasin, että mun säryt ovat pitkälti hävinneet. Pystyn makaamaan jo pidemmän aikaa vatsallani ja nojaamaan käsiini (tämä otti pitkään tuohon vasempaan rintaan kipeää). Kuukautiset ovat päällä ja rinnat taas turvonneet, mutta tällä kertaa niitä ei ole särkenyt. Victory!
Paljon riippuu kylläkin siitä, millaisia liivejä pidän. Olen huomannut, että nuo nykyset ShockAbsorberit (edessä vetoketju) eivät ole hyvät, sillä ne kiskovat rintoja alas sivuille. Mulla rinnat sijoittuu nykyään ylemmäs ja keskemmälle, ja tietenkin koska eivät ole täysin parantuneet, niin niitä alkaa särkeä moinen kiskominen. ShockAbsorbereissa se tukevuus tulee muissakin kokeilemissani malleissa pitkälti tästä, joten joutunen etsimään itselleni täysin uuden sporttiliivivalmistajan. Tästä tulee hauskaa! Not.
Myöskään ilman liivejä en hilluskele, edes öisin. Pidän visusti öisin sporttiliivejä ja päivisin kaarituellisia liivejä, tämä kombo toimii minulla parhaiten. Oikea rinta pärjäisi kyllä, vasen ei.
Paljon riippuu kylläkin siitä, millaisia liivejä pidän. Olen huomannut, että nuo nykyset ShockAbsorberit (edessä vetoketju) eivät ole hyvät, sillä ne kiskovat rintoja alas sivuille. Mulla rinnat sijoittuu nykyään ylemmäs ja keskemmälle, ja tietenkin koska eivät ole täysin parantuneet, niin niitä alkaa särkeä moinen kiskominen. ShockAbsorbereissa se tukevuus tulee muissakin kokeilemissani malleissa pitkälti tästä, joten joutunen etsimään itselleni täysin uuden sporttiliivivalmistajan. Tästä tulee hauskaa! Not.
Myöskään ilman liivejä en hilluskele, edes öisin. Pidän visusti öisin sporttiliivejä ja päivisin kaarituellisia liivejä, tämä kombo toimii minulla parhaiten. Oikea rinta pärjäisi kyllä, vasen ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)